Kommentti: Uusi kirkolliskokous on valittu – vaalitapa on epädemokraattinen ja vanhanaikainen
Kirkolliskokouksen työtä jarruttaa joka käänteessä kolmen neljäsosan määräenemmistösääntö.
Kaksi päivää presidentinvaalin jälkeen Suomessa valittiin evankelis-luterilaisen kirkon uusi kirkolliskokous eli kirkon ylin päättävä elin – kirkon eduskunta, kuten usein sanotaan. Mutta huomasiko sitä kukaan?
Harva huomasi, koska vaali on maallikoiden osalta välillinen. Kirkon täysi-ikäisistä maallikkojäsenistä vain 0,3 prosentilla on äänioikeus. Itse olen hengannut kirkossa 15-vuotiaasta asti eri tavoin ja äänestänyt täysi-ikäisenä jokaisissa mahdollisissa vaaleissa, mutta kirkolliskokousvaaleissa en saa äänestää. Maallikoita äänestävät kirkolliskokoukseen kirkon luottamushenkilöt, jotka valittiin marraskuun 2022 seurakuntavaaleissa.
”Maallikot” tarkoittavat tässä muita kuin pappeja. Eikä siinä kaikki. Papeille on varattu kirkolliskokoukseen kolmasosan kiintiö eli 32 paikkaa. Papit äänestävät pappeja, maallikot maallikoita – ja maallikoihin lasketaan tavallisten seurakuntalaisten lisäksi kaikki muut kirkon työntekijät kanttoreista ja haudankaivajista nuorisotyönohjaajiin ja diakoniatyöntekijöihin. Tämä on melkoinen sääty-yhteiskunnan jäänne Suomessa vuonna 2024.
Kun lisäksi kaikki piispat ja kenttäpiispa ovat automaattisesti kirkolliskokouksen jäseniä, pappien kiintiö nousee jo noin 40 prosenttiin. Miten eduskunnassa toimisi vastaava juristien tai valtiotieteilijöiden kiintiö?
Ei siis ihme, että kirkolliskokouksen vaalit näkyvät kovin vähän tavallisille jäsenille. Ne ovat sanalla sanoen sisäpiirin juttu. Vaaleihin liittyvä keskustelu, ehkä jopa kampanjointi, käydään suljetuissa verkostoissa, jos sitä käydään. Ehdokaslistojen tavoitteista ja pyrkimyksistä on vaikea löytää tietoa verkosta – ja mitäpä rivijäsen sillä tiedolla tekisi, kun ei ole äänioikeutta. Sellaiset nimet kuin Elävä kirkko, Kaikkien kirkko, Toivoa on ja Kirkkomme puolesta eivät paljon kerro.
Kun äänioikeutettujen pieni joukko on näin paljon vartijana, rivijäsen odottaisi edes korkeaa äänestysaktiivisuutta.
Vaali toimitettiin tiistaina 13.2. seurakuntaneuvostojen kokouksissa sekä pappeinkokouksissa. Kun äänioikeutettujen pieni joukko on näin paljon vartijana, rivijäsen odottaisi edes korkeaa äänestysaktiivisuutta, ainakin 90 prosenttia. Ainahan joku on kipeänä tai matkoilla.
Espoon hiippakunnassa maallikot äänestivätkin ahkerasti maallikkoedustajia: 89,6 prosenttia luottamushenkilöistä kävi äänestämässä, kun kaikkiaan äänioikeutettuja oli 508. Papeista kaksi kolmasosaa (65,9 prosenttia) kävi äänestämässä. Hiippakunnassa on 499 äänioikeutettua pappia.
Helsingin hiippakunnassa äänestysaktiivisuus oli alhaisempi: maallikkoedustajien vaalissa 82 prosenttia ja pappisedustajien vaalissa vaivaiset 54 prosenttia. Siinä oli laskua edellisistä vaaleista yli viisi prosenttiyksikköä. Äänioikeutettuja pappeja on 902.
Siis vain hiukan useampi kuin joka toinen pappi vaivautui äänestämään! Mikä tämän selittää? Presidentinvaaliväsymys? Eläkepappien suuri osuus? Joukkoliikenne ainakin toimi juuri vaalipäivänä, vaikka olikin lakkoviikko.
Kirkon uskoon, oppiin ja kirkkolakiin liittyviin päätöksiin tarvitaan kolmen neljäsosan enemmistö.
Näissä vaaleissa uudistusmieliset voittivat jonkin verran lisäpaikkoja. Se ei kuitenkaan näy nopeasti kirkolliskokouksen tuottamissa päätöksissä, sillä kirkolliskokouksen työtä jähmettää 1800-luvulta peräisin oleva määräenemmistösäännös. Kirkon uskoon, oppiin ja kirkkolakiin liittyviin päätöksiin tarvitaan kolmen neljäsosan enemmistö. Yksinkertainen enemmistö ei riitä, eikä edes kahden kolmasosan enemmistö, mikä on perustuslain vaikeutettu säätämisjärjestys eduskunnassa.
Tähän määräenemmistöön ovat juuttuneet lukuisat uudistuspyrkimykset kirkolliskokouksessa. Säännöstä on yritetty muuttaa useita kertoja, ja aina yritykset kaatuvat – määräenemmistövaatimukseen.
Kaikki kunnia pappien nykyisin tekemälle hyvälle työlle, mutta kyllä kirkolliskokouksen vanhentunutta vaalitapaa on pakko uudistaa 2020-luvulla. Sääty-yhteiskunnan jäänteet on siivottava, rivijäsenten on päästävä äänestämään, ja kirkon vaaleihin on saatava sähköinen äänestysmahdollisuus.
Siihen saakka voidaan toistaiseksi lopettaa puhuminen ”kirkon eduskunnasta”. Miten olisi vaikka senaatti?
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin toimitussihteeri.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Espoon hiippakunnassa puolet kirkolliskokousedustajista uusia – liberaalit papit menettivät konservatiiveille yhden paikan kolmesta
AjankohtaistaLiberaali Toivoa on -lista sai Espoon hiippakunnassa niukan enemmistön sekä pappien että maallikoiden vaalissa.
