Kun buddhalainen, kristitty ja hindu meditoivat, onko kyse samasta?
Uskontojen mietiskelyperinteissä pyritään mielenrauhaan tai yhteyteen Jumalan kanssa. Kuva: Thinkstock

Uskontojen mietiskelyperinteissä pyritään mielenrauhaan tai yhteyteen Jumalan kanssa. Kuva: Thinkstock

Kun buddhalainen, kristitty ja hindu meditoivat, onko kyse samasta?

Monissa uskonnoissa on samankaltaisia mietiskelyperinteitä. Mietiskelyn kohde ja tarkoitus kuitenkin eroavat.

Mietiskelyä esiintyy monissa uskonnoissa. Meditaatio- eli mietiskelyperinteet ovatkin uskontojen yhteistä, universaalia antia.

Eri uskontojen meditaatioperinteissä on kuitenkin suuria eroja keskenään jopa yhden ja saman uskonnon sisällä. Myös mietiskelyn sisällöt ja päämäärät voivat poiketa toisistaan. Suurista maailmanuskonnoista kristinuskon, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden lisäksi myös islamilla on oma mietiskelyperinteensä.  

Hindulaisessa meditaatioperinteessä on lukuisia suuntauksia. Hindulaisuuden sisällä voi olla enemmän eroavaisuutta eri suuntauksien välillä kuin vaikkapa jonkun buddhalaisen ja hindulaisen suuntauksen välillä. Siksi jutussa puhutaan yleistävällä tasolla.

Uskontotieteen tohtori Måns Broon mukaan yleensä hindulaisessa meditaatiossa on joku kohde, mihin mieli keskitetään, esimerkiksi pyhä ääni eli mantra tai kuva, kun taas buddhalaisessa meditaatiossa pyritään mielen hiljentämiseen. Mantroilla pyritään yleensä yhteyteen tietyn jumaluuden kanssa.

Joogakouluttaja, Joogan sydän -kirjan kirjoittajan Janne Kontala toteaa koulukirjoissa opetetun meditaation lopullisen päämäärän eli sulautumisen maailman tuolla puolen olevaan transsendenssiin, joka on kaiken olemassa olevan perusta, tai Brahmaniin, koskevan vain osaa hindulaisista.
 

Hindulaisuudessa on ryhmiä, jotka pitävät sulautumista Brahmaniin päämääränä, toiset taas hakevat yhteyttä persoonallisesti ymmärretyn Brahmanin kanssa.”
– Uskontotieteen tohtori Måns Broo
 

Hindulaisuuden valtavirta on monoteististä. Muut jumaluudet ymmärretään joko yhden ja saman jumalan ilmentymiksi tai ne ovat jotakin ihmisen ja korkeimman jumaluuden väliltä kuin enkelit tai pyhimykset kristinuskossa.

Itse, yksilö, sielu on olemassa myös valtavirran hindulaisuudessa. Meditaation päämäärä tulee lähelle kristillisen meditaation päämäärää eli yhteyttä Jumalan kanssa.

Buddhalaisen meditaation kanssa on yhteistä muun muassa sanskritin kielen ja mantrojen käyttö. Hindulaiset käyttävä pyhiä Veda-tekstejä, joita buddhalaiset eivät käytä. Buddhalaisten kaanonit eli pyhä kirjallisuus sisältää muun muassa laajan kokoelman Buddhan opetuksia ja niiden kommentaareja.

Joogassa liike nähdään keinona rauhoittaa kehoa ja mieltä, mutta varsinainen meditaatio tapahtuu paikallaan ollessa asennossa tai asennoissa, jota kutsutaan asanoiksi.

”Hindulaisuudessa on ryhmiä, jotka pitävät sulautumista Brahmaniin päämääränä, toiset taas hakevat yhteyttä persoonallisesti ymmärretyn Brahmanin kanssa”, Måns Broo kertoo.

Kontalasta ja Broosta joogaa voi käyttää ”vain” rentoutumiskeinona ja hakea siitä rentoutumista ja hyvinvointia. Lopullisena joogan päämääränä nähdään yhteys todelliseen minään, vapautuminen jälleensyntymisen kiertokulusta tai yhteys joko persoonallisen tai persoonattoman jumaluuden kanssa. Meditaatio taas on osa joogaa, yksi joogaharjoitus.
 

Buddhalaiset pyrkivät mielenrauhaan

Buddhalaisen meditaation tuntijan Erja Sini-Kaarina Variksen mukaan kuten hindulaisessa meditaatiossa tai joogassa myös buddhalaisuudessa on monia suuntauksia ja tekniikoita. Siinä buddhalaisessa mietiskelyperinteessä, jota Varis edustaa, motivaationa on keskittyä epäitsekkään myötätunnon vahvistamiseen itsessään.

Keskeistä on siis myötätunnon ja rakkauden vahvistaminen. Buddhalaisuudessa esiintyy myös kohteetonta mietiskelyä, jota Erja Varis kuvaa sen vaikeimmaksi lajiksi, joka vahvistaa sisäistä tiedostamista ja mielen hiljentymistä.

”Mutta mielen voi keskittää myös edellä mainitulla tavalla vaikkapa myötätunnon kasvattamiseen. Myös visualisointi on mahdollista, voidaan keskittyä katselemaan sielun silmin jotain kuvaa, esimerkiksi Buddhan kuvaa tai kasvoja. Myös buddhalaiset toistavat mantroja. Buddhalaisuus ei ole suorittamista, vaan siinä pyritään rehelliseen itsetutkisteluun ja kilpaillaan vain itsensä kanssa”, Eija Varis kertoo.
 

Buddhalaisuudessa meditaation korkein taso on valaistuminen eli pääsy tilaan, jossa kärsimystä ei enää ole."
– Erja Sini-Kaarina Varis
 

Buddhalaisella mietiskelyllä on Variksen mukaan paljon yhtymäkohtia hindulaisuuteen, koska buddhalaisuus on lähtöisin Intiasta.

Jos hindulaisuudessa lopullinen päämäärä on yhteys joko persoonallisen tai persoonattoman jumaluuden tai Brahmanin kanssa tai joissain perinteissä sulautuminen, yhdeksi tuleminen, buddhalaisuudessa tällaista ei ole.

”Buddhalaisuudessa meditaation korkein taso on valaistuminen eli pääsy tilaan, jossa kärsimystä ei enää ole. Tässä tilassa voidaan toki kokea yhteyttä kaiken kanssa, mutta olennaista on pysyvä mielentilan muutos ja kärsimyksen lakkaaminen.”

Tämä tarkoittaa sitä, että arkielämän tilanteet koskettavat edelleen ja esimerkiksi surua voi tuntea, mutta mielenrauha säilyy olosuhteista huolimatta. On saavutettu tyyneyden tai mielenrauhan taso, joka ei ole mistään ulkoisista olosuhteista riippuvainen.
 

Islamissa muistellaan Muhammedia

Islaminuskon mietiskelyperinne on meille vieraampaa. Lähinnä meditaatiosta islamin yhteydessä tulevat mieleen tulevat vinhasti pyörivät suufit. Islamissa on kuitenkin meditatiivisen tanssin lisäksi esimerkiksi dhikr- ja fikr-perinteet.  

”Dhikrin tarkoitus on erityisesti keskittyä Jumalan läsnäolon jatkuvaan 'muistamiseen' tai tuntemiseen. Fikr taas on minkä tahansa asian kontemplointia eli 'katselemista sydämellä', esimerkiksi profeetta Muhammadin elämänvaiheitten mietiskelyä”, kertoo islamin tutkija, professori Jaakko Hämeen-Anttila.

Kristinuskossa fikriä muistuttaisi vaikkapa jesuiittojen eli ignatiaaninen mietiskelyperinne, jossa kontemploidaan Jeesuksen kärsimystä tai elämänvaiheita.

”Dhikrissä taas metodina voi olla tanssi tai rytminen liikkuminen, meditaatiolauseen ('mantran') rytminen toistaminen ääneen tai mielessä, usein ruumiin huojunnan säestämänä”, Hämeen-Anttila kertoo. Hän sanoo kirjoittaneensa islamin meditaatioperinteistä erityisesti kirjassaan Jumalasta juopuneet.
 

Kristittyjen mietiskely Kristus-keskeistä

Kristillinen meditaatio eroaa buddhalaisesta ja hindulaisista perinteistä muun muassa siinä, että se on luonnollisestikin Kristus-keskeistä.

”Minä tyhjennän itseni Jeesuksen esikuvan mukaisesti, Jeesuksen seurassa, rakkaudessa Jeesukseen. Tyhjentyminen on Jeesuksen Kristuksen päälle pukemista. Kristinusko minulle on etenkin Kristuksen läsnäolon kokemusta, eikä niinkään painotu oikeassa olemiseen tai eikä keskusteluun teologisista käsitteistä ja opista. Meditaatio auttaa avaamaan ovea läsnäoloon”, kertoo oppilaitospastori Heidi Rautionmaa Helsingin seurakunnista.

Rautionmaan mielestä ykseytemme Jumalassa ei ole jotakin, joka meidän olisi luotava, vaan joka on löydettävä. Jeesus vertasi taivasten valtakuntaa peltoon kätkettyyn aarteeseen.

”Olen joidenkin kristittyjen opiskelijoiden kanssa harjoittanut keskustelun päätteeksi niin sanottua Jeesus-kävelyä, jossa on elementtejä rukouskävelystä ja mindfulness-kävelystä. Tämä on ollut erittäin inspiroivaa.”

Myös juutalaisuudesta, taolaisuudesta ja monista muista uskonnoista tunnetaan erilaisia mietiskelyperinteitä. Meditaation harjoittaminen ei välttämättä ole ollut uskonnoissa mitenkään valtavirran juttu, vaan toisinaan se on ollut vain mystiikkaan vihkiytyneiden harvojen herkkua. Mutta esimerkiksi jooga, mindfullness ja buddhalainen meditaatio ovat tehneet mietiskelystä tunnettua. 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi