null Kolumni: Kuka vahtii valkoista valtaa, jos se on ainoa, jolla on ääni? 

Puheenvuorot

Kolumni: Kuka vahtii valkoista valtaa, jos se on ainoa, jolla on ääni? 

Suomalainen vallankäyttäjä on edelleen valkoinen, akateeminen ja keskiluokkainen. Sellainen on myös suomalainen media, arvioi Jani Toivola.

Suomen tuoreimmaksi mediaksi itsensä nimennyt Uusi juttu julkaisi hiljattain ensimmäiset juttunsa. Artikkeleiden julkaisua oli odotettu jo tovi. Aluksi oli pelkkiä huhuja uudesta valtakunnallisesta mediasta, kunnes ne vahvistettiin todeksi ansioituneen tekijätiimin voimin. Seurasi avoin rekry, jossa palkattiin lisää kovia ja ansioituneita tekijöitä: toimittajia, joiden osaamista olen itsekin ihaillut jo vuosia.

Omissa kanavissani käytiin paljon keskustelua. Uusi toimija oli selvästi tervetullut, ja sitä hehkutettiin estoitta. Odotukset olivat toki kovat, ja samalla pinnalla oli kritiikitön usko siihen, että odotukset täyttyisivät. Nyt media on avattu ja juttuja julkaistu. Minua vaivasi jo ensi hetkestä alkaen ja vaivaa edelleen eräs asia: Uuden jutun kuvasto ja toimittajakunta on lähes kauttaaltaan täysin valkoista. 

Mukaan kutsutaan kaikki, ja samalla jätetään moni ulkopuolelle.

Viime viikonloppuna päivänvalon näki uusi Käänne-festivaali. Kyseessä on kaikille avoin ja ilmainen politiikan ja kulttuurin festivaali, joka nettisivuillaan lupaa, että käänteen takaa paistaa solidaarisempi, kestävämpi ja valoisampi tulevaisuus. Festivaali kysyy, ketkä voisivat olla epätodennäköisiä liittolaisia matkalla kohti käännettä parempaan. Pelkkä festivaalin julkistus sai valtavasti huomiota pääuutislähetyksiä myöten. Keulakuvana olivat Li Andersson ja joukko muita vaikutusvaltaisia tekijöitä. Julkistuksen yhteydessä tuotiin vahvasti esille festivaalin perustajien ydintiimi. He olivat kaikki valkoisia. 

Molemmissa esimerkeissä halutaan luoda muutosta ja katsoa tulevaisuuteen uusilla ehdoilla. Mukaan kutsutaan kaikki, ja samalla jätetään moni ulkopuolelle. Toimijoiden tausta kertoo paljon yhteiskunnan rakenteista ja niissä tapahtuneesta muutoksesta tai sen puutteesta. Molemmissa esimerkeissä painottuu laajalle levittynyt vallankäyttäjän profiili: valkoinen, akateeminen ja keskiluokkainen. Hän puhuu moninaisuuden puolesta, mutta silti helposti hakeutuu kaltaistensa joukkoon. Hän syntyi ja kasvoi maailmaan jossa älykkyys, valta ja auktoriteetti oli valkoista.

Kirjoittaja on näyttelijä, kirjailija ja Suomen ensimmäinen musta kansanedustaja, joka tasapainoilee vanhemmuuden sekä elämän rajallisuuden herättämien tunteiden välimaastossa.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Kolumni: Meidän miesten on purettava väkivallan kierre

Puheenvuorot

Tarvitsemme tilaa herkkyydelle ja haavoittuvuudelle, kirjoittaa Jani Toivola.




Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.