Kolumni: Kristittyjä ja muslimeita yhdistää se, että ääriryhmät yrittävät omia heidän uskontonsa
Koraanilla voi oikeuttaa terrori-iskuja, kuten Raamatulla voi oikeuttaa orjuutta, kolonialismia, rasismia ja väkivaltaa vähemmistöjä kohtaan. Mutta myös toisenlaisia kuvauksia uskosta on olemassa, Ella Luoma kirjoittaa.
Islam on mörkö monille länsimaisille kristityille. Uskonto yhdistetään lähinnä terrorismiin ja fanatismiin. Kyseessä on kuitenkin yksi maailman laajimmin levinneistä uskonnoista, jolla on yhtä paljon muotoja kuin muslimeita maailmassa.
Ja kuten kaikkia suuria maailmanuskontoja, myös islamia voi halutessaan käyttää oikeuttamaan mitä tahansa. Siinä se ei eroa kristinuskosta mitenkään.
Koraanilla voi oikeuttaa terrori-iskuja, kuten Raamatulla voi oikeuttaa orjuutta, kolonialismia, rasismia ja väkivaltaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Hamas on perustellut iskua Israeliin vetoamalla islamiin, ja natsit tuhosivat yli kuusi miljoonaa juutalaista vedoten siihen mitä kristitty reformaattori Martti Luther oli heistä kirjoittanut.
Tv-sarja näyttää mitä Yhdysvalloissa voi tapahtua, jos fanaattisin uskonnollinen aines saa haluamansa.
Tänäkin päivänä maailmassa toimii kristittyjä terroristiryhmiä, jotka oikeuttavat rasistisia iskujaan sillä, että toimivat Jumalan nimessä.
Vaikka kristityillä ja muslimeilla on opillisia eroja, meillä on paljon yhteistä. Tavalliset muslimit ja kristityt haluaisivat olla rauhassa ja harjoittaa uskontoaan ilman syrjintää, mutta joutuvat toistuvasti katsomaan vierestä, kuinka ääriliikkeet yrittävät perustella kauheuksia heidän uskollaan ja omia sen itselleen.
Kun Margaret Atwood kirjoitti Orjattaren (Handmaid’s tale) vuonna 1985, se oli allegoria Iranin vallankumoukselle: mitä jos sama tapahtuisi Yhdysvalloissa, mutta vanhatestamentillisessa kehyksessä. Vuonna 2017 alkanut kirjaan perustuva tv-sarja hylkää allegorian ja näyttää mitä Yhdysvalloissa voi tapahtua, jos siellä vaikuttava kaikkein fanaattisin uskonnollinen aines saa haluamansa.
Kristinuskoa kuten islamia voi lähestyä kauhukuvien kautta, mutta myös toisenlaisia kertomuksia on olemassa. Yksi merkittävä kuvaus on Marjane Satrapin omaelämänkerrallinen sarjakuva ja siitä tehty animaatioelokuva Persepolis, joka kertoo Satrapin kasvusta aikuiseksi vallankumouksen jälkeisessä totalitaristisessa Iranissa.
Satrapi kertoo suhteestaan Jumalaan mutkattomasti ja hauskasti ja antaa Jumalalle lempeät kasvot. Niitä kasvoja on helppo myös kristittynä katsella.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Rasistinen kupla on sosiaalisen median kuplista vaarallisin
PuheenvuorotDoctor Whon jakso Dot and Bubble on terävä kuvaus siitä, miten itsetuhoista ja typerää rasismi on, kirjoittaa Ella Luoma.
