Kruunuvuorensilta avasi Helsinkiin uuden merellisen kävelyreitin – näin ympyrälenkki etenee
Hiljaisia merenrantoja, metsäpolkuja, kartanopuisto ja rantakahviloita. 14–17 kilometrin mittainen kävelyretki kulkee Laajasalon, Herttoniemenrannan, Kulosaaren ja Mustikkamaan kautta.
Helsinki sai Kruunuvuorensillan myötä uuden ympyräreitin, jolla merta ja sen rannoille levittäytyvää pääkaupunkia voi ihailla monesta kulmasta. Tajusin tämän, kun laajasalolainen Heikki Varis jakoi karttakuvan lenkistään Laajasalon Facebook-ryhmässä.
Variksen sykemittari ilmoitti kaupunkivaelluksen pituudeksi noin 14 kilometriä, kun hän käveli mahdollisimman lähellä rantaa ja usein polkuja pitkin. Hän kehuu reitin varren maisemia, erityisesti Kruunuvuoren huippua, Kaitalahden kallioita, Tullisaaren puistoa ja Kulosaaren pohjoisrantaa.
Ympyräreitti: Korkeasaaren portit–Kruunuvuoren silta–Kaitalahti–Tullisaaren puisto–Herttoniemenranta–Kulosaari–Mustikkamaa–Korkeasaaren portit.
Lähden ympyräreitille Korkeasaaren edustalta, josta Suomen pisin ja korkein silta kaartuu kohti Kruunuvuorenrantaa.
Testikumppanina on kahdeksanvuotias kääpiövillakoira Ilo. Kannan repussa evästä meille molemmille – sekä taiteltua koirankuljetuskassia siltä varalta, että nelikiloisen mummopuudelin kävelyinto lopahtaa kesken matkan.
Sillalta näkyy monta kirkkoa
Kruunuvuorensillalla on alkukesän arkiaamuna kello 8 lähinnä pyöräilijöitä. Hölkkääjiäkin näkyy, mutta kävelijöitä on vain muutama.
Silta kohoaa korkeimmillaan noin 25 metriä merenpinnan yläpuolelle, ja siltä avautuu esteetön näköala yli kaupungin. Paras katselupaikka on varustettu penkeillä.
Helsingin siluetista erottuu monta kirkkoa. Näen ainakin valkoisen Tuomiokirkon, tiilenpunaisen Uspenskin katedraalin, Johanneksenkirkon kaksi tornia, Mikael Agricolan kirkon piikkitornin ja Suomenlinnan majakkakirkon.
Metsäpolut alkavat heti Kruunuvuorensillan jälkeen
Kruunuvuoren kalliolla vanhan öljysäiliön vieressä tuulee niin navakasti, että lisään ylle neuleen ja takin, vaikka sillalla riitti T-paita. Tyynemmällä säällä näköalakallio retkeilypöytineen sopii piknikpaikaksi.
Puiset portaat johdattavat alas metsään. Puudeli nuuskii innokkaasti edellä. Nyt alkaa selvästi sen suosikkiosuus.
Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualueen polut on päällystetty puuhakkeella. Kylteissä muistutetaan pitämään lemmikit kytkettyinä ja viemään roskat pois. Merkittyjen polkujen ulkopuolella kulkeminen on kielletty.
Linnut sirkuttavat, kielot ja metsätähdet kukkivat. Myös mansikat ja mustikat ovat kukassa, joten metsä tarjoaa myöhemmin kesällä naposteltavaa.
Meren läheisyys tuntuu kylminä tuulenpuuskina, jotka tunkevat välillä puiden lomasta. Poikkean suunnitellulta reitiltäni vähän sisämaahan päin Kruunuvuorenlammelle.
Lammen tumma pinta on tyyni. Sen päällä lentelee korentoja, ja sirkutuksen lisäksi kuuluu korpin käheä ääni. Suojaisalla eväspaikalla on paljon penkkitilaa, mutta arkiaamuna paikalla ei ole ketään muuta. Matkaa on Sports Trackerin mukaan takana alle 3 kilometriä.
Kaitalahdesta löytyy kävelyreitin piilopolku
Polku päättyy Kaitalahdentielle. Sitä ympäröi asutusalue, rannalla on purje- ja moottoriveneitä laitureissa.
Reitti on viehättävä, vaikka se jatkuu asfalttiautotien reunaa. Täällä on näyttäviä taloja, kuten suuri, keltainen hirsitalo, jonka ikkunaluukkuihin on maalattu koristeellisia kuvioita. Vasemmalla talojen välistä pilkahtelee meri. Kalastaman tornit alkavat näkyä.
Jatkan merta Kalaniemenkujalle. Sen päästä jatkuu leveä polku, joka ei näy Google Mapsissa.
Polku kulkee korkean puuaidan ja kallion välissä. Se yhtyy pian Henrik Bergströmin polkuun eli kapealle soratielle, joka jatkuu merenrantaa pitkin kohti Tullisaaren puistoa.
Kävelyreitti ohittaa kallioiden suojaaman Tullisaaren uimapaikan, Ravintola Pyysaaren, rehevässä lehtimetsässä kasvavan harvinaisen komean tammen sekä saunalautan.
Tullisaaren kartanopuisto on huolella hoivattu helmi
Tullisaaren puisto on häkellyttävän suuri, hiljainen ja huolellisesti hoidettu. Historiallisessa kartanopuistossa näkyy keskellä arkipäivää huomattavasti enemmän puistotyöntekijöitä kuin kävijöitä.
Puisto kuuluu valtakunnallisesti merkittävään kulttuuriympäristöön. Siellä on paljon vanhoja puita, kukkia, mutkittelevia sorakäytäviä ja rauhalliseen oleiluun houkuttelevia puistonpenkkejä. Monen penkin edessä sorassa näkyvät haravan jäljet.
Iäkäs nainen kumartuu silittämään Iloa ja kysyy siltä, että tuletko taskuuni, kun olet niin suloinen. Kerron naiselle, että vaikka puudeli ei ihan mahdu taskuun, niin reppuun se saattaa vielä mennäkin ennen kuin olemme kävelleet lenkkimme loppuun. Toivotamme toisillemme hyvät päivänjatkot.
Tullisaaren puistossa sijaitsevaan Aino Acktén huvilaan pääsee tutustumaan kahvilan aukioloaikoina. Siellä voi nauttia myös klassisen musiikin konserteista ja kuvataiteesta. Huvila avautui yleisölle keväällä 2026.
Tullisaaren puistosta pääsee jalankulkusiltaa pitkin Killingholman saareen. Se on noin kolmen hehtaarin kokoinen luonnontilainen keidas täynnä kielontuoksua ja linnunlaulua.
Saaren toinen pää kurkottaa kohti Herttoniemenrantaa. Välissä on vain kapea merikaistale, jota myöten veneet ohittavat saaren.
Herttoniemenranta houkuttelee pysähtymään pidemmäksi aikaa
Ympyräreitti etenee Tullisaaren puistosta leveää polkua pitkin kohti Yliskylän venekerhoa. Polku on tehty kevyen liikenteen väylän ja meren väliin. On mukavaa, että koiran kanssa voi kulkea omaa reittiä, ja pyöräilijöillä on omansa.
Suunnistaminen on vaivatonta. Pidän vain meren vasemmalla puolellani.
Ympärillä on luonnonkukkia, saniaisia ja lehtipuuvaltaista metsää. Vanhat puut natisevat tuulessa. Yhteen puuhun on kiinnitetty erikoinen pönttö lepakoita varten.
Yliskylän venekerhon jälkeen on jätettävä meri hetkeksi, koska ranta on rakennettu täyteen taloja.
Kävelyreitin ensimmäinen tylsähkö osuus kulkee autotien viertä Laajasalon opiston ohi. Jatkan matkaa pitkin Kuukiventietä, kunnes poikkean sen ja ison Laajasalontien välissä kulkevalle kävelypolulle, joka johtaa Laajasalon sillalle.
Jos kävely alkaa riittää, tämä on hyvä kohta lopettaa. Sillankupeesta pääsee bussilla vaikkapa Herttoniemen metroasemalle, josta on hyvät kulkuyhteydet eteenpäin. Takana on nyt vajaat 9 kilometriä.
Sillan jälkeen käännyn vasemmalle Herttoniemenrantaan. Jos mukana on vesileikkejä rakastava koira, sillankupeessa sijaitseva Tuorinniemen puiston koirien uimapaikka tarjoaa sille mainion mahdollisuuden viilentymiseen. Vieressä on myös perinteiset koira-aitaukset erikseen pienille ja isolle koirille.
Ihmiset voivat virkistyä Tuorinniemen uimarannalla. Siellä on myös jäätelökioski ja bajamaja-wc. Kun jatkaa matkaa eteenpäin, vastaan tulee yleisessä käytössä oleva grilli. Omat hiilet tai puut pitää tuoda mukana. Grillipaikkaa vastapäätä näkyy Killingholman saari.
Herttoniemenranta on kerrostalojen ja istutusten reunustamaa, rakennettua rantaa. Siellä on runsaasti penkkejä, joilta avautuu esteetön näköala Kruunuvuorensillalle ja sen taakse. Pääskyt liitelevät yli.
Rantareitillä on monta ravintolaa. Lähimpänä vettä, Annikanlaiturilla, sijaitsee Koto Bento, jonka maisematerassi on kuvassa. Ravintolan lasiseinäisestä sisätilasta avautuu yhtä avara maisema.
Merenkulku on Herttoniemenrannassa vahvasti läsnä. Rantaan on kiinnitetty useita vanhoja paatteja, ja rantaravintoloiden ikkunoissa näkyy purjeveneiden pienoismalleja ja ankkureita. Täällä on myös veneilytarvikeliikkeitä, venelaitureita ja runsaasti vesiliikennettä.
Kulosaaren ja Mustikkamaan kautta takaisin lähtöpisteeseen
Rantareittiä pitkin pääsee Kipparvuoreen eli lähes Herttoniemenrannan loppuun saakka. Pronssikautinen hautaraunio sijaitsee Itäväylän Kipparlahden bussipysäkin lähellä. Sen yläpuolelta kulkevat sähkölinjat, vierestä autot, bussit ja metro.
Asfalttitien vierestä alkaa Herttoniemen siirtolapuutarha. Se on kuin toinen todellisuus täynnä satukirjamökkejä, pastellivärejä ja kukkia, kukkia, kukkia.
Matkaa on taitettu noin 12 kilometriä, ja mummopuudeli Ilo on alkanut tassuttaa perässäni. Kun näytän koiralle kantoreppua, se työntyy innokkaasti sisään. Ilo on tottunut reppukyytiin pyöreretkillä.
Naurissalmen sillan jälkeen käännyn oikealle Kulosaaren pohjoisrannalle, jolloin meri on tällä kävelyllä ensimmäistä kertaa oikealle puolelleni.
Kapealla soratiellä on vähän kulkijoita. Kalliolla kasvaa villiorvokkeja. Naurissalmen venesataman takaa pilkistää Kulosaaren kartano, joka on vasta avattu vierailijoille.
Kulosaaren pohjoisrannalta pääsee pieneen Leposaareen, jossa sijaitsee satavuotias Leposaaren hautausmaa. Sen muurien ulkopuolelle on tallattu rantapolku. Kalliot ovat suosittua kalastusaluetta, ja sopivat myös piknikeille. Näköala avautuu Kalasatamaan ja Arabianrantaan.
Leposaaren jälkeen kävelytie seurailee autotien viertä. Kun lähestyn Kulosaaren metroasemaa, ohitan parkkipaikan ja Itäväylän tienoilla sijaitsevan Kulosaaren röykkiöhaudan.
Alitan Itäväylän ja kuljen Kulosaaren eteläosan läpi kohti Mustikkamaata. Täällä on vehreää ja kukkeaa, hienoja omakotitaloja ja vähän liikennettä. Vajaan kolmen kilometrin reppukyyti riittää Ilolle, joka haluaa taas kävellä itse.
Mustikkamaan voi kiertää rantaa pitkin, mutta oikaisen Ilon kanssa saaren läpi. Ohitamme Laguuni Mustikkamaa -vesipuiston, Korkea Adventure Parkin, hyvin varustellun ulkokuntosalin ja niiden lähellä sijaitsevat julkiset wc:t.
Ympyräreitin viimeinen pätkä Mustikkamaalla on kaunis. Rannan kävelypolulla voi kävellä rauhassa, vaikka viereisellä kevyenliikenteenväylällä ohi suhahtelee pyöräilijöitä.
Korkeasaarensillalta katsottuna Kruunuvuorensilta muistuttaa kovasti suurta purjevenettä. Näyttää kuin siinä olisi rakennusaineena enemmän tuulta kuin terästä.
Kun saavun lähtöpisteeseen, takana on lähes 17 kilometriä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsingin huvilakaupungin salattu helmi täyttää 100 vuotta – Leposaaren hautausmaalle avautuu hiljentymispolku meren äärelle
AjankohtaistaKulosaarelainen Satu Grünthal kiinnostui kaupunginosansa hautausmaasta, kun hänen vanhempansa haudattiin sinne. Leposaaren historiasta ja tarinoista syntyi kirja.
