Kolumni: Aikaa ei voi tuhlata, se vain kuluu
Ajasta on tullut valuuttaa, ja siksi sen säästämisestä on tullut arvo, Vehka Kurjenmiekka kirjoittaa.
Istun yöjunan vuoteella. Olen matkalla viiden päivän kirjailijakiertueelle Lappiin. Kun kiertuetta suunniteltiin, minulle ehdotettiin aluksi ystävällisesti lentolippuja, jotta säästäisin aikaa. Kolmessa kirjastossa vieraileminen veisi lentäen vain kolme päivää, kun junilla ja busseilla matkustaessa samaan matkaan kuluu kaikkiaan viisi.
Yritän välttää lentämistä ympäristösyistä, mutta tällä kertaa kiusaus oli silti suuri. Minullahan olisi ollut mahdollisuus säästää kokonaiset kaksi päivää aikaa! Sehän on paljon.
Sähköpostivastausta kirjoittaessani havahduin siihen, että en oikeastaan edes ajatellut, mitä varten olin aikaa säästämässä. Tehdäkseni töitä? Mutta niitä pystyn hyvin tekemään myös täältä yöjunan hytistä. Levätäkseni? Mutta sitä on hyvin aikaa tehdä bussissa istuessa tai vaikkapa Utsjokeen tutustuessa, kun pääsee julkisen liikenteen aikataulujen vuoksi jäämään yhdeksi yöksi lisää.
Suhteensa aikaan voi valita.
Kun ajasta on tullut valuuttaa, sen säästämisestä on itsessään tullut arvo. Sanotaan, että aikaa ei pidä tuhlata. Todellisuudessa sitä ei kuitenkaan voi myöskään säästää. Aika yksinkertaisesti kuluu. Aika tapahtuu.
Sama aika kuluu siitä riippumatta, nukkuuko yöjunassa ja lukeeko kirjaa bussissa Sodankylään, vai lentääkö lentokoneella ja ehtii siksi käydä myös pesistreeneissä ja järjestää vaatekaapin. Mutta ottamalla aikaa etäisyyksille, pysähtymisille, liikkumiselle ja hitaudelle, tulee samalla ymmärtäneeksi, että aika on oikeastaan aika pyhää. Se ei ole valuuttaa vaan hengittämistä.
Se on sitä myös ylitöiden paukkuessa, pyykkikoneen pyöriessä kolmatta kertaa saman päivän aikana koska perheessä on vatsatauti, synnytysosastolle kiirehtiessä, bussiin juostessa, työhaastattelun tuloksia jännittyneenä puhelimen ääressä odotellessa, muistisairaan mummun luona vanhainkodissa vieraillessa, rankkasateessa töistä kotiin pyöräillessä.
Aina ei voi valita, että pysähtyy pidemmäksi aikaa. Tiedostan, että se on usein etuoikeus. Mutta suhteensa aikaan voi valita. Onko se rahaa, jota ei sovi tuhlata? Vai voisiko se sittenkin olla ihme?
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Tärkeät asiat eivät lakkaa olemasta tärkeitä siksi, että niitä toistellaan
PuheenvuorotVoiko merkityksellisiä asioita edes käsitellä loppuun keskustelemalla?
