Kulttuurimuija: Kuopataan pino paperia ja rutosti intohimoa

Kulttuurimuija: Kuopataan pino paperia ja rutosti intohimoa

Taas yksi pienlehti kuoli. Eläköön pienlehdet!

Perjantaina menen hautajaisiin. Ei hätää, kukaan läheiseni ei ole kuollut, mutta yksi kulttuurilehti kuopataan muistopuheiden ja maljojenkohotusten myötä. Jälleen.

Samaan kuoppaan menee monenlaista. Monta juttuideaa. (Pieni) tulonlähde usealle. Oman alansa äänitorvi ja puolestapuhuja. Historiankirjoittaja. Yhteen kokoaja.
Lepää rauhassa Esitys-lehti, oli ilo olla lukija ja vähän myös tekijä.

Isoäiti totesi lukevansa nykyisin tuttaviensa kuulumiset kotikylän päivälehden Kuolleita-palstalta. Minä luen somesta ilmoituksia itselleni tärkeiden itsenäisten kulttuuri- ja mielipidelehtien lopettamisesta. Tai että ne muuttavat verkkoon. Äh.

Haluan villiä taittoa, uusia kirjoittajanimiä, erilaisia lähestymistapoja ja löytämisen riemua!

Pidän printtilehdistä. Paljon.
Siitä äänestä, kun lehti tippuu postiluukusta. Siitä miltä painotuore lehti tuntuu kädessä, miltä se tuoksuu. Siitä miten otan ajan lehden lukemiselle, keitän kahvit ja uppoudun lukemaan. Luen ensin sisällysluettelon, harpon mielenkiintoisimpiin artikkeleihin, palaan pääkirjoitukseen ja alan edetä juttu jutulta eteenpäin. 

Samaa fiilistä en saa nettijulkaisuista. Verkossa on helppo klikata auki vain ne linkit, joiden otsikot ovat mehevimmät. Printtilehti on kokonaisuus, joka houkuttelee lukemaan sellaisiakin artikkeleita, joihin en kiinnittäisi huomiota netissä. Lehti houkuttelee valokuvillaan ja tekstinostoillaan tutustumaan tarkemmin. 

Ei maailmasta lehdet lopu, sanoo joku nyt. Ei varmasti, mutta pienjulkaisuissa, eli lehdissä, joita julkaistaan isojen lehtitalojen ulkopuolella, elää sellainen palo ja uskallus, jota on vaikea siirtää suuria lukijakuntia palvelemaan suunniteltuihin aviiseihin.

Haluan lukea intohimoisia tekstejä erilaisilta kirjoittajilta, en vain toimittajilta. Haluan lukea sisäpiirianalyysia, en vain selkokielisiä juttuja, joiden kohderyhmänä on koko maailma. Haluan villiä taittoa, uusia kirjoittajanimiä, erilaisia lähestymistapoja ja löytämisen riemua! Haluan haastetta ja vinkkejä ja intohimoa ja vieläpä laadukkaalta paperilta!

Kauan eläköön painettu pienjulkaisu!
 

Kulttuurimuijan pienlehtivinkit:


Visuaalisille: Raw View on ehkä maailman hienoin valokuvalehti. Ja siis made in Finland!
Sanojen ystävälle: Tuli&Savu one and only runouslehti, joka on legendansa mukainen paketti sanataidetta neljästi vuodessa.
Hitaan ja kauniin ystävälle: Huili, Suomen ensimmäinen ja ainoa ekologinen lifestylelehti, joka niputtaa kulttuuri-ilmiöt ja kestävän elämisen, hurraa!
NettibonuksenaJotkut taas väittävät – antologia. Pelkkää timanttia, joka lupailee, että kulttuurijournalismi voi hyvin ja innovatiivisesti huomennakin!

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: