Kolumni: Kuollutta väittelijää ei voi vaientaa – siksi vastakkaista mieltä olevien on voitava jatkaa keskustelua
Äskettäin salamurhattu Charlie Kirk jakoi mielipiteitä laajalti. Hänellä oli sekä kosolti ihailijoita ja kannattajia että aktiivisia vastustajia.
Viime viikolla murhatun MAGA-aktivisti (MAGA = Make America Great Again) Charlie Kirkin kuolema on ollut mediassa suuresti esillä. Kirk kuoli tarkka-ampujan luotiin kesken Utahin yliopistolla järjestetyn väittelytilaisuuden. Kuolema on saanut osakseen niin tunnettujen julkisuuden hahmojen osanottoja kuin häntä inhonneiden ihmisten tehtailemia meemejä.
Charlie Kirk oli tunnettu provokatiivisesta tyylistään ja jyrkistä mielipiteistään. Hän puolusti aseiden omistusoikeutta äärimmäisen arvokkaana osana yhdysvaltalaisten oikeuksia, väitti sukupuolivähemmistöjen pyrkivän korruptoimaan lapsia, levitti vääräksi osoitettua tietoa esimerkiksi koronaviruksesta ja juutalaisista ja niin edelleen.
Kirk jakoi mielipiteitä laajalti. Hänellä oli sekä kosolti ihailijoita ja kannattajia että aktiivisia vastustajia.
Selvää on kuitenkin, että osa Kirkin retoriikasta oli suoraa vihapuhetta. Sekään ei ole mitenkään uutta, sillä kun tarkoituksena on vedota johonkin ihmisryhmään, ”vastapuolen” määritteleminen ja leimaaminen polarisoivasti on toimiva keino.
Muistokirjoitukset eivät myöskään saa peittää tehtyjä ikäviä asioita tai pakottaa pistettä esitetylle kritiikille.
Väittelyssäkin keinot äityvät joskus koviksi. Se ei tee väittelystä hyvää, pikemminkin päinvastoin, mutta on ilmiönä tuttu. Ongelma syntyy silloin, kun väittely jatkuu, mutta sen toinen osapuoli on kuollut.
Muistokirjoituksissa ja osanotoissa Kirkin esittämiä valheellisia väitteitä tai vihapuhetta ei mainita, eikä se niiden tehtävä olekaan. Mutta koska muistokirjoitukset ovat sävyltään ylistäviä ja maalavat kuvan sankarista, kuollut ei olekaan enää kokonainen ihminen, vaan hänet nähdään lempeämpien lasien kautta.
Muistokirjoitukset eivät myöskään saa peittää tehtyjä ikäviä asioita tai pakottaa pistettä esitetylle kritiikille. Kuolema ei ole mikään vastuuvapautus. Jos kuollut on levittänyt vihapuhetta ja syrjinyt vähemmistöjä, esimerkiksi internetissä julkaistut kirjoitukset tai videot eivät yleensä katoa heti hänen kuoltuaan – eivätkä välttämättä koskaan. Siksi keskustelu jatkuu, mutta sitä ei voi käydä, jos kuollut silotellaan kiiltokuvaksi.
Internetissä esimerkiksi Charlie Kirkin ääni kuuluu edelleen selvästi. Kuollutta väittelijää ei voi vaientaa. Sen takia myös hänen vastaväittelijöidensä pitää saada jatkaa käytyä keskustelua.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Vaarallinen polarisaatiovirus vaanii – vaaleissa sen voi ehkä vielä pysäyttää
PuheenvuorotTänään on viimeinen ennakkovaalipäivä. Spurtti kohti vaalisunnuntaita on alkanut. Tulemmeko maaliin yhdessä ja vahvoina vai kahtia repeytyneinä? Sinä päätät, muistuttaa Hilkka Olkinuora.
