Linda-Maria: Somekiusaaminen, vihapuhe ja väkivaltafantasiat eivät saa olla julkisuuden henkilön työsuhde-etuja – ne voivat murtaa mielenterveyden
Yhdessä musiikkivideomme alle ilmestyneessä kommentissa tuntematon henkilö kertoi haluavansa ”testata pesäpallomailaa” minun ja toisen laulajan kalloon.
Näyttelijä Jasmin Voutilaisen kuolema on herättänyt keskustelua somekiusaamisesta ja erityisesti siitä, millaisen ryöpytyksen kohteeksi julkisuuden henkilöt saattavat joutua. Voutilainen nosti sosiaalisessa mediassaan avoimesti esille saamiaan halventavia kommentteja ja puhui niiden vahingollisuudesta mielenterveydelle.
Julkisuuden henkilöihin kohdistuva somekiusaaminen, nimimerkkien takaa ilkeily ja anonyymeillä nettipalstoilla rehottava suoranainen vihapuhe ja väkivaltafantasioilla mässäily esitetään liian usein valitettavana varjopuolena, joka "nyt vain kuuluu esillä olemiseen". Ei. Mammapalstojen mustamaalaajat, kuvalautojen kiusaajat ja Instagramissa ja Facebookissa vaanivat vihaajat eivät ole mikään käänteinen työsuhde-etu.
Julkaisimme ystäväni Alviina Alametsän kanssa syksyllä kirjan Koulumustelmat – Kiusaaminen on väkivaltaa. Sivusimme kirjassa myös aikuisten välistä kiusaamista esimerkiksi työpaikoilla.
Me, jotka teemme julkista työtä, olemme ikään kuin jatkuvasti töissä. Me emme voi riisua kasvojamme tai nimeämme ja jättää niitä naulakkoon odottamaan seuraavaa työpäivää. Ja koska olemme töissä oudossa, abstraktissa työpaikassa nimeltä ”julkisuus”, olemme myös jatkuvasti alttiita sellaiselle työpaikkakiusaamiselle, jota ei pääse pakoon.
Kuvittele, että istuisit toimistossasi tekemässä töitä, ja vähän väliä ovesta paukkaisi tuntemattomia ihmisiä karjumaan sinulle, kuinka ruma, hirveä ja kuvottava ihmissaasta sinä olet.
Sosiaalinen media ei ole minulle ensisijainen tulonlähde, mutta se on ensisijainen markkinointikanava tekemälleni työlle: musiikille, kirjoille, podcasteille ja kolumneille.
Pari vuotta sitten julkaisin yhteiskappaleen erään bändin kanssa ja latasimme biisin YouTubeen. Yhdessä videon alle ilmestyneessä kommentissa tuntematon henkilö kertoi haluavansa ”testata pesäpallomailaa” minun ja toisen laulajan kalloon. Tein kommentista rikosilmoituksen. Poliisista vastattiin, ettei heillä ole mahdollisuutta selvittää laittoman uhkauksen esittäjän henkilöllisyyttä ja näin ollen saattaa häntä vastuuseen.
Tuo kommentti ei suinkaan ole ainoa uhkaus, jonka olen netissä saanut, mutta ainoa jota olen yrittänyt viedä eteenpäin. Koska poliisin vastaus ei vakuuttanut minua siitä, että nettiväkivaltaan suhtauduttaisiin sen vaatimalla vakavuudella, olen jättänyt raportoimatta esimerkiksi kommentin, jossa minun toivottiin tulevan tapetuksi, tai vähintään joukkoraiskatuksi.
Kuvittele, että istuisit toimistossasi tekemässä töitä, ja vähän väliä ovesta paukkaisi tuntemattomia ihmisiä karjumaan sinulle, kuinka ruma, hirveä ja kuvottava ihmissaasta sinä olet. Tai kuvittele, että sinä suutelisit puolisoasi, veisit lapsesi päiväkotiin ja sen jälkeen haukkuisit joka ikisen vastaantulijan ulkonäön ja kertoisit, millaista väkivaltaa haluaisit heille tehdä. Tuntuuko absurdilta?
Miksi se ei tunnu absurdilta silloin, kun välissä on näppäimistö ja kohteena tuntematon julkkis?
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Loma ilman nettiä oli loma ilman ahdistusta
PuheenvuorotPuolikkaan pikkurillinpään kokoinen SIM-kortti voi väsyneelle olla valtava taakka, huomasi Linda-Maria Raninen.
