Kolumni: Tärkeät asiat eivät lakkaa olemasta tärkeitä siksi, että niitä toistellaan
Voiko merkityksellisiä asioita edes käsitellä loppuun keskustelemalla?
Pari viikkoa sitten kirjoitin kolumnissani siitä, miksi seksissä kaikkein tärkeintä on kommunikaatio kumppanin kanssa. Parissakin kolumnissa olen pitänyt esillä Palestiinan tilannetta. Kesäkuun alussa kirjoitin Elokapinasta ja siitä, miksi ilmastonmuutoksesta täytyy pitää meteliä.
Kaikkia näitä kolumneja (ja suurinta osaa muistakin kirjoittamistani) yhdistää yksi asia: ne eivät ole uusia aiheita tai ajatuksia, näin ovat kommentoijat kertoneet. No, teen tunnustuksen: olen ollut tästä tietoinen jo kirjoittaessani. Minua ei ole kiinnostanut pätkääkään onko aihe uusi. Minua on kiinnostanut, onko se tärkeä.
Tärkeät asiat tai hyvät neuvot eivät lakkaa olemasta tärkeitä tai hyviä siksi, että niitä toistellaan. Ne eivät lakkaa olemasta tärkeitä tai hyviä myöskään siksi, että itse on ehtinyt niistä kuulla jo kyllästymiseen asti.
On laiskaa (ja usein myös epäkohteliasta) paeta jonkin asian ääreltä toteamalla, että siitä on kuultu ennenkin. Ei maailma muutu sillä, että vedotaan siihen, että aiheesta on jo keskusteltu, eikä ratkaisua ole löydetty, tai että johan tästä on monta vuotta puhuttu, eiköhän jo riitä.
Mitä tärkeämpi asia, sitä enemmän siitä olisi syytä puhua, ja sitä määrätietoisemmin.
Jos vuokra-asunnon uuni on rikki, ei vuokralaisen kuulu tyytyä siihen, että hän huomauttaa asiasta kerran tai kahdesti, ja antaa sitten olla, vaikka uunia ei korjattaisi kuukausiin. Opettaja ei lakkaa huomauttamasta lapsille omien jälkien siivoamisesta, vaikka oppi ei menisi perille ensimmäisellä kerralla.
Harvemmin on myöskään niin, että vaikka jokin hetkellisesti korjaantuisikin, siitä puhumisen voisi kokonaan lopettaa. Päinvastoin: mitä tärkeämpi asia, sitä enemmän siitä olisi syytä puhua, ja sitä määrätietoisemmin. Kirkkokin on puhunut yhdestä asiasta – eli Jeesuksesta – jo parituhatta vuotta, eikä loppua (toivottavasti) näy.
En tahdo uskoa kenenkään ajattelevan, että vaikkapa rakkaus, ihmisoikeudet, usko, kärsimys, anteeksianto tai luonto ovat sellaisia aiheita, jotka voisi noin vain kaluta loppuun, ja joista ei tarvitsisi enää keskustella. Uskon, että niiden äärellä on ihan yhtä tärkeää pysähtyä niin ensimmäisellä kerralla kuin sadannellatuhannella. Ja jos ei itse sillä kertaa keksi keskusteluun mitään uutta lisättävää, ei sekään haittaa – eivätköhän ne aiheet nouse uudelleen esiin.
Kuten kuuluukin.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Neljäkymmentä ensimmäistä kertaa – kirkko puhuu seksistä vertauskuvilla, mutta ei opeta puhumaan siitä kumppanin kanssa
PuheenvuorotKommunikaatio on kaikkein tärkein osa seksiä, mutta kirkossa siitä puhutaan edelleen usein mysteerinä, Vehka Kurjenmiekka kirjoittaa.
