Kolumni: Vaarallinen polarisaatiovirus vaanii – vaaleissa sen voi ehkä vielä pysäyttää
Tänään on viimeinen ennakkovaalipäivä. Spurtti kohti vaalisunnuntaita on alkanut. Tulemmeko maaliin yhdessä ja vahvoina vai kahtia repeytyneinä? Sinä päätät, muistuttaa Hilkka Olkinuora.
Vaaleilla on arvojärjestyksensä: Presidentinvaalit kiinnostavat eniten. Sitten seuraavat eduskunta- ja kuntavaalit. Perää pitävät euro- ja aluevaalipoloiset, jotka eivät saa puoliakaan äänestäjistä liikkeelle. Ehdokkaita on ollut vaikea saada. Vaalitulvakin tympii: Joka kuudes suomalainen ei ole äänestänyt yhdessäkään viidestä viime vaalista. Nyt otetaan mielenkiinnosta mitta.
Kansakunnan kahtiajako näyttäytyy niin vaaleihin käydessä kuin tuloksia laskiessa. Helsingin aktiivisimmilla alueilla esimerkiksi äänestetään tuplasti vilkkaammin kuin hiljaisimmilla, ja Stadin valtuutetut tulevat sen hyväosaisimmilta alueilta.
Konsensus, talkoohenki ja solidaarisuus eivät enää ole kunniassa. Eriytyminen ja vastakohtaistuminen eli polarisoituminen on vieraslajin tavoin vallannut hissuksiin ennen niin yhdenvoimaisen yhteisömme.
Kas näin se käy, vääjäämättömästi ja huomaamattomasti: Mielipiteet jyrkkenevät ja muuttuvat enemmän kuin mielipiteiksi, identiteetin luovuttamattomiksi ainesosiksi. Emme enää halua edes tavata tai kuunnella muulla tavoin ajattelevia, ja koska emme kohtaa, emme myöskään pian enää ymmärrä toisiamme. Tyydymme näkemään toisemme stereotyyppeinä ja Instagram-irvikuvina. Päämäärän sijaan keskitymme vastapuolen mollaamiseen. Halventava puheenparsi, retoriikka, tekee naapurista vihollisen.
Media lietsoo eripuraa ja eristää kupliin, joissa ollaan turvassa samanmielisten kanssa. Kielteinen suhtautuminen muihin poliittisiin ryhmiin on viime vuosina kasvanut tuntuvasti.
Vaalit ovat oiva vastalääke, kunhan tiedämme mitä teemme ja valitsemme viisaasti.
Aluksi polarisaatio voi toki aktivoida osallistumista, sanovat tutkijat Ali Salloum ja Arttu Malkamäki. Mutta loppupäässä odottavat turhautuminen ja vieraantuminen, huonot poliittiset päätökset, teknokraattinen ja autoritäärinen hallinto ja jopa mielenterveyden uhkat kuten ahdistus ja masennus. Se ei voi olla maailma, jonka haluamme.
Polarisaatiovirus on siis pysäytettävä nyt. Vaalit ovat oiva vastalääke, kunhan tiedämme mitä teemme ja valitsemme viisaasti. Paaston aika on perinteisesti pohtimisen aikaa.
Tänään laskeudumme viimeiseen, syvimpään paastoon. Miten sen teemme? Saattosanat lausuu profeetta Jesaja, joka myös eli moraalivajeen ja kahtiajaon maailmassa: ”Toisenlaista paastoa Jumala odottaa: Että päästät syyttömät kahleista, vapautat sorretut ja murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, vaatetat alastoman, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.” Tämmöisen kun löydät, hän on äänesi ansainnut.
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Marianpäivänä kiitetään Jumalaa lupauksista, joita hän ei ole pitänyt
PuheenvuorotMarian kiitosvirsi ylistää maailmaa, jollaista Jumala ei ole saanut aikaiseksi, vaikka lupasi. Voimmeko me ihmiset asialle jotakin, kysyy Hilkka Olkinuora.