Ruskosammakoita ja niiden kutua keväisessä lammessa. Kuva: Natalia Sokko / iStock
Kuivan kevään vuoksi sammakonpoikasille voi käydä huonosti, jos niiden kausikosteikko ehtii kuivua – näin huomaat alkukesän ihmeet
Liiku kesäisessä kaupunkiluonnossa metelöimättä ja aistit valppaina, niin voit kohdata kotikaupunkisi eläinasukkaita, opastaa biologi Petri Nummi.
Metsässä jokin liitää ylitsesi, kun kuljet hämärtyvässä illassa. Se vilahtaa ohi nopeasti, mutta ehdit nähdä, että se ei tarvitse siipiä vaan liukuu liitopoimujensa avulla korkealta puun oksalta matalammalle.
Kesäyöt tarjoavat oivan tilaisuuden havaita liito-orava, joka on sopeutunut liikkumaan öisin. Liito-orava viihtyy Helsingin reunamien metsissä, joissa kasvaa haapaa. Erityiseen suotuisa sille on metsä, joissa on sekä haapoja että kuusia.
Tee iltakävely lehtometsään, jonka maa on kuivien lehtien peitossa. Ota varmuuden vuoksi taskulamppu mukaan. Kun löydät hiljaisen ja tuulettoman paikan, pysähdy muutamaksi minuutiksi.
Pian voit kuulla rapinaa joka puolelta ympäriltäsi. Kun kumarrut katsomaan lähemmin, näet mistä on kyse: lehti jos toinenkin liikkuu, kun kastemadot vetävät niitä koloihinsa ravinnoksi.
Suurisilmäinen liito-orava on sopeutunut liikkumaan iltahämärissä.
Mustarastaan kesäinen laulu kertoo uudesta pesinnästä
Kastemadot eli lierot ovat pieniä ekosysteemi-insinöörejä, jotka parantavat maaperän tuottavuutta. Niiden osoittama alkeellinen älykkyys kiehtoi myös Charles Darwinin mieltä.
Huomaat, että jotain vilahtelee metsäisellä maanpinnalla. Kyse ei ehkä olekaan pikkunisäkkäästä vaan mustarastaasta, joka etsii ruoakseen lieroja ja muita selkärangattomia.
Mustarastas tunnetaan parhaiten huilumaisesta laulusta, joka on monille meistä kevään merkki. Varpuslintuihin kuuluva mustarastas voi pesiä kevään ja kesän aikana jopa neljästi, ja sen laulu on merkki uudesta pesinnän yrityksestä.
Reilut sata vuotta sitten mustarastaan laulua ei juurikaan kuullut pääkaupunkiseudulla, mutta talvien leudontumisen ja lisääntyneen talviruokinnan ansiosta laji on levittäytynyt lehtomaisiin kaupunkimetsiin ja lampien rannoille.
Pääkaupunkiseudulla on menetetty monia sorsalampia, kun pieniä kosteikkoja ei ole arvostettu.
Pitkäkorvainen eläin puputtaa niityllä ruohoa. Kyseessä on joko rusakko tai kani, jotka kuuluvat ilmaston lämpenemisestä hyötyviin lajeihin. Kaneja on tällä hetkellä eniten pääkaupunkiseudun laitamilla Espoossa ja Vantaalla.
Pääkaupunkiseudun citykanien nykyinen kanta polveutuu tiettävästi karanneista lemmikkikaneista, jotka elivät vuonna 1985 Arabian kaupunginosassa Helsingissä. Kanien määrä on vuoroin kasvanut ja vähentynyt, kun kantaa on rajoitettu metsästämällä tai virustaudit ovat vähentäneet niitä. Junaratojen ja teiden varsilla kasvava ruohikko tarjoaa väyliä, joiden turvin kanit ovat levittäytyneet ympäryskuntiin.
Koko on helpoin tapa erottaa puolitoistakiloinen citykani rusakosta, joka saattaa kasvaa yli viisikiloiseksi. Metsäjänis on kooltaan niiden välissä, mutta sellaisen tavatakseen pitää lähteä taajama-alueelta esimerkiksi Nuuksion metsiin.
Sorsanpoikasten ruokailutottumukset muuttuvat, kun niiden sulkapeite kasvaa.
Sorsanpoikasten ravinto muuttuu, kun ne saavat sulkapeitteen
Sinisorsan untuvikkopoikaset ilmaantuvat rantavesiin näihin aikoihin. Untuvat kastuvat helposti, ja siksi vastakuoriutuneet poikaset etsivät aluksi ravintoa veden pintakasveista. Poikasten ravinnonkäyttö muuttuu kesäkuun mittaan sulkapeitteen kasvaessa kehon etuosasta alkaen. Ruokailu pinnan alla onnistuu, kun pyrstö on pystyssä puolisukeltajille tuttuun tapaan.
Sorsat viihtyvät lammissa, joissa kalakanta ei ole runsastunut liikaa eivätkä kalat ole syöneet selkärangatonta lajistoa pois. Otollisia paikkoja ovat myös kesän mittaan kuivuvat kausikosteikot. Sorsille sopivia lampia löytyy esimerkiksi Munkkiniemestä sekä Jakomäen ja Vaaralan alueelta. Pääkaupunkiseudulla on menetetty monia sorsalampia, kun kaupunkien kasvaessa pieniä kosteikkoja ei ole arvostettu.
Kalattomat lammet ja kausikosteikot ovat tärkeitä elinympäristöjä myös ruskosammakoille. Kuluneena keväänä kutukonsertti ilahdutti luonnossa liikkuvia esimerkiksi Ruutinkosken luonnonsuojelualueella Haltialan peltojen pohjoispuolella.
Kuivan kevään vuoksi sammakonpoikasille voi käydä huonosti, jos niiden kasvupaikaksi valikoitunut kausikosteikko ehtii kuivua ennen kuin poikasille on kasvanut jalat. Mutta jos vettä riittää, samoilla paikoilla vilisee pian nuijapäitä, ja heinäkuun alussa lampien rannoilla loikkii lystikkäitä minisammakoita.
Luontoretkille johdatteli Petri Nummi, joka on Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen vanhempi yliopistonlehtori. Tämä juttu on julkaistu hieman laajempana 12.6.2024. Tekstiä on päivitetty vastaamaan varhaisen ja kuivan kevään 2025 jälkeisiä olosuhteita.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Näin löydät parhaat retkipaikat pääkaupunkiseudun läheltä – retkeilyn grand old woman Raija Hentman, 77, vinkkaa
Hyvä elämäRaija Hentmanin uusi retkeilyopas esittelee lähes kaksisataa retkikohdetta Helsingistä itään. Mukana on kukkivia lehtoja, komeita merimaisemia, esteettömiä reittejä ja luontoelämyksiä lapsiperheille.
