Kormilainen: Korona on kirkon somelle mahdollisuus

Kormilainen: Korona on kirkon somelle mahdollisuus

Seurakunnissa on viime viikkoina huomattu se, mistä somekonsultit ovat vuosia paasanneet.

Viime sunnuntai oli kärsimyssunnuntai. Sen verran piti maallikon varmistaa asian tietäviltä, että kyseessä on syväpaaston ajan aloittava sunnuntai. Eli peruskristityn kannalta aika tavallinen sunnuntai kuitenkin.

Silti jumalanpalvelusten osallistujamäärät vakuuttivat. Kallion seurakunnan jumalanpalveluksessa 363 osallistujaa, Haagassa 703, Helsingin tuomiokirkossa 523 ja esimerkiksi Paavalissa 303. Miten tällainen voi olla mahdollista? Kyseessä ei ole joulu, ei pääsiäinen vaan sunnuntai, jonka merkitystä ei tavan tallaaja huomaa. Selitys löytyy siitä, että niihin osallistuttiin ruudun välityksellä.

Vaikka elämme globaalisti kauheaa aikaa ja poikkeustilaa, uskallan silti väittää, että korona on kirkolle mahdollisuus. Edellä esittelemät kävijämäärät ovat niistä oivallinen esimerkki. Kun kirkon perinteisin toiminta siirretään ruutujen ääreen, luvut nousevat tasolle, josta suntio on vain haaveillut kolehtia laskiessaan.

Kun kirkon perinteisin toiminta siirretään ruutujen ääreen, luvut nousevat tasolle, josta suntio on vain haaveillut kolehtia laskiessaan.

Olen ilolla seurannut seurakuntien touhuja sosiaalisessa mediassa kriisiviikkojen aikana. On perustettu YouTube-kanavia, pidetty livetilaisuuksia Instagramissa ja striimattu ihan kaikki. Osan olisi jopa voinut jättää striimaamatta. WhatsAppilla viestitellään iltapäiväkerholaisille ja annetaan vinkkejä tylsään arkeen. Tehdään koronapodcasteja etäyhteydellä. Somemaailman ulkopuolella tapahtuu vielä isompia: Helsinki-avussa soitellaan ikäihmiset läpi ja kartoitetaan avuntarpeita.

Näyttää siltä, että seurakunnat ovat parissa viikossa joutuneet osin jopa pakon edessä opettelemaan ne taidot, joista konsultit ja somenikkarit ovat seurakunnille vuosikausia paasanneet. Kun opettelee kahdessa viikossa kävelemään, askel on vielä monessa paikassa haparoiva, mutta yksi asia näyttää varmalta: kun koronakriisistä selvitään, seurakunnat ovat takuuvarmasti vahvempia sosiaalisessa mediassa ja ymmärtävät vihdoin, että ihmisten auttaminen, ilahduttaminen ja koskettaminen ei välttämättä sittenkään vaadi fyysistä kontaktia.

Kriisitilanne jatkuu edelleen ja seuraavassa vaiheessa mietintämyssyyn kannattaa panna se, miten asioita tehdään kanavien omilla ehdoilla. Jumalanpalveluksen lähettäminen verkossa ei ole uusi innovaatio, mutta striimauskonsepti voidaan kehittää uudenlaiseksi palveluksi, josta on iloa myös koronan jälkeen. Tästä pohdinnasta saattaa syntyä aidosti jotain uutta ja eteenpäin vievää myös normaalioloihin.

 

Kirjoittaja on stand up -lavoja koluava somekonsultti ja perheenisä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi