Kormilainen: Koronauutisointi sivuuttaa karvaiset kärsijät
Koirat eivät saa hetken rauhaa kotona jumittavilta perheenjäseniltään.
Erityselämää taitaa tätä kirjoittaessa olla takana nelisen viikkoa, ehkä enemmänkin. Päivät ja viikot alkavat menettää merkityksensä, verkkarihousut vaihdetaan vasta kun viikon ruokalistan voi lukea housujen tahroista ja tukka kammataan vain, jos edessä on Teams-puhelu asiakkaan kanssa. Tai riippuu asiakkaasta, tutun kanssa voi olla vähän rennomminkin.
Olemme keskellä ihmiskunnan suurta kriisiä ja vaikka inhimillinen ahdinko on syvä, on tässä yhteydessä pakko nostaa esiin eräs unohdettu kärsijäryhmä. Nimittäin karvaiset koiraystävämme. (Kissoja ei tässä eikä muussakaan yhteydessä voi laskea ystäviksi).
Viikkokaudet neljän seinän sisällä ovat tuoneet koirien maailmaan aivan uuden ilmiön: stressin. Stressin siitä, kun omistajat pyörivät jatkuvasti kämpillä pieruverkkareissaan. Koirien päivittäinen 10–12 tunnin unensaanti kärsii merkittävästi, kun omistajaa on seurattava joka paikkaan.
Kun istuu kakalla viiden koiran edessä, tulee mieleen ajatus Jeesuksesta opetuslapsineen: kaipa hekin antoivat idolilleen joskus hetken aikaa olla yksin. Pöntöllä ei puutu kuin karvaisen kaverin äänetön kysymys siitä, oliko koostumus oikeanlainen. Koirat eivät sitä tee, mutta heräävät kyllä sikiunesta vaeltamaan uskollisesti sinne minne emäntä tai isäntä vain sattuu menemään.
Päivän kuudes lenkki tuntuu varmasti kovakuntoisimmankin jänisajurin kintereillä.
Toinen raukkaparkoja stressaava ilmiö on loputon lenkkien määrä. Italiassa, jossa karanteeniolot ovat tiukemmat, naapurit ovat lainailleet koiria toisilleen. Päivän kuudes lenkki tuntuu varmasti kovakuntoisimmankin jänisajurin kintereillä.
Kuntoa tarvitsevat myös suomalainen labradori ja mäyräkoira, kun päivittäiset lenkit ovat vaihtuneet vähintään tunnin reippailuiksi kerrallaan ja mielellään vielä uusissa maisemissa.
Koiramaailman sisäpiireissä odotellaankin jo kovasti rajoitusten purkamista ja erityisesti sitä, että etätöissä paiskivat konttorirotat siirtyisivät takaisin toimiston puolelle. Tunne taitaa olla molemminpuolinen, sillä 12 tuntia perässä seuraava koiralauma ei tunnu enää kuukauden jälkeen kovinkaan hauskalta idealta.
Kirjoittaja on stand up -lavoja koluava somekonsultti ja perheenisä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kormilainen: Tunnista sedän merkit
PuheenvuorotKun itse tulee tiettyyn elämänvaiheeseen, nuorisolaiset alkavat pukeutua ja käyttäytyä kummasti.
