Kormilainen: Koronakevät antaa mahdollisuuden keskittyä olennaiseen

Kormilainen: Koronakevät antaa mahdollisuuden keskittyä olennaiseen

Pakollinen hiljentyminen ajoittuu kirkon paastonaikaan. Entä jos yrittäisimme pärjätä vähemmällä ja kuuntelisimme enemmän itseämme ja toisiamme? 

Viime torstaina tulleet hallituksen ensimmäiset suositukset koronaepidemiasta aiheuttivat koomikkominässäni lähinnä hihitystä. Ja ontuvia vitsejä: ”Hallituksen suosituksesta yli viidensadan henkilön tapahtumat pitää perua. Tästä syystä Arttu Wiskari jatkaa keikkailua ja kirkkoon voi edelleen mennä sunnuntaina.” 

Maanantaina napsahtivat järeämmät toimintaohjeet. Koulut on peruttu, harrastukset on peruttu ja kaikki yli kymmenen hengen kokoontumiset pitää perua. Enää ei hihitytä niin paljon, vaikka ontuva vitsi tulikin mieleen: ”Hallituksen suosituksesta yli kymmenen hengen kokoontumisia ei sallita. Kirkonmenot ovat siis edelleen sallittuja.” 

Tiistaina tosin kirkonmenojen ilmoitettiin siirtyvän kokonaan internetiin.

Vaikka ”pakkopaaston” alku on tuntunut ahdistavalta, uskallan veikata, että kiireen poistuminen kuukaudeksi, oikeiden asioiden etsiminen ja tylsyydessä eläminen voivat viedä meitä kohti parempaa huomista.

Vakavasti ottaen seuraavat neljä viikkoa antavat aidosti mahdollisuuden kirkolle. Eletään nimittäin paastonaikaa, joka päättyy vain muutama päivä ennen järeimpien rajoitusten purkamista. (Edellyttäen tietysti, että epidemia näyttää laantumisen merkkejä.) 

Ehdin jo tänään tuskailla neljän seinän sisällä nelihenkisen ja viisikoiraisen perheeni tuskaa seuraavan kuukauden ajan. Mutta voisiko tämä aika olla myös mahdollisuus kasvulle? 

Kirkon nettisivujen mukaan paastolla tavoitellaan muun muassa syntien ja tähän maailmaan kohdistuvan kiintymyksen katumista sekä Jumalan pyhyyden ja rakkauden tutkistelua. Sekä ehkä tärkeimpänä: ”Ihminen pyrkii myös kasvamaan yhä vastuullisempaan elämäntapaan ja luopumaan omastaan hädänalaisten hyväksi.” 

Eikö kuulosta mahdollisuudelta? Sen sijaan, että hamstraamme vihoviimeiset vessapaperit, voisimme koettaa seuraavan kuukauden ajan tulla toimeen vähemmällä, keskittyä enemmän toisiimme ja ehkä myös omiin ajatuksiimme.

Vaikka ”pakkopaaston” alku on tuntunut ahdistavalta, uskallan veikata, että kiireen poistuminen kuukaudeksi, oikeiden asioiden etsiminen ja tylsyydessä eläminen voivat viedä meitä kohti parempaa huomista.

Nyt elämme vielä paastonajan alkuosaa, jonka aiheina ovat katumus, mielenmuutos ja taiteilu pimeyden valtoja vastaan. Viimeisen kahden viikon teemana on kärsimys, mutta toivottavasti myös tietynlainen henkinen vapaus.

Kirjoittaja on stand up -lavoja koluava somekonsultti ja perheenisä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi