Kommentti: Kristitty Sardar palautettiin Iraniin, koska Suomen viranomaiset tulkitsivat uskonnonvapauden iranilaisittain
Muslimista kristityksi kääntynyt iranilainen turvapaikanhakija palautettiin maanantaina Iraniin. Siellä hän voi hallinto-oikeuden mukaan elää ”maltillista kristityn elämää”.
Suomen perustuslain mukaan uskonnonvapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Ajattelin, että Suomessa noudatetaan Suomen lakia. En ajattele enää. Kristityksi kääntyneen iranilaisen uskonnonvapautta arvioidaan näemmä iranilaisittain. Miten muuten on selitettävissä hallinto-oikeuden perustelu, että Iranissa tämä voi elää ”maltillista kristityn elämää”. Eli suomeksi: pidä usko vain omana tietonasi äläkä pidä yhteyttä toisiin kristittyihin.
Tällainen tulkinta ei ole linjassa Suomen perustuslain kanssa, jonka mukaan uskonnonvapauteen kuuluu oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan. Sen sijaan se on erittäin hyvin linjassa Iranin islamilaisen tasavallan uskonnonvapauskäsityksen kanssa.
Syyte voidaan nostaa myös uskonnollisia arvoja loukkaavista teoista tai kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta tai jäsenyydestä islamilaisen tasavallan vastaisissa ryhmissä.
Iranissa uskonnonvapaus koskee kristittyjä vain hyvin rajoitetusti, protestanttisia kristittyjä vieläkin rajoitetummin ja käännynnäisiä ei lainkaan. He kun ovat oikeasta islamilaisesta uskostaan luopuneita ja esimerkiksi edesmenneen ajatollah Ruhollah Khomeinin mukaan luopioiden tappaminen on sallittua.
Vaikka Iranin rikoslaissa uskosta luopumista ei ole kirjattu rikokseksi, tuomioiden langettaminen on mahdollista perustuslain nojalla. Syyte voidaan nostaa myös uskonnollisia arvoja loukkaavista teoista tai kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta tai jäsenyydestä islamilaisen tasavallan vastaisissa ryhmissä.
Tällaiset syytteet tuovat tutkintaan mukaan Islamilaisen vallankumouskaartin. Suomen maahanmuuttoviraston oman Kristityt käännynnäiset Iranissa -raportin mukaan kyseisen vallankumouskaartin osallistuminen on tehnyt kristittyihin kohdistuneista ratsioista entistä mielivaltaisempia.
Kuolemantuomiota ei uskosta luopumisesta viime vuosina ole langetettu, pitkiä vankeusrangaistuksia sen sijaan on. Pappeja on myös murhattu. Vangittuja uhkaillaan ja usein pahoinpidellään ja kidutetaan. Sairailta saatetaan estää lääkärinhoito. Pitkitetyllä pidätyksellä pelotellaan kristittyjä yhteistyöhön viranomaisten kanssa, ilmiantajiksi. Takuuta vastaan vapautettaessa takuusummat määritellään usein korkeiksi.
Iranin armelaiskristittyjä messussa Teheranissa jouluna 2010. Tuolloin Iranin viranomaiset pidättivät joulun jälkeen noin 70 kristittyä. Islamia edeltäneellä ajalla syntynyt vanha kirkkokunta saa toimia, kunhan ei ota jäsenikseen käännynnäisiä, eikä tee lähetystyötä. Maanalaisia, protestanttisia kotikirkkoja vainotaan ankarammin.
Kristittyjä kotikirkkoja käsitellään mediassa ”laittomina verkostoina” ja ”sionistisina propagandajärjestöinä”. Käännynnäiset kohtaavat vainoa myös omien sukulaistensa ja yhteisöjensä kautta. Kaikesta tästä voi lukea Migrin raportista tai Iso-Britannian sisäministeriön raportista, joka käsittelee Iranin kristittyjä.
Käännytyspäätöksen taustalla on näkemys, että suurimmassa vaarassa ovat hyvin näkyvät ja aktiiviset kristityt. Tämä on toki totta. Tulkinnan siitä, onko Iraniin nyt palautettu Sardar tällainen kristitty, tekevät Iranin viranomaiset. Suomi siirtää vastuun Sardarin kohtalosta heille. Sopii miettiä, miten he suhtautuvat Suomessa Iranin hallitusta vastaan järjestettyyn mielenosoitukseen osallistuneeseen käännynnäiseen.
Sardar kertoi uskostaan Jeesukseen jo ennen Iranista pakenemista, kävi Suomessa rippikoulun, kastettiin ja on ollut hyvin aktiivinen seurakuntalainen Kemijärven seurakunnassa. Hänen ystävänsä Amir, jota kidutettiin uskonsa vuoksi, sai Helsingin Sanomien mukaan Suomesta turvapaikan. Uusia todisteita, jotka liittyvät Sardarin iranilaisen vaimon uskosta luopumisen vuoksi nostamaan avioerokanteeseen, ei otettu Suomessa enää huomioon.
Käytännössä Sardarin on hyvin vaikea elää ”maltillista kristityn elämää”, sillä kristinusko on yhteisöllistä uskoa, ei vain päänsisäinen asia. Sardarin tilanne ja vakaumus ovat viranomaisten tiedossa.
Tulkinnan siitä, onko Iraniin nyt palautettu Sardar aktiivinen ja näkyvä kristitty, tekevät Iranin viranomaiset.
Iranin perinteiset kristilliset yhteisöt, armenialaiset ja assyrialaiset, eivät saa ottaa käännynnäisiä toimintaansa. Pieniä protestanttisia kirkkoja on vaadittu toimittamaan nimilistat jäsenistään. Kotikirkot, jotka nimensä mukaisesti ovat kodeissa salaa kokoontuvia pieniä ryhmiä, ovat viranomaisten erityisen tarkkailun alla. Kyberpoliisi, joka on EU:n pakotelistalla ihmisoikeusrikkomustensa takia, valvoo kristittyjä, ja etenkin yhteydet ulkomaille ovat epäilyttäviä.
Erityisen epäloogiseksi palautuksen tekee se, että Suomessa kristityksi kääntyneiltä on evätty turvapaikkoja siksi, että kääntynyt ei Migrin mielestä ole ollut uskossaan riittävän aktiivinen. Hän ei esimerkiksi ole pyrkinyt todistamaan uskostaan muille, tehnyt lähetystyötä. Vakaumuksen aitoutta on epäilty, vaikka henkilö olisi kastettu, käynyt kirkossa ja toiminut siellä vapaaehtoisena.
Sardarin uskon aitoutta ei ole epäilty. Hänet palautettiin siitä huolimatta. Nyt peruste oli täysin toinen: ole hiljaa uskostasi, niin sinun käy hyvin. Ehkä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
