Yhdysvalloissa on sekä poikkeuksellista rinnakkaiseloa että rasismia, sanoo professori Marko Maunula Claytonin yliopistosta
George Floydin murha herätti amerikkalaiset vastustamaan rasismia. Maaseudun ja kaupunkien välillä on suuret erot, mutta myös kirkot ovat poliittisesti jakautuneita.
Kahdeksan minuuttia 46 sekuntia. Käsirautoihin pantu George Floyd makaa mahallaan asfalttia vasten. Poliisi Derek Chauvin painaa polvellaan Floydin niskaa. Floyd anoo: ”Sir, en voi hengittää.” Yhteensä tuon kahdeksan minuutin ja 46 sekunnin aikana hän toisti nuo sanat kuusitoista kertaa, kunnes kuoli.
Chauvin kirjaimellisesti polki mustan miehen oikeuksia, ja nyt hän saa syytteen kolmannen asteen murhasta. Häntä voi odottaa jopa 35 vuoden vankeustuomio. Kaikki pidätyksessä mukana olleet poliisit saivat potkut.
George Floydin kuolema maanantaina 25. toukokuuta oli Yhdysvaltain poliisiväkivallan historiassa harvinaisen brutaali tapaus.
Radikaalia vasemmistoa ja radikaalia oikeistoa yhdistää halu synnyttää kaaosta.
– Amerikkalaiset ovat olleet äärimmäisen järkyttyneitä siitä, että koko kansan edessä poliisi hitaasti, minuutti minuutilta tappaa miehen, joka ei tee vastarintaa. George Floydin videolle kuvattu kuolema oli jotakin niin dramaattista, että tästä tuli nyt vedenjakaja, sanoo amerikkalaisen Claytonin osavaltionyliopiston historian professori Marko Maunula.
– Nyt Yhdysvaltain enemmistö on sitä mieltä, että poliisin ja muun virkakoneiston tapa käsitellä afrikkalaisamerikkalaisia ei ole oikein. Kysymystä rasismista ei ole Yhdysvalloissa lainkaan loppuun käsitelty, hän sanoo.
Kuinka rasistinen ja kahtia jakautunut maa Yhdysvallat todellisuudessa on? Onko maa hajoamassa erimielisyyksiinsä?
Marko Maunulan mukaan Yhdysvallat ei edes ole maa vaan pikemminkin maanosa.
– Jos katsotaan Kaliforniaa, joka on maallistuneen modernismin, uusvasemmistolaisen identiteettipolitiikan keskipiste koko maailmassa, ja verrataan sitä traditionaalista ja sisäänpäin kääntynyttä kansallissovinismia edustavaan Mississippiin, niin näiden kahden kutsuminen samaksi maaksi voi olla vaikeaa, Maunula sanoo.
Mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi
Viime viikkoina uutiskuvissa Yhdysvallat on ollut kirjaimellisesti liekeissä. Touko–kesäkuun vaihteessa kymmenissä Yhdysvaltain kaupungeissa sytytettiin jättimäisiä tulipaloja, joissa tuhoutui useita rakennuksia. Mielenosoittajat ryöstelivät kauppoja ja turmelivat yksityisomaisuutta.
Washingtonissa mielenosoittajat sytyttivät polttopulloja, Seattlessa poliisi käytti tainnutuskranaatteja väkivaltaiseksi äityneen mielenosoituksen suitsemiseksi, monissa suurkaupungeissa asetettiin ulkonaliikkumiskielto.
Ainakin kuusi ihmistä kuoli luoteihin toukokuun lopun ja kesäkuun alun mielenosoituksissa, kertoo The New York Times. Lehden mukaan George Floydin veli Terrence Floyd oli sanonut mielenosoittajille, että ”jos minä en ole täällä räjäyttämässä paikkoja, niin mitä te täällä teette?”.
– Näissä mellakoiksi yltyneissä mielenosoituksissa näkyi paljon radikaalin antifasistisen liikkeen eli antifan edustajia, mutta tämänhetkisen tiedon mukaan myös tiukan linjan oikeiston kannattajia, Maunula sanoo.
Mutta miksi kaduille haluttiin väkivaltaa?
– Radikaalia vasemmistoa ja radikaalia oikeistoa yhdistää halu synnyttää kaaosta, Maunula vastaa.
Hänen mukaansa tietyt radikaalioikeistolaiset ryhmittyvät suorastaan toivovat jonkinlaista vallankumousta, ja siksi he myös hankkivat itselleen jatkuvasti uusia aseita.
– Aivan uusi ilmiö on ollut se, että monet radikaalioikeistolaiset ovat saapuneet viime vuosina mielenilmauksiin raskaasti aseistettuna, Maunula sanoo.
Monille asefetisistille mikä tahansa yhteiskunnallisesti merkittävä tapahtuma voi olla peruste sille, että aseita pitää ostaa vielä vähän lisää.
Koronaepidemian aikana Yhdysvalloissa on ostettu aseita ennätystahtiin. Maunulan mukaan aseet ovat osa amerikkalaista mytologiaa, sillä Yhdysvallat rakennettiin pala palalta niin, että omaa tonttia oli suojeltava aseellisesti.
– Monille republikaaneille aseet ovat vapauden symboli, koska ne ovat merkki kansalaisoikeuksista. Lisäksi monille asefetisisteille mikä tahansa yhteiskunnallisesti merkittävä tapahtuma voi olla peruste sille, että aseita pitää ostaa vielä vähän lisää.
Väkivaltaiset ryhmittymät sen enempää äärioikealla kuin äärivasemmalla eivät tietenkään muodosta mielenosoitusten varsinaista rasisminvastaista ydintä.
– Tavalliset mieltä osoittaneet kansalaiset ovat toistuvasti sanoneet eri haastatteluissa, että aluksi kaikki sujui rauhallisesti, ja iltakahdeksalta lähdettiin kotiin. Sen jälkeen paikalle on tullut nuoriso, joka on halunnut tuhota, rikkoa ja polttaa, Maunula sanoo.
Black Lives Matterilla on myös pimeä puoli
Suomessakin paljon esillä ollut Black Lives Matter -liike sai alkunsa 2010-luvun alkupuolella, kun poliisi oli ampunut kuoliaaksi lukuisia aseettomia mustia. Helmikuussa 2012 poliisi ampui kuoliaaksi 17-vuotiaan Trayvon Martinin Floridassa. Elokuussa 2014 poliisi ampui 18-vuotiaan Michael Brownin Missourissa ja saman vuoden marraskuussa Tamir Ricen Ohiossa. Rice oli vasta 12-vuotias.
Näinä vuosina sosiaalisessa mediassa yleistyi aihetunniste #BlackLivesMatter, ja vuonna 2013 liike muodosti löyhän verkoston.
Kävi kuitenkin ilmi, että Sarsour itse oli esittänyt sympatioita voimakasta antisemitismiä edustavaa Nation of Islam -järjestön Louis Farrakhania kohtaan.
Viime viikkojen mielenosoitusten yksi erikoisimmista piirteistä on ollut se, että rasisminvastaisuuden nimissä onkin levitetty juutalaisvihaa. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna Los Angelesissa protestoijat töhrivät antisemitistillä lauseilla synagogan, juutalaisen koulun rakennuksia sekä tuhansia juutalaisia holokaustissa pelastaneen ruotsalaisen diplomaatin Raoul Wallenbergin patsaan.
Sosiaalisessa mediassa pitkän linjan rap-artisti Ice Cube on herättänyt vastalauseita levitettyään salaliittoteorioita juutalaisesta ylivallasta. Monien amerikkalaisten mielestä tällaiset ulostulot syövät uskottavuutta liikkeeltä, joka esiintyy syrjinnänvastaisena.
Marko Maunulan mukaan massaliikkeisiin hyvin usein sisältyy reunailmiöitä, joissa eri ääripäiden radikaalit aina löytävät toisensa.
– Radikaalien afrikkalaisamerikkalaisten keskuudessa antisemitismi ikävä kyllä on todellinen ilmiö. Antisemitismi näyttää olevan liima, joka yhdistää erilaisia ääripäitä toisiinsa, Maunula sanoo.
Yksi näkyvä Black Lives Matter -liikkeen puolestapuhuja on feministisen Women’s March -liikkeen perustajajäsen Linda Sarsour, joka niin ikään on joutunut vastaamaan antisemitismisyytöksiin.
– Women’s March syntyi reaktiona Donald Trumpille, joka oli esittänyt hyvin naisvihamielisiä ja avoimesti naista esineellistäviä mielipiteitä. Kävi kuitenkin ilmi, että Sarsour itse oli esittänyt sympatioita voimakasta antisemitismiä edustavaa Nation of Islam -järjestön Louis Farrakhania kohtaan. Kun katsoo, millaisia käsityksiä Farrakhanilla on naisista, niin hän on ihan yhtä taantumuksellinen kuin Trump, Maunula vertaa.
Nation of Islam on vuonna 1930 perustettu radikaali-islamilainen järjestö, joka takavuosikymmeninä teki yhteistyötä jopa Ku Klux Klanin kanssa. Maunulan mukaan molempien ideologia perustuu rotuerotteluun.
– Nämä kaksi järjestöä ovat kuitenkin marginaalien marginaaleja, eikä niillä ei ole juurikaan vaikutusta yleiseen amerikkalaiseen keskustelukulttuuriin, Maunula sanoo.
Kaupungit ja maaseutu elävät eri todellisuudessa
Marko Maunulan mukaan Yhdysvalloissa väestönryhmien koulutus- ja varallisuustaso ovat yhteydessä siihen, kuinka moniarvoisen maailmankuvan ihmiset omaksuvat.
– Hyvin koulutetut amerikkalaiset identifioituvat mielellään urbaaniin länsimaisten suurkaupunkien verkostoon, kun taas vähemmän koulutetut kiinnittyvät paikallismaantieteeseen ja omiin perinteisiinsä. Jos ajatellaan Georgian osavaltiota, jossa itse asun, niin sen suurten kaupunkien asukkaat ovat hyvin liberaaleja demokraattien kannattajia, kun taas maaseutu on suorastaan umpitrumpilainen, Maunula kuvailee.
Edistyksellisessä San Franciscossa demokraatit mielletään vanhanaikaisiksi ja konservatiiveiksi, kun taas radikaaliutta edustavat lähinnä vihreät
Hänen mukaansa Yhdysvalloissa on käynnissä valtava rakennemuutos, jossa perinteinen maatalous on korvattu massiivisilla ja pitkälle automatisoiduilla suuryrityksillä. Perinteinen farmimaatalous ei ole säilyttänyt kilpailukykyään, ja monet ovat sen vuoksi menettäneet toimeentulonsa. Sen lisäksi pikkukaupunkien teollisuus on kuihtunut pois.
– Erot ovat hyvin konkreettiset esimerkiksi Kaliforniassa, jota kutsutaan usein Yhdysvaltain salaattikulhoksi, koska sen keskiosissa on merkittävää viljelyä. Niissä osissa kalifornialaiset ovat köyhtyneitä ja hyvin vankkoja Trumpin kannattajia. Samaan aikaan edistyksellisessä San Franciscossa demokraatit mielletään vanhanaikaisiksi ja konservatiiveiksi, kun taas radikaaliutta edustavat lähinnä vihreät, Maunula sanoo.
Ja mitä köyhempiin pikkukaupunkien asuinkortteleihin mennään, sitä selvemmin naapurustojen rajat noudattavat Maunulan mukaan etnisiä rajoja: mitä köyhempi, sen rasistisempi.
– Yhdysvalloissa tutkijoilla on myös todella aitoa pyrkimystä ymmärtää sydänmaiden nykyistä tilannetta. Maaseudulla on nykyään huolestuttava alkoholi- ja huumeongelma. Toiset näkevät ahdinkoon joutuneen pikkukaupunkien väestön rakennemuutoksen uhrina, kun taas toisten mielestä nämä ihmiset ovat itse syyllisiä ongelmiinsa, Maunula sanoo.
Hänen mukaansa myös kirkot ovat Yhdysvalloissa poliittisesti jakautuneita.
– Kun menemme konservatiivisten lähiöiden ja maaseutualueiden valkoisiin kirkkoihin, niiden viesti on usein vankan konservatiivinen, Maunula sanoo.
– Monet afrikkalaisamerikkalaiset kirkot ovat taloudellisesti liberaaleja, mutta sosiaalisesti kallellaan konservatismin suuntaan. Karkeasti voimme sanoa, että episkopaalit, presbyteerit ja metodistit ovat valtaosin liberaalimpia kuin baptistit ja monet evankeliset megakirkot.
Yhdysvallat hajoaa, jos sitä yritetään puristaa yhteen muottiin
Vaikka rasismi on yhä karmivaa todellisuutta, ei tilanne ole Maunulan mielestä täysin toivoton.
– Etelän pikkukaupungeissa vielä 1960-luvulla oli mahdotonta, että ihonväriltään musta voisi koskaan puhua tasaveroisesti valkoiselle. Tällaista ei enää ole, vaikka edistys onkin välillä tuskastuttavan hidasta, Maunula sanoo.
– Samaan aikaan Yhdysvalloissa on myös aivan poikkeuksellista integraatiota ja ihmisiä, jotka muodostavat yhteisöjä välittämättä lainkaan etnisestä, kulttuurisesta tai uskonnollisesta taustasta. Yhdysvallat vain kerta kaikkiaan on niin valtavan suuri maa, että täällä on hyvin monenlaisia ääripäitä.
Amerikan historiassa on paljon pahempiakin aikoja.
Maunula vertaa Yhdysvaltoja teatterilavaan, jossa on samanaikaisesti käynnissä useita performansseja.
– Jos Suomea vertaa teatterilavaan, niin käynnissä voi olla kerrallaan vain yksi näytelmä, jota kaikki katsovat. Yhdysvalloissa on käynnissä koko ajan huima määrä erilaisia näytelmiä, joita eri yleisöt seuraavat, Maunula sanoo.
Välillä voi tuntua siltä, että ihmisten todellisuudet ovat niin kaukana toisistaan, ettei Yhdysvalloilla ole enää tulevaisuutta. Maunula on kuitenkin optimisti.
– Amerikan historiassa on paljon pahempiakin aikoja, kuten sisällissota. Sen jälkeinen jälleenrakentamisen aika oli täynnä kaaosta ja poliittisia murhia. Samoin, jos ajatellaan kansalaisoikeusliikettä tai vuoden 1968 opiskelijamellakoita tai Martin Luther Kingin ja Robert Kennedyn murhia, niin se oli nykyistä paljon dramaattisempaa aikaa, Maunula vertaa.
Hänen mukaansa Yhdysvallat on tähänkin asti selvinnyt siksi, että jo lähtökohdissaan se hahmotettiin hyvin dynaamiseksi.
– Tämä maa pysyy kasassa sillä, että se sallii alueelliset erot. Tässä suhteessa republikaanien ajattelu on perusteltua. Jos Amerikkaa koetetaan vasaroida yhteen muottiin, niin silloin tämä projekti hajoaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Tämä on pahuutta, tuomitsemme sen Jeesuksen nimessä” – konservatiivinen luterilainen yhdysvaltalaiskirkko erotti rasistisen äärioikeistolaisen ehtoollisyhteydestä
AjankohtaistaKirkon sisälle pesiytyneet äärioikeistolaiset kannattavat rotuerottelua, julistavat naiset miesten omaisuudeksi ja haluavat homoseksuaaleille kuolemantuomion.