Kun lapsella on luokan levottomimmat jalat – milloin on syytä epäillä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä, ADHD:ta?
ADHD-lapset ovat haavoittuvia, koska ovat muita lapsia riippuvaisempia vanhempiensa tuesta ja kasvattajien avusta.

ADHD-lapset ovat haavoittuvia, koska ovat muita lapsia riippuvaisempia vanhempiensa tuesta ja kasvattajien avusta.

Kun lapsella on luokan levottomimmat jalat – milloin on syytä epäillä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä, ADHD:ta?

Lasten levottomuudesta syytetään milloin kotikasvatusta, milloin digilaitteita. Joka kymmenennellä lapsella levottomuus on synnynnäistä. Heistä puolella kyse on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä, ADHD:sta.

Huiman perheelle pojan ADHD-diagnoosi oli helpotus, vaikka psykologi oli etukäteen varoittanut huonosta leimasta.

– Meitä oli vuosia katsottu sillä silmällä, että vanhemmuudessamme on jotain vikaa. Diagnoosin jälkeen sanoin itselleni, ja mielessäni myös paheksuville ohikulkijoille, että yliaktiivinen poikamme ei ole huonosti kasvatettu, muistelee äiti Stina Huima seitsemän vuoden takaista muutosta.

Viisi ensimmäistä vuotta esikoispojan kanssa olivat vaativia. Poika ei nukkunut kuin pienissä pätkissä ja valveilla vauhti oli koko ajan kova. Tavarat särkyivät ja kieltäminen sai aikaan aggressiivisen raivokohtauksen.

– Kotona toisen aikuisen piti pitää lasta kasassa, Huima kertoo.

Huima perehtyi aivoille tärkeisiin hivenaineisiin, haki apua luonnonmukaisista hoitomenetelmistä ja anoi vuosia turhaan apua neuvolasta.

Lopulta tarvittiin yksityinen ammattilainen tarttumaan asiaan. Huiman mukaan kirjainyhdistelmä ADHD oli lausuttu kymmenen ensimmäisen vastaanottominuutin aikana.

Huomattavasti yleisempää pojilla kuin tytöillä

Lapselta löytyi tutkimuksissa useita niin kutsuttuja liitännäishäiriöitä, jotka eivät kuulu ADHD-diagnoosiin, mutta ovat sen yhteydessä tavallisia. Huiman pojalla oli lukihäiriö, karkea- ja hienomotoriikan vaikeuksia, uhmakkuushäiriö sekä aistiyli- ja aliherkkyyksiä.

ADHD eli attention deficit and hyperactivity disorder johtuu aivojen välittäjäaineiden, kuten dopamiinin ja nor­adrenaliinin toimintahäiriöstä.

– Häiriössä tarkkaavuutta säätelevällä kanavalla on taustakohinaa, kuvaa lastenpsykiatri Laura Korhonen.

Korhosen mukaan tarkkaamattomuuden ja yliaktiivisuuden vaikeuksia on noin joka kymmenennellä lapsella. Heistä puolella oireet riittävät tutkittaessa diagnoosiin.

ADHD määritellään kolmen ominaisuuden perusteella, joita ovat tarkkaavuushäiriö, impulsiivisuus ja yliaktiivisuus. Häiriön alalajeissa ne korostuvat eri tavoin. ADHD on huomattavasti yleisempi pojilla kuin tytöillä. Korhonen uskoo, että osa tyttöjen häiriöistä jää piiloon.

Tukitoimet pitäisi aloittaa, kun huoli herää

Toisin kuin joskus arvellaan, ADHD ei ole lisääntynyt. Hoitojärjestelmä sen sijaan on kehittynyt. Korhosen mukaan noin puolet ADHD-lapsista on hoidon piirissä. Monet oireilevat ilman, että heitä tutkitaan. Tutkimuksiin päätyy silti aiempaa useampi.

– Ennen nämä lapset ovat olleet lähinnä tuhmia ja tottelemattomia, tarkkisluokkalaisia ja diagnoosi on ollut MBD, minimal brain dysfunction, Korhonen sanoo.

Liian vähän unta ja liikaa digilaitteita? Nykyaikaa tai kasvatuksen puutteita on joskus ehdotettu lasten ADHD-oireiden aiheuttajaksi. Korhosen mukaan levottomuutta lisäävät olosuhteet on erotettava synnynnäisestä häiriöstä.

– Lapsen levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia voivat lisätä esimerkiksi huolet tai elämänmuutokset, mutta silloin kyse ei ole ADHD:sta, Korhonen sanoo.

 Eräs potilas kuvasi, että ennen lääkitystä hän oli kuin tv-kaupassa, jossa kymmeniltä ruuduilta tulee eri ohjelmaa. - Lastenpsykiatri Laura Korhonen

ADHD on neuropsykiatrinen aivojen häiriö, jonka syyt ovat valtaosin perintötekijöissä.

– Koulussa tukitoimet pitäisi aloittaa silloin, kun huoli herää, eikä odottaa diagnoosia. Tukitoimia ovat esimerkiksi koulussa käytettävät sermit, ohjeiden eriyttäminen ja mahdollisuus liikkua kesken oppitunnin, Korhonen selittää.

Jotkut psykiatrit myös ajattelevat, että nykyaikana ADHD-piirteet nousevat ongelmiksi, koska pieniltäkin vaaditaan paljon oman toiminnan säätelyä ja paikallaan pysymistä. Toisena aikana impulsiivisuudesta ja energisyydestä on voinut olla enemmän hyötyä.

Lääkitystä ja toimitaterapiaa

Lääkityksellä on ollut Huiman pojan hoidossa suuri merkitys. Se on myös parantanut muiden hoitomuotojen, kuten toimintaterapian vaikutusta. Esikouluvuonna Huiman pojalle kokeiltiin ensimmäisen kerran keskittymistä parantavaa lääkehoitoa, amfetamiinijohdannaista.

– Ensimmäinen lääke muutti hänen persoonallisuuttaan, mutta kouluunmenosyksynä otettiin käyttöön toinen lääke. Silloin lapsi sanoi, että ­hänellä on parempi olo päässä. Kontrolli ja keskittyminen parantuivat, ja hän sai paremmin kapasiteettiaan käyttöön. Neljä vuotta hän sai tätä lääkettä, kunnes se lopetettiin teini-iän kynnyksellä, Huima kertoo.

Psykiatrit suosittelevat lääkitystä niille, joille arjen muokkaaminen ja opetuksen eriyttäminen eivät riitä. Korhosen mukaan ADHD:n lääkehoito on Suomessa maltillista eurooppalaista keskitasoa. Tavoitteena on lisätä välittäjäaineita, jotka säätelevät tarkkaavuutta.

– Eräs potilas kuvasi, että ennen lääkitystä hän oli kuin tv-kaupassa, jossa kymmeniltä ruuduilta tulee eri ohjelmaa. Kun lääkitys sammutti niistä muut kuin yhden, hän pystyi keskittymään.

Moni hakeutuu seikkailuihin ja jännittäviin tilanteisiin

ADHD:n hoito on yhteiskunnallinen kysymys. ADHD-lapset ovat haavoittuvia, koska ovat muita lapsia riippuvaisempia vanhempiensa tuesta ja kasvattajien avusta. Huiman poika on joutunut käymään osan oppitunneista kotikoulua.

– Mitään normaalia iltapäiväkerhoa hän ei olisi kestänyt, Stina Huima toteaa.

Laura Korhosen mukaan ADHD-lasten tutkiminen ja auttaminen on yhteiskunnan velvollisuus.

– Nämä lapset ja nuoret putoavat helposti koulutuksesta. Monet heistä hakeutuvat seikkailuihin ja jännittäviin tilanteisiin. Vaikka ADHD:n ei ole todettu vaikuttavan älykkyyteen, oireiden vuoksi he ovat usein kokeneet olevansa muita tyhmempiä. Huonon itsetunnon korjaaminen on heidän hoidossaan vaikeinta, Korhonen sanoo.

– Häiriöön liittyy kasvanut päihteiden käytön, alhaisen koulutuksen ja työttömyyden riski. Kysymys on, miksi järjestelmä haluaisi syrjäyttää nämä lapset, Korhonen sanoo.

Teini-iässä ADHD:n oirekuva usein muuttuu. Huiman pojalla on 12-vuo­tiaana yhä tarkkaamattomuuden pulmia, mutta yliaktiivisuus on poistunut.

– Poikani ei enää juoksentele ympäriinsä, vaan on hiukan löysä, levoton teini. Olemme tulleet todella pitkälle siitä, mistä lähdimme ja koen, että kaikki on tehty, mikä on voitu. Hän on sellainen, että kun hänellä on motivaatiota, hän satsaa kaikkensa, Huima kertoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi