Kommentti: Kenttäpiispan blogikirjoituksella saattaa olla pitkät jäljet

Kommentti: Kenttäpiispan blogikirjoituksella saattaa olla pitkät jäljet

Pekka Särkiön ummehtuneita asenteita vilisseelle kirjoitukselle ei löytynyt ymmärrystä sen paremmin Puolustusvoimien kuin kirkonkaan johdossa, ja se on hyvä se.

Eilen koettiin maassamme poikkeuksellisen lyhyt somekohu. Puolustusvoimien kirkollista työtä johtava kenraali Pekka Särkiö kirjoitti omituisen naisvihamielisen ja salaliittoteorioita tihkuvan blogitekstin. Se oli luettavissa Kotimaa24-sivustolla vain muutaman tunnin, ja ehti silti herättää jo melko laajan keskustelun sosiaalisessa mediassa.

Viattomimmillaan Särkiö syytti kommunistista kulttuurieliittiä ja vapaata seksiä suomalaislasten ylipainosta. Roiseimmillaan kyseinen kenraalismies osoitti naisille paikkaa synnyttäjinä, lastenhoitajina, ruoanlaittajina ja ompelijoina. Osansa saivat myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Tämä kaikki maustettuna ripauksella kansallisromanttista ulkomaalaisvastaisuutta.

”Enpä ole pitkään aikaan tuntenut itseäni niin esineellistetyksi kuin tämänpäiväisten kenttäpiispan aatosten äärellä”, tviittasi piispa Kaisamari Hintikka. Myös arkkipiispa Tapio Luoma irtisanoutui Särkiön aatemaailmasta, vaikkakaan ei yhtä selkeäsanaisesti kuin Hintikka. Armeija totesi Twitter-tilillään, että Puolustusvoimien tavoite on turvata tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset toimintatavat kaikille.

Piispa Kaisamari Hintikka mursi hiippa-omertan, piispallisen vaikenemisen lain.

Kenraalikuntaan kuuluvaa Puolustusvoimien kirkollisen työn johtajaa kutsutaan kenttäpiispaksi. Kirkollisessa mielessä kenttäpiispa on piispa samassa mielessä kuin moottoripyöräjengin presidentti on presidentti valtiollisessa mielessä – eli ei ollenkaan. Kenttäpiispa ei ole evankelis-luterilaisen kirkon (eikä minkään muunkaan kirkon) piispa eikä hän ole kirkon vaan Puolustusvoimien palveluksessa. Hän on kyllä pappi ja hänellä on mandaattipaikka kirkolliskokouksessa, mutta piispa hän ei ole.

Pekka Särkiön blogista noussut somekohu jäi lyhyeksi, sillä toisin kuin oikeilla piispoilla, kenttäpiispalla on esimies. Arvatenkin juuri siksi Särkiön blogiteksti poistui vikkelästi Kotimaa24:n sivuilta ja vaihtui pahoitteluun, jossa Särkiö pyysi anteeksi kirjoituksensa sävyä.

Pisteet kentsulle anteeksipyynnöstä. Hän ei pahoitellut sitä, että joku oli loukkaantunut, kuten tällaisissa tapauksissa yleensä on tapana. Särkiö sanoi kauniin sanan niin kuin se on: anteeksi.

Kirjoituksensa ummehtunutta arvomaailmaa ja asenteita Särkiö ei pyytänyt anteeksi. Hän pyysi anteeksi sävyä. Se on ymmärrettävää, sillä arvomaailman muutokset ovat hitaita prosesseja. Itse asiastaan Särkiö on todennäköisesti vielä tänään samaa mieltä kuin hän oli eilen.

Nykyajan kenraalit ovat sivistynyttä väkeä eivätkä mitään öyhöttäjiä.

Vaikka eilinen somekohu meni sotaväen kriisiviestintäsuunnitelman mukaisesti nopeasti ohi, kohun häntä voi osoittautua yllättävän pitkäksi.

Ensinnäkin kritisoimalla julkisesti kenttäpiispaa piispa Hintikka mursi hiippa-omertan, piispallisen vaikenemisen lain. Sen mukaan piispat eivät asetu julkisesti vastakkain, ei edes kenttäpiispan kanssa, vaikka hän ei kollegioon kuulukaan. Tämä tulee muuttamaan kirkollista keskustelukulttuuria terveemmäksi. Pisteet siitä Hintikalle.

Toiseksi Puolustusvoimien johdossa punnitaan nyt tarkasti sitä, kuinka iso mainehaitta koituu Särkiön jatkamisesta virassaan. Nykyajan kenraalit ovat sivistynyttä väkeä eivätkä mitään öyhöttäjiä. Pekka Särkiön blogikirjoituksessaan esittämälle arvomaailmalle ei ole sijaa Pääesikunnassa. Ja vaikka kenttäpiispa pyysikin kirjoituksensa sävyä anteeksi, hänet tullaan koko virkauransa loppuun asti muistamaan juuri tuosta kirjoituksestaan. Ei niinkään sen sävystä vaan sisällöstä. Kuinka pitkään Puolustusvoimilla on halua palata asiaan? Olisiko kaikille parempi todeta, että ohi on, ja nimittää kenttäpiispaksi vaikka Särkiölle vastannut sotilaspastori evp Suvi Kouri?

Kolmanneksi Särkiön ulostulo saattaa asettaa koko kenttäpiispan viran tarkoituksenmukaisuuden kyseenalaiseksi. Puolustusvoimien hengellisen työn organisoiminen ja johtaminen onnistuisi varmasti vähän vähemminkin kaluunoin ja tyystin ilman piispan larppaamista omatekoisine piispanvaakunoineen. Johtavan sotilaspapin virkaan nykyisellään kuuluva mahtipontinen seremoniallisuus ei ole tätä päivää.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi