Kolumni: Marianpäivänä kiitetään Jumalaa lupauksista, joita hän ei ole pitänyt
Marian kiitosvirsi ylistää maailmaa, jollaista Jumala ei ole saanut aikaiseksi, vaikka lupasi. Voimmeko me ihmiset asialle jotakin, kysyy Hilkka Olkinuora.
Tänään 25.3. vietetään alkuperäistä Marian päivää. Enkeli Gabriel poikkesi ilmoittamaan pelästyneelle pikkutytölle, että hänestä tulee Jumalan äiti. Taivaallisen raskaustestin kunniaksi kirkko verhoutuu joka vuosi lähimpänä pyhänä kultaan ja valkeaan, ja kajauttaa Marian ylistysvirren.
”Hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt turhin käsin pois.”
Paitsi että eihän niin ole käynyt. Ei silloin, ei nyt eikä ilmeisesti vastedeskään.
Marianpäivä on luottamuksen ja uskoon antautumisen juhla, mutta se on myös epäilyn ja kyseenalaistamisen päivä.
Uskokoon, kuka tahtoo, että avioliittoon sysätty oppimaton tyttö olisi osannut kajauttaa ulkomuistista tämän pitkähkön hymnin.
Pohtikoon, kuka haluaa, ketkä ovat sujauttaneet Jumalansa mainostekstin Luukkaan sinänsä todenmukaisena pidettyyn evankeliumiin. Luottakoon, kuka pystyy, näihin Jumalan tai hänen nimissään tehtyihin sosiaalieettisiin lupauksiin.
Marianpäivä on luottamuksen ja uskoon antautumisen juhla, mutta se on myös epäilyn ja kyseenalaistamisen päivä.
Kun katsoo ympärilleen, näkee, että nykyisillä vallanpitäjillä ei näy olevan sen enempää sydäntä kuin ajatuksiakaan. He kipuavat yhä uusille valtaistuimille ja kokoavat niiltä käsin voimiaan yhteen ”rauhanneuvotteluiksi” kutsumissaan irvokkaissa kaupantekotilaisuuksissa. Alhaiset ja nälkäiset he lähettävät kitumaan ja kuolemaan, mutta rikkaat lähtevät neuvonpidoistaan täysin käsin ja kukkaroin.
Vaikka tilastoihmiset meillä toitottavat, että olemme maailman onnellisin ja luottamuksellisin maa, ovathan tuloeromme paratiisillisen pienet, todellisuus on toinen.
Varallisuuserot kasvavat ja kallistuvissa asunnoissaan kököttävät katsovat vierestä, kun tuhannet komennetaan kodeistaan pois asumaan halvempiin, joita ei ole, ja tekemään töitä, joita ei löydy.
Kysymys siitä, miksi Jumala sallii pahan – opin kielellä teodikea – on riivannut ihmisiä iät ajat. Miten hän voi olla yhtaikaa sekä rakastava että kaikkivoipa? Tämä on kysymys, jonka esittämisestä moni teologi on joutunut vähintään piispan puhutteluun, hyvä ettei kirkonkiroukseen.
Enkeli lupasi Marialle loppukevennykseksi, että ”Jumalalle on kaikki mahdollista.” Sitä on pyöritelty Marian pysyvän neitsyyden perusteluna. Mutta enemmän kuin ikuisen immenkalvon pohdintaa on ajankohtaista kysyä, miksi maailma on mitä se on, jos Jumalalle kerran kaikki on mahdollista.
Ehkä tänä Marian päivänä voisi pyytää Jumalalta, että hän lukisi tämän itsensä ylistyksen ja ryhtyisi hommiin.
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Vaarallinen polarisaatiovirus vaanii – vaaleissa sen voi ehkä vielä pysäyttää
PuheenvuorotTänään on viimeinen ennakkovaalipäivä. Spurtti kohti vaalisunnuntaita on alkanut. Tulemmeko maaliin yhdessä ja vahvoina vai kahtia repeytyneinä? Sinä päätät, muistuttaa Hilkka Olkinuora.
Hyvää pyhää: Tätä Maria ei voinut tietää
Hengellisyys
