Kosketus tekee meistä ihmisiä, ja juuri nyt entistä useampi jää sitä vaille
Kosketuksella osoitetaan välittämistä ja hyväksyntää, mutta myös lohdutetaan ja otetaan osaksi porukkaa. Joskus yksi kosketus voi muuttaa elämän, tietää tutkija Taina Kinnunen.
Olkapäälle laskettu käsi. Luja rutistus ilon tai surun hetkellä. Jämäkkä kädenpuristus, josta tulee tunne, että tähän ihmiseen voin luottaa. Koskettamalla voi viestiä esimerkiksi välittämisestä, rohkaisusta, myötätunnosta tai luottamuksesta.
Koronaviruksen vuoksi joudumme nyt välttelemään kosketusta. Kätteleminen tuntuisi uhkarohkealta ja halata voi korkeintaan sellaista, jonka kanssa asuu saman katon alla. Hieroja- ja kampaaja-aikoja perutaan, ja palvelutalossa asuvien omaiset voivat vain haaveilla siitä, että pääsisivät harjaamaan omaisensa hiuksia tai kävelemään käsikynkässä.
Kosketuksen merkitystä tutkinut kulttuuriantropologian yliopistonlehtori Taina Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta uskoo, että kuluva kevät on havahduttanut meidät huomaamaan kosketuksen arvon.
– Tämä aika on osoittanut konkreettisella tavalla sen, että ihminen on laumassa elävä olio. Kyse ei ole pelkästä kosketuksesta vaan fyysisestä läheisyydestä ylipäätään.
– Tekniset vempaimet eivät voi korvata toisen läsnäoloa. Monen on nyt vaikea pukea sanoiksi omaa oloaan. Tuntuu ontolta, aivan kuin kelluisi tyhjän päällä, Kinnunen pohtii.
Kosketuksen puutteesta on vaikea puhua
Yksinäisyydestä puhutaan jo avoimemmin kuin ennen, mutta kosketuksen puute on yhä tabu. Ei ole helppoa sanoa kaipaavansa kosketusta, elipä sitten yksin tai parisuhteessa.
– Tässä asiassa olemme aika alkukantaisia. Mitä haavoittuvammassa asemassa ihminen on, sitä enemmän hän tarvitsee kosketusta, eli erityisesti vanhat, sairaat ja liikuntakyvyttömät tarvitsevat sitä, Taina Kinnunen sanoo.
Kinnusen mukaan ihminen tarvitsee kosketusta hahmottaakseen oman kehonsa rajat. Kosketuksella viestititään myös hyväksyntää ja otetaan osaksi yhteisöä.
Kosketus on tehokkain tapa viestittää, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet.
– Jeesuskin kommunikoi kosketuksella ja kosketti sellaisia, joita muut eivät koskettaneet. Kosketus on armon ja hyväksynnän osoitus. Ihminen tulee siinä toisen luo syvässä merkityksessä. Se on tehokkain tapa viestittää, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet.
Parisuhteessa kosketus on kuin liima, joka pitää ihmiset yhdessä. Se ei liity vain erotiikkaan, vaan monelle tärkeitä ovat myös pienet hipaisut, lähtösuukot ja se, että kävellään käsi kädessä.
Ikä ei vaikuta siihen, kuinka paljon kosketusta tarvitsee ja kuinka paljon siitä saa mielihyvää. Niin kaksikymppisen kuin kahdeksankymppisenkin iho kaipaa silitystä.
Vauvat eivät selviytyisi ilman kosketusta, eikä lapsi kehity ilman, että häntä kosketetaan. Mutta mitä tapahtuu ilman kosketusta elävälle aikuiselle? Voiko hän taantua ihmisenä?
– En käyttäisi sanaa taantuminen. Pieni lapsi ei kehity eikä kasva terveeksi ilman kosketusta, mutta aikuinen on hyvin sopeutuvainen olio, joka pystyy periaatteessa elämään ilman kosketustakin, Kinnunen sanoo.
Sanoja vahvempi viestintätapa
Kirjassaan Vahvat yksin, heikot sylityksin – otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista (Kirjapaja 2013) Taina Kinnunen käsittelee suomalaisten muistoja kosketuksesta ja kosketuksen puutteesta. Monella muistot ulottuvat lapsuuteen.
– Kosketus jää muistiin, onhan se esikielellinen kommunikaatiotapa ja toisaalta myös se, joka jää, vaikka puhe katoaisi. Saattohoitaessani äitiäni se kirkastui taas minullekin. Kosketus on usein tehokkaampi kuin sanat.
Kosketus on myös politisoitunut asia. Meillä on aika voimakas usko teknologiaan ja talouteen.
Tutkimusten mukaan kosketus rauhoittaa, lievittää stressiä ja kipua ja kohottaa mielialaa. Tätä tietoa ei kuitenkaan vielä riittävästi hyödynnetä esimerkiksi hoivatyössä.
– Kosketus on myös politisoitunut asia. Meillä on aika voimakas usko teknologiaan ja talouteen, Kinnunen toteaa.
Kosketuksen voima voi olla valtava. Kinnusen mukaan erityisesti tunneköyhässä tai jopa vihamielisessä ympäristössä kasvaneet ovat kuvailleet, kuinka yksi kosketus vaikkapa opettajalta tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaiselta on avannut uuden mahdollisuuden tai jopa muuttanut elämän.
Halaamista voi oppia
Suomalaisessa kulttuurissa koskettaminen ei ole niin yleistä kuin joissakin muissa kulttuureissa. Täällä ei vaihdeta poskisuunnitelmia eivätkä varsinkaan miehet syleile toisiaan tavatessaan. Varsinkin iäkkäät saattavat muistaa, ettei heitä paijattu tai pidetty sylissä lapsenakaan. Moni myös pelkää, että koskettaa jotenkin väärin.
Jokaisella on oma koskettamisen kulttuurinsa ja tapa määritellä koskettamisen rajat. Siinä missä joku kokee toisen halatessa mielihyvää, jollakulla toisella stressitaso nousee välittömästi.
– Suomessa uskotellaan, että sisulla tässä vaan painetaan eteenpäin. Vaikeina aikoina eristäytyminen ja keskittyminen omaan pärjäämiseen ovat voineet olla ainoita tapoja selvitä. Tuollaisessa tilanteessa kosketuksen vähyydestä on vonut tulla kulttuurinen hyve, Taina Kinnunen selittää.
Kun kipeä lapsi otetaan syliin ja häntä silitetään, hänen huomionsa ei ole enää niin paljon kivussa.
Koskettamista ja toisenlaista kosketuskulttuuria voi kuitenkin opetella.
– Kun asiaan havahtuu, uuden opettelu on mahdollista. Olen lukenut hauskoja tarinoita siitä, kuinka vaikka erilaisesta perheestä tai kulttuurista tuleva anoppi tai miniä koskettaa eri tavalla ja antaa näin sytykkeen, että asiat voi tehdä toisinkin.
Nuoremmat sukupolvet ovat jo kasvaneet erilaisessa koskettamisen kulttuurissa kuin heidän vanhempansa tai isovanhempansa.
– Ainakin halaamiskulttuuri on tullut osaksi nuorten elämää. Olisi ihanaa, jos koskettaminen tulisi monipuolisemmin osaksi kanssakäymistä.
Vielä on vaikea sanoa, millaiset jäljet koronapandemian aiheuttama poikkeustila jättää siihen, miten kosketamme toisiamme.
– Meistä on viruksen vuoksi tullut aika varovaisia. Toisaalta nyt todella ymmärrämme kanssaihmisten arvon ja sen, kuinka ihania ihan tavalliset asiat ovat, vaikka työpaikalle tai kahvilaan meneminen. Kun näistä etäisyyden pitämisen säännöistä päästetään irti, tunteet voivat olla pinnassa.
Kosketus saa aivot hyrisemään mielihyvästä
Ihmisellä ei ole oikeastaan vain yhtä kosketusaistia vaan monta. Aistimme muun muassa kipua, kylmää, lämpöä ja paineen tunnetta. Kun meitä kosketetaan, aistimus lähtee liikkeelle ihon tuntohermoista. Sieltä se kulkeutuu useampaan paikkaan aivoissa. Miellyttävä kosketus aktivoi välittäjäaineitä kuten endorfiinia, oksitosiinia ja serotoniinia, jotka liittyvät mielihyvän kokemukseen.
– Koskettaessa vapautuu opiaattipeptidimolekyylejä. Niiden vuoksi silittäminen ja paijaaminen voivat toimia myös kivunlievittäjinä. Samanlaista rentoa, raukeaa oloa voidaan luoda myös lääkkeillä kuten morfiinilla.
– Toki kyse on myös siitä, että kosketus vie huomiota muualle. Kun kipeä lapsi otetaan syliin ja häntä silitetään, hänen huomionsa ei ole enää niin paljon kivussa. Mutta on tässä taustalla myös tuo keskushermostossa vaikuttava kemiallinen tekijä, selittää professori Lauri Nummenmaa PET-keskuksesta, joka on Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Turun yliopistollisen keskussairaalan yhteinen tutkimuskeskus.
Biologisessa mielessä ihmiset ovat keskenään enemmän samankaltaisia kuin erilaisia eli reagoivat kosketukseen samalla tavalla. Kosketuksen miellyttävyyteen tai epämiellyttävyyteen vaikuttavat kuitenkin myös sosiaaliset ja kulttuurilliset tekijät ja se, miten toisen ihmisen ja tilanteen miellämme. Nummenmaa kuvailee, että kosketukseen liittyy aina luottamuksen kynnys, joka on ylitettävä.
– Mitä läheisempi ihminen on, sitä laajemmille alueilla hän saa koskettaa. Koskettamista on myös tarkoitukseltaan erilaista. Annamme hierojan tai lääkärin koskettaa meitä paikkoihin, joihin muut eivät saa koskea.
Tutkimuksessa on havaittu kosketuksen monet hyödyt kuten verenpaineen ja stressitason lasku. Turun yliopiston tutkimuksessa kävi esimerkiksi ilmi, että jopa kuukauden ikäisten nukkuvien vauvojen aivot reagoivat, kun heitä silitetään. Nummenmaa ei silti usko, että ihmisen aivot vahingoittuisivat kosketuksen puutteesta.
– Perusterve ihminen kuolee, jos ei saa ruokaa tai juomaa, mutta ilman kosketusta voi elää, vaikka se onkin psykologisesti tärkeää. Kosketuksen puute toki tuntuu pahalta, sitä ei voi kiistää.
– Toisaalta ihmislajin säilymisen kannalta koskettaminen on elintärkeää. Ilman läheisyyttä ja hellyyttä laji ei lisääntyisi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Testaa, millaisia ystäviä sinulla on!
Hyvä elämäOnko sinullakin arkea parantava elämäntilanneystävä, mutkaton ikiystävä tai ystävä, jonka kanssa saat kokea jotain ihan uutta?
