Rasoul Khorram pohtii valokuvanäyttelyssä, kuka saa katsoa ja miten.
Suomi on Paratiisini, Mekkani ja Vatikaanini, kirjoittaa sotaa paennut kurdi Rasoul Khorram
Dokumentaristi ja suomalainen kurdi Rasoul Khorram tuli Suomeen kymmenen vuotta sitten. Olen päässyt elävänä paratiisiin, hän toteaa nyt.
Olin kolmenkymmenen, kun jätin korkean vuoristoalueen taakseni ja matkustin laakeaan Suomeen. Olin viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni keskellä kaunista luontoa ja hirveää sotaa. Elämäni oli täynnä kaunista laulua ja leikkiä. Sitten sota sekoitti kaiken hyvän, ja sireenin huuto käski meidät juoksemaan turvaan. Itkien juoksin minkä jaloistani pääsin.
Muistan, kuinka lentokoneiden ääni alkoi kuulua kesken leikkiemme. Me lapset juoksimme koteihimme äidin lämpimään turvaan. Aamuisin kuuntelin isäni kanssa radiosta pelottavia sotauutisia. En ymmärtänyt aivan kaikkea, mutta sen käsitin, että jotain hirveää on meneillään ja että se vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Joka aamu heräsin radiouutisten ääneen: Erä dangi Kurdistana (”Tässä Kurdistanin radio. Hyvää huomenta.”) Sen jälkeen ääni radiossa kertoi menetettyjen ihmisten määristä ja muusta kauheudesta.
Kurdit eivät halua olla enää turvapaikanhakijoita
Ajattelen päivittäin, minkä takia ja kuinka kauan tätä tulee jatkumaan. Onko kurdien osa maailmassa vain kamala sota ja turvapaikan hakeminen? Kurdit eivät haluaisi olla enää turvapaikanhakijoita. Noin 40 miljoonaa kurdia haluaa rakentaa oman valtionsa, Kurdistanin. Haluamme kunnioittaa koko maailmaa taskussamme Kurdistanin oma passi.
Kirjoittaja Boze Sinassa Kurdistanin vuoristossa, josta hän nauttii kuin suomalainen metsästä.
Toinen puoli minusta kaipaa takaisin kotimaahan, toinen puoli kehottaa jäämään uuteen kotimaahani Suomeen. Äiti kaipaa minua takaisin kotiin. Olenhan hänen poikansa ja varmasti hänelle rakas. Ymmärrän hyvin äitini tunteet ja ajatukset. Olin vasta kahdenkymmenen, kun läksin reppu selässä salakuljettajan mukana vuoristosta itäpuolelta Etelä-Kurdistaniin eli Iranin puolelta Irakin puolelle.
Etelä-Kurdistanissa, Hawlerin kaupungissa aloitin työni toimittajana ja dokumentaristina Kurdistanin satelliittitelevision kanavilla. Olin Zagros TV:n uutistenlukijana, kun Saddam Hussein kaatui. Se tuntui hyvältä, sillä diktaattorin kaatuminen tarkoittaa uutta alkua ja rauhaa hengittää.
Rasoulin äiti äiti ja sisar valmistavat kurdilaista dolma-ruokaa.
Kurdistanissa oli nyt rauha, mutta USA ja Nato aloittivat Irakissa isot sotatoimet terrorismia vastaan. Äitini oli koko ajan huolissaan ja halusi että tulen takaisin hänen luokseen. Ihmettelin joskus, että äitini oli niin huolissaan, vaikka minulla on viisi veljeä ja kolme siskoa. Äidin ei koskaan tarvinnut olla yksin. Äidin sydän kaipaa silti yhtä paljon kaikkia lapsiaan.
Suomessa on kaikki, mitä rauhalliseen elämään tarvitaan
Aika kului ja kohtasin kauniin suomalaisen kurditytön. Jätin menneisyyden taakseni ja avioiduin hänen kanssaan. Suomeen tullessani ihastuin jo lentokoneessa kauniiseen vesistöjen ja metsän täyttämään maisemaan. Heti laskeuduttuamme sain halata rakastettuani ja aloittaa uuden elämän rauhallisessa kauniissa maassa. Kaikki oli minulle uutta: kieli, kulttuuri, maisemat ja tavat.
Monet uskovaiset kertovat, että jos rukoilee paljon, pääsee paratiisiin. Heidän mielestään paratiisi on täynnä kauniita maisemia, värikkäitä kukkia ja linnut laulavat kauniisti. Siellä on aina kaunis sää ja puhdas vesi, erilaisia juomia ja se on hyvin rauhallinen paikka. Heidän paratiisinsa on juuri sellainen mitä minä näen täällä Suomessa. Rauhalliset kauniit maisemat, rannat, metsät, kukat ja niiden tuoksu, linnut ja niiden laulu, kaunis tähti taivas ja revontulet. Tunnen olevani paratiisissa rukoilematta ja elossa, kauniissa Suomessa.
Kirjoittaja matkalla palaveriin Helsingissä.
Olen asunut Suomessa pian kymmenen vuotta. Jos uskonnon näkökulmasta ajattelen, tunnen että Suomessa voi elää juuri niin kuin kaikki uskonnot neuvovat. Täällä Suomessa, jos ihminen vain kunnioittaa itseään ja muita, on kaikki mitä rauhalliseen elämään tarvitaan. Suomesta ei tarvitse lähteä Mekkaan tai Vatikaaniin päivittämään itseään. Suomi on kuin nämä pyhät paikat meille kaikille suomalaisille.
Kun keskustelen tästä isäni ja äitini kanssa tästä, he kysyvät, että etkö kunnioita meidän uskontoamme. He sanovat, että synnyin islamilaiseen perheeseen, joten minun pitäisi mennä moskeijaan rukoilemaan, jotta pääsen kuoltuani paratiisiin. Minä vastaan heille: rakkaat vanhempani, minä kunnioitan jokaista uskontoa enkä tee mitään pahaa muille ja jatkan elämääni niin kuin uskonnoissa sanotaan, mutta rukoilematta.
Meillä on kaksi vaihtoehtoa
Me muslimit asumme Suomessa ja meillä on kaksi vaihtoehtoa. Jos ajattelet, että voit elää ja rakentaa tulevaisuutesi tämän maan tapojen ja kulttuurin mukaan, tämä maa varmasti sopii sinulle. Mutta jos et pysty elämään suomalaisessa kulttuurissa, ja kotimaassasi on edelleen sota, sinun on muutettava johonkin toiseen, islamilaiseen maahan. Suomessa on hyvä asua ja elää, joten on parempi kunnioittaa suomalaista kulttuuria, tapoja, lakia ja elää rauhassa ja mukavasti. Onneksi uusi maani Suomi kuluu kaikille, jotka sitä kunnioittavat.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Geopolitiikan asiantuntija ja opettaja Alan Salehzadeh käy somessa yhden miehen kotoutumiskampanjaa – kotoutumiseen kuuluvat huussin tyhjennys ja kävelysauvat
Hyvä elämäSuomalaisuuden aarre on Alan Salehzadehin mielestä tasa-arvo.
