Heli Harjunpää on joogamatolla Jumalan edessä
Heli Harjunpään aamu alkaa joogamatolla olohuoneen lattialla.

Heli Harjunpään aamu alkaa joogamatolla olohuoneen lattialla.

Heli Harjunpää on joogamatolla Jumalan edessä

Jooga on auttanut Heli Harjunpäätä päästämään irti turhasta murehtimisesta.

Armon voi kokea näinkin: maata selällään ja silmät kiinni joogamatolla. Heli Harjunpää tuntee silloin olevansa Jumalan kämmenellä.

– Irtipäästäminen ja hellittäminen ovat tärkeä vaihe joogaharjoituksessa. Siinä voi kokea, että on vahvemman kannateltavana. Voi päästää irti kaikesta yrittämisestä, suorittamisesta ja tekemisestä. Olen hyväksytty tällaisena ja osallinen Jumalan rakkaudesta, hän kuvailee.

Harjunpää on sairaalapappi ja joogaopettaja. Joka-aamuinen hetki joogamatolla ei ole hänelle vain ruumiin harjoitusta. Se on kokonaisvaltaista rukousta.

– Olen Jumalan edessä kokonaisena: ruumiillisena, mielen tasolla sekä henkisenä ja hengellisenä olentona.

Rukoilevalle jooga-asennot eivät ole pelkkiä asentoja. Kun Harjunpää tuo kätensä yhteen sydämen edessä ja tuntee hengityksensä virtaavan, hän kiittää samalla siitä, että on elossa ja juuri siinä. Kun hän venyttää ruumistaan ylöspäin, hän avautuu kohti valoa ja Jumalaa. Kun hän kumartuu, hän kunnioittaa koko luomakuntaa.

– Kun pysähdyn seisoma-asentoon, päälakeni on kohti korkeuksia ja tunnen jalkojeni alla maan. Minulla on itseni kokoinen paikka tässä luomakunnassa. En ole kaiken keskus, vaan osa suurempaa kokonaisuutta.

 

Toista video

Rukous mukana koko harjoituksen ajan

Jooga ja pappeus tulivat Harjunpään elämään samoihin aikoihin, vuonna 1993. Harjunpää meni työväenopiston joogakurssille, koska halusi löytää liikuntamuodon, joka auttaisi hänen selkävaivoihinsa.

Jooga auttoi, ja pikkuhiljaa Harjunpää huomasi, että sillä oli muitakin vaikutuksia. Hän alkoi voida paremmin, tunsi itsensä levollisemmaksi ja alkoi tarkemmin tiedostaa oman ruumiinsa ja mielensä tiloja. Joogaharjoitus tuli yhä tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi.

Joogatessa mieli hiljenee ja rauha laskeutuu. Kokee Jumalan läsnäoloa.

Se oli pitkän tien alku. Viime vuoden alussa Harjunpää valmistui joogaopettajaksi, ja maaliskuussa ilmestyy hänen kirjoittamansa Hiljaisuuden tie, joka on ensimmäinen kristillistä joogaa käsittelevä suomalainen kirja.

– Kristillinen jooga on Suomessa vielä lapsenkengissään. Opettajia on muutama. Maailmalla kristillistä joogaa on, mutta esimerkiksi näkemäni amerikkalaiset joogavideot ovat hyvin erilaisia kuin se kristillinen jooga, jota itse harjoitan ja opetan. Niissä on aluksi raamatunlukua, sitten joogataan voimakkaasti ja lopuksi luetaan taas Raamattua. Minä sen sijaan punon rukousta ja raamatuntekstejä mukaan koko harjoituksen ajan, Harjunpää kertoo.

Hän liittää joogan teologian hiljaisuuden viljelyyn ja kristillisen mystiikan perinteeseen. Niin kuin mystiikassa myös joogassa olennaista on kokemuksellisuus.

– Jooga ei ole pään asia eikä sitä voi sanoilla täysin tavoittaa. Joogatessa mieli hiljenee ja rauha laskeutuu. Kokee Jumalan läsnäoloa. Mutta ei aina, sillä joskus mieli on levoton. Harjoituksessa siihen annetaan kuitenkin mahdollisuus.

Läsnä nyt-hetkessä

Harjunpää näkee joogan jatkavan kristillisen kilvoittelun pitkää perinnettä, kuuluvan samalle jatkumolle kuin paasto ja erilaiset hengelliset harjoitukset.

– Kristityt askeetit ymmärsivät, että myös ruumiin täytyy olla mukana hengellisessä harjoittelussa. Myös jooga on alun perin ollut askeettista itsensä lujille laittamista. Hyvinvointiin keskittyvä jooga on aika tuore ilmiö.

Kilvoittelu kuulostaa monen nykyihmisen korvissa ikävältä ja hankalalta, mutta Harjunpään mielestä se on hyvä asia.

– Siinä pyritään päästämään irti sellaisesta, mikä sitoo meitä turhiin tai haitallisiinkin asioihin. Itselläni on tapana takertua menneisyyteen tai olla kauhean huolissani siitä, mitä lapsilleni tai maailmassa ylipäänsä tulevaisuudessa tapahtuu. Mieli kiinnittyy niihin, mutta siitä ei ole mitään hyötyä.

– Mennyt on vain muistikuva, ei se ole enää tässä. Jos jää pyörittämään mennyttä mielessään, tulee onnettomaksi. Samoin, jos koko ajan miettii, mitä tapahtuu seuraavassa hetkessä, huomenna tai kymmenen vuoden päästä, menettää tämän hetken. Elämä jää elämättä, Harjunpää sanoo.

Hän uskoo, että joogan ja esimerkiksi meditaation ja mindfulnessin nykyinen suosio johtuu juuri siitä, että ne opettavat olemaan läsnä nyt-hetkessä ja parantavat elämän laatua.

– Joogassa tullaan hengityksen ja kehollisten harjoitusten avulla tähän hetkeen. Yhtäkkiä huomaa, että huolet ovat poissa.

Jäykkäkin voi joogata

Yli 20 vuoden joogataipaleensa aikana Harjunpää on saanut oikoa ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä. Edelleen on ihmisiä, joiden mielestä jooga ei sovi kristitylle.

Harjunpää huomauttaa, että jooga ei ole mikään yhtenäinen asia, vaan yleiskäsite, jonka alle mahtuu monenlaista. Sitä voi pitää maailmankatsomuksellisesti vapaana harjoitusmenetelmänä, jonka avulla huolehditaan ruumiin ja mielen hyvinvoinnista. Toisaalta siihen voi liittää myös henkisiä ja hengellisiä sisältöjä oman vakaumuksensa mukaan – olipa sitten kristitty, hindu tai mitä tahansa muuta.

Suomessa yksi joogan pioneereista oli teologi Elvi Saari, joka 1960-luvun alussa toi joogan työväenopistoihin. Hänelle oli tärkeää, että kristityt ovat ja saavat olla kristittyjä, mutta silti he voivat joogan avulla lisätä fyysistä hyvinvointiaan ja rauhoittaa mieltään.

Heli Harjunpäälle joogassa on tärkeää avarakatseisuus ja hyväksyntä. Kristillistä joogaa ohjatessaan hän pyrkii tuomaan hengellisyyttä mukaan niin, ettei kukaan kiusaannu tai koe, että häntä pakotettaisiin johonkin tiettyyn muottiin. Hän ei myöskään teetä akrobaattisia asentoja, vaan pyrkii pitämään harjoitukset sellaisina, että niitä voi tehdä kuka tahansa.

– En halua, että kukaan tuntisi huonoutta tai ulkopuolisuutta. Monella on mielikuva, että joogatakseen pitäisi olla notkea, mikä ei pidä paikkaansa. Joskus jäykempi voi saada joogasta enemmän irti, sillä jäykkyys voi olla hyödyllinen haaste ja auttaa mieltä keskittymään.

 

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: