Kommentti: Pride ja Raamattu-konservatiivit tarvitsevat toisiaan demokratian turvaamiseksi
Totalitaristissa maissa vainotaan kaikkia vähemmistöjä, ja sellaisissa maissa niin konservatiivikristityt kuin seksuaalivähemmistöt ovat saman sorron alla.
Viime sunnuntaina tuleva Nato-liittolaisemme Turkki hajotti Pride-mielenosoituksen maan pääkaupungissa Istanbulissa. Poliisi otti kiinni kaksisataa osallistujaa. Turkki oli pitkään maallistunut maa, jossa homoseksuaalisuuskin on ollut sallittu. Poliittisen islamin voimistuttua Istanbul Pride kuitenkin kiellettiin vuonna 2014. Kyse ei ole irrallisesta ilmiöstä, sillä Turkissa on merkittävä sananvapausongelma.
Yleiskuvassa linja on aika selvä: Homoseksuaalisuus hyväksytään rikkaassa lännessä ja pohjoisessa, kun taas – ainakin Pew Reasearch Centerin vuoden 2022 raportissa – idässä ja etelässä asenteet ovat jyrkän kielteisiä.
Moni konservatiivikristitty on täysin oikeutetusti huolissaan kristittyjen vainoista eri puolilla maailmaa. Huomionarvoista on, että monissa niissä maissa, joissa kristittyjä vainotaan erityisen ankarasti, myös seksuaalivähemmistöjä sorretaan pahasti. Näissä maissa ongelman ydin on autoritäärinen hallinto, joka riistää kansalaisilta perustavat poliittiset ja kansalaisoikeudet. Ihmisillä ei siis ole sanan- eikä uskonnonvapautta. Tällaisissa maissa saatetaan kristittyjä tyttöjä pakkonaittaa ja raiskata, ja kristittyjä myös pidätetään, koska he eivät noudatakaan enemmistöuskonnon ruokasäädöksiä.
Kristittyjen vainoista saadaan luotettavaa ja ammattimaisesti koottua tietoa. Mutta vähemmän ehkä puhutaan siitä, että samoissa maissa seksuaalivähemmistöjä kidutetaan sadistisesti esimerkiksi pakottamalla istumaan Coca-Cola-pullon päälle. Homoseksuaalien turvapaikanhakijoiden kokemuksista voit lukea täältä.
Oma lukunsa on toki Venäjä, jonka perverssi eli luonnoton kirkko käy Ukrainassa sotaa ”homouden syntiä” vastaan.
Ei voida puhua aidosta sananvapaudesta, jos sen ainoaa sallittua oikein käyttämistä on hymistellä vapaasti vain yleisesti hyväksyttyjä kantoja.
Hyvä uutinen on se, että kahden viime vuosikymmenen aikana asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat monissa maissa muuttuneet aiempaa hyväksyvämmäksi. Pewin raportin perusteella yleissääntö on, että mitä vauraampi, koulutetumpi, nuorempi ja vähemmän uskonnollinen henkilö on, sitä todennäköisemmin hän hyväksyy homoseksuaalisuuden. Ja vielä yksi Pewin havainto: vasemmisto hyväksyy, äärioikeisto ei.
Nyt tullaan paradoksiin. Vaikuttaa siltä, että juuri oikeisto on aina huolissaan sananvapaudesta, kun taas tiedostava vasemmisto – se kuuluisa ”woke” – on ruvennut vieroksumaan sananvapautta. Tuoreen brittiläisen kyselyn mukaan 61 prosenttia opiskelijoista on sitä mieltä, että epävarmoissa tilanteissa sananvapautta pitää rajoittaa, jottei kukaan loukkaannu tai tunne oloaan syrjityksi. Ajatus on kaunis ja hyveellinen: Miksi minulla olisi oikeus loukata jotakuta?
Kun homovastaiset fanaatikot hyökkäävät sateenkaariliikettä vastaan alhaisella ja rumalla tyylillä, nopea ja houkutteleva ratkaisu olisi rajoittaa väärää mieltä olevien kiihkoilijoiden sananvapautta. Huonosti käyttäytyviä pitää tietenkin aina ojentaa, mutta saako väärää mieltä olla edes sivistyneesti? Ei voida puhua aidosta sananvapaudesta, jos sen ainoaa sallittua oikein käyttämistä on hymistellä vapaasti vain yleisesti hyväksyttyjä kantoja siinä pelossa, että joku loukkaantuu.
Tavallaan demokratia on eräänlainen yhteisön oma vihanhallintaprosessi, jossa kiivas valtataistelu rakentaa eikä tuhoa.
Alamme lähestyä asian ydintä. Pride-kulkueet ovat itsessään sanan-, mielipiteen ja kokoontumisvapauden ilmaisua. Juuri tästä syystä Turkissa on vaikea järjestää Istanbul Pridea. Sellainen onnistuu vain elinvoimaisessa demokratiassa.
Liberaalin demokratian kulmakivi on monipuoluejärjestelmä, jossa eri ryhmittymät jatkuvasti väittelevät kiivaasti. Vain hyvin voivassa demokratiassa oppositiota ei vainota. Ihmiset voivat ottaa yhteen julkisesti, koska kaikilla on sama päämäärä: aina vain parempi yhteiskunta, vaikka keinoista ja tarkoista yksittäistavoitteista oltaisiin eri mieltä. Demokratiaa ei ole ilman reipasta oppositiota.
Tavallaan demokratia on eräänlainen yhteisön oma vihanhallintaprosessi, jossa kiivas valtataistelu rakentaa eikä tuhoa. Valtioissa, joissa sananvapauden riskejä (Huom! Joku ajattelee väärin!) ei kestetä, ajaudutaan autoritaariseen hallintoon, joka vaientaa väärää mieltä olevan opposition. Tällaiset yhteiskunnat ovat lähes poikkeuksetta vainoharhaisia, koska oma perheenjäsenkin voi osoittautua petturiksi, joka täytyy teloittaa. Totalitarismissa kukaan ei ole turvassa.
Pride ja raamattuvyöhykkeen konservatismi ovat saman sananvapauskolikon eri puolia. Pride voi olla todella turvallinen ja iloinen tapahtuma ainoastaan yhteiskunnassa, jossa myös Pridea vastustavat ihmiset voivat ilmaista vakaumuksensa. Vastaavasti raamattuvyöhykkeen änkyröiden pitää sietää se, että täällä on muitakin.
Maailmankarttaa katsomalla jokainen ymmärtää, että siellä, missä Raamattu-konservatiivit voivat vapaasti kokoontua kesäjuhlille, siellä myös Pride-lippu ylväänä liehuu. Konservatiivien sananvapaus on täsmälleen sitä samaa luovuttamatonta sananvapautta, jonka turvin Pride täyttää kadut. Tästä syystä Pride ja Raamattu-konservatiivisuus antavat toisilleen suojan. Suojelkaa siis tätä vapautta ja nauttikaa siitä. Älkää nujertako toisianne vaan olkaa eri mieltä tavalla, joka on kunniaksi ihmisyydelle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kommentti: Mikä yhdistää Venäjän patriarkka Kirilliä ja sosiaalisen median uskonsotureita?
PuheenvuorotHomojen hyväksyminen rappiollisissa länsimaissa on patriarkka Kirillille peruste sotaan. Täällä Suomessa samoilla argumenteilla lytätään vähemmistöihin kuuluvia sanallisesti.
