”Lapseni saattoi pienenä saada raivarin siitä, mikä viikonpäivä on” – Maria Mustrannan psykologinen trilleri haastavien ja väkivaltaisten lasten äitiydestä sai alkunsa omasta epätoivosta
Kirjailija Maria Mustranta kysyy, kuinka paljon vaikutusvaltaa vanhemmilla lopulta on lapsiinsa. Vanhempien ei odoteta ratkaisevan lapsensa lukihäiriötä, mutta käytösongelmat kyllä. ”Kokenut hoitaja ilmoitti, että ei huolehdi lapsestamme enää päivääkään.”
Kirjailija ja toimittaja Maria Mustrannalla on kolme poikaa. Kahden kanssa oli vauva-aikana helppo mennä joka paikkaan, mutta kolmas oli itkuinen ja vaikea rauhoittaa.
Kahden pojan päivähoito on sujunut ongelmitta. Kolmannelle Mustranta etsi miehensä kanssa yhteisen hoitajan toisen perheen kanssa, kun lapsi oli puolitoistavuotias. Hoitosuhde kesti noin vuoden.
– Sitten kokenut hoitaja ilmoitti, että ei huolehdi lapsestamme enää päivääkään.
Hoitaja lopetti, koska Mustrannan kahden ja puolen vuoden ikäinen poika vastusti voimakkaasti syömistä, ulos lähtemistä, sisälle tulemista, päiväunia. Lapsi löi ja potki.
Raivareita tuli kotonakin. Välillä lapsi saattoi herätä yöllä ja huutaa tunnin. Neuvola arveli syyksi kauhukohtauksia, mutta vanhemmista poika yksinkertaisesti heräsi ja suuttui.
– Uhmaikä alkoi, kun lapsi oppi sanomaan ei, ja tuntui, ettei se lopu ikinä. Lapseni saattoi pienenä saada raivarin siitä, mikä viikonpäivä on, Mustranta kuvaa.
– Tunnereaktiot ovat voimakkaita. Eivät kaikki lapset ala kaataa huonekaluja ja repiä sanomalehtiä silpuksi suuttuessaan. Hän raivoaa, kunnes on aivan hiessä.
Mustranta kirjoitti toisen romaaninsa Äidin tehtävä (WSOY 2022) omien kokemustensa innoittamana. Psykologinen trilleri kertoo vankilasta vapautuneesta Laurasta, joka ravaa koulun ja lastenpsykiatrian tapaamisissa ja yrittää saada apua käytösongelmaiselle pojalleen.
Laura jää ongelmineen varsin yksin, kunnes hänen poikansa ystävystyy julkkisperheen ongelmapojan kanssa. Laura lapsineen tulee imaistuksi mukaan yläluokkaiseen elämäntapaan. Sitten poikien ystävyyssuhde alkaa saada synkkiä sävyjä.
– Romaani ei ole yksi yhteen oman elämäni kanssa. Haastattelin sitä varten useita äitejä, joilla on omaanikin haastavampia lapsia, Mustranta kertoo.
– Tunteiden tasolla romaani on kuitenkin totta. Se kuvaa pelkoani ja epätoivoani. Kun lapsi oli pieni, mietin monesti, että mitä kaikkea vielä tapahtuu, ja entä jos lapseni tekee joskus jotain tosi pahaa.
Vanhemmat kutsuttiin kuulemaan lapsen syntilistaa
Maria Mustrannan poika siirtyi päiväkotiin noin kolmivuotiaana. Vanhemmat saivat tiuhaan kutsuja palavereihin, koska lapsi ei totellut ohjausta, omi leluja ja tappeli. Päiväkodin työntekijät pyysivät keskustelemaan ongelmista lapsen kanssa kotona. Sama jatkui koulussa. Lapsella todettiin olevan uhmakkuus- ja käytöshäiriön oireita.
Mustranta ja hänen miehensä puhuivat lapselle tämän käytöksestä, tuloksetta. Mustranta alkoi ihmetellä, miten hänen odotettiin etäohjaavan lastaan.
– Sain mittani täyteen sitä, että vanhemmat kutsutaan paikalle, jotta työntekijät voivat vyöryttää päälle lapsen syntilistan. Sanoin, että en jatka keskustelua tällä tavalla.
– Ammattikasvattajat kyselivät, että mitä ihmettä tekisimme tämän lapsen kanssa. Vastasin, että olemme hänen vanhempiaan, emme ammattilaisia. Teillä pitäisi olla kasvatusalan koulutus! Ei vanhempien tarvitse olla työnohjaajia.
Mustranta tuijottaa kaukaisuuteen otsa rypyssä. Rivitaloasunnon keittiönpöydälle jäänyt Aku Ankka ja keskeneräinen junaradan rakennusprojekti olohuoneen lattialla muistuttavat päiväkodissa ja koulussa olevista pojista.
– Myös sisarusten välillä on vaikeuksia. Kannan syyllisyyttä siitä, saako haastava lapsi liian usein tahtonsa läpi, koska hänelle on pakko antaa siimaa.
Tavalliset kasvatusneuvot oli hylättävä
Jos lapsi saa riittävästi rakkautta ja rajoja, kaikki menee hyvin. Maria Mustranta uskoi väitteeseen, kunnes sai haastavan lapsen.
– Kun oikeanlaisen käytöksen oppiminen osoittautui lapselle hirveän vaikeaksi, tuntui melkein siltä, kuin asiantuntijoiden antama lupaus olisi jäänyt täyttymättä.
Mustrannan mielestä lasten käytösongelmia selitetään turhan usein huonolla vanhemmuudella, eikä poikkeavuuksilla lapsen aivoissa. Suhtautuminen on toinen, jos lapsen vaikeudet liittyvät vaikkapa lukemiseen.
– Lukihäiriön syynä ei pidetä sitä, että vanhemmat eivät ole lukeneet lapselleen tarpeeksi.
Mustranta on luopunut monesta tavallisesta lastenkasvatukseen liittyvästä käsityksestä. Esimerkiksi siitä, että vanhemman ei pidä antaa lapselleen periksi.
– Ajattelen, että joustamaton lapsi ei opi kompromissien tekemistä joustamattomalta aikuiselta. Aikuinen ei menetä auktoriteettiaan neuvottelemalla lapsen kanssa. Jos meillä on eri mielipide jostain asiasta, kutsun lapsen neuvottelemaan, että miten sinä näet tämän ongelman ja kuinka ratkaisisit sen.
Kapteeni käskee -tyylinen kasvatus provosoi joustamatonta lasta, joka ajautuu helposti tunnejumiin. Silloin järkipuhe ei mene läpi.
– Pojallani oli koulussa vuoden verran autoritaarinen opettaja, joka kävi käsiksi lapsiin. Miten sillä tavalla voi opettaa, että toisiin ei saa kajota? Onneksi opettajan työsopimusta ei jatkettu.
– Lapseni ei kunnioita ketään, joka ei kunnioita häntä. Jos nöyryytät lasta, hän kostaa.
Mustrantaa puhuttelee yhdysvaltalainen lasten käyttäytymishäiriöiden asiantuntija Ross W. Greene. Häneltä on saatavilla kirjoja myös suomeksi.
Greene ajattelee, että tulistuvat lapset toimivat oikein, jos osaavat. He eivät pane vastaan ilkeyttään vaan heillä on oppimisvaikeuksia esimerkiksi turhautumisen sietämisessä, joustavuudessa ja oman toiminnan ohjauksessa.
Tulistuvalla lapsella saattaa olla myös neuropsykiatrinen kehityshäiriö, kuten adhd tai Asperger. Lasta ei rangaista puuttuvista taidoista, vaan niitä harjoitellaan hänen kanssaan.
Haastavan lapsen vanhemmuus on kasvattanut Mustrannasta jämäkän ja pitkäpinnaisen.
– Lapseni ovat antaneet palautetta, että en menetä hermojani juuri koskaan ja olen aika hyväntuulinen. Sen kun pomppivat sohvalla ja kiipeävät puihin, kunhan mitään ei rikota eikä toiminta ole hirveän vaarallista.
Vanhempi ei ehdi tehdä täyttä työpäivää
Vanhempia pyydettiin hakemaan haastava poika varhain päiväkodista, eskarista ja pikkukoululaisena iltapäiväkerhosta. Hän käyttäytyi huonoimmin iltapäivisin, jolloin oli kuormittunut. Maria Mustranta lyhensi siksi työaikaansa.
– Tiedän monta nepsylasta, joita ei voi laittaa iltapäiväkerhoon lainkaan. On erikoista, että heille järjestetään tukea kouluun, mutta ajatellaan, että he pärjäisivät sen jälkeen kymmenien lasten porukassa muutaman kouluttamattoman vetäjän johdolla.
Mustranta pitää nepsylasten vanhempia unohdettuna ihmisryhmänä. Hän tuntee äitejä, joille on ehdotettu, että heidän lapsensa kävisivät koulua vain muutaman tunnin päivässä.
– Silloin ideana on, että vanhempi opettaisi osan asioista lapselle itse kotona.
– Olin ennen miellyttämishaluinen nössö. Enää en siedä mitä tahansa, en varsinkaan lapsivihaa, sanoo Maria Mustranta.
Mustranta on muistuttanut itseään monesti siitä, että hän on muutakin kuin poikiensa äiti. Että hänellä on oma identiteetti ja ura.
Mustranta jakoi miehensä kanssa poikien kotihoidon, kun he olivat pieniä. Hän on kirjoittanut aina, myös äitiyslomilla.
Apurahan turvin työstetty ensimmäinen nuortenromaani on parhaillaan valmistumassa. Kolmas aikuisten romaanikin on aluillaan.
Mustranta toivoo hartaasti, että hurjimmat vuodet haastavan pojan kanssa olisivat nyt takana.
Poika on oppinut kasvaessaan itsehillintää ja lakannut ratkaisemasta ristiriitoja väkivallalla. Hän opiskelee tavallisessa koululuokassa ja saa kiitettäviä numeroita.
– Haastavan lapsemme vahvuudet ovat vahvoja. Hän tietää paljon, hänellä on hirveän hyvä muisti ja hän on Trivial Pursuitissa aikuiselle tasaveroinen vastustaja. Koen usein onnea hänen seurassaan.
– Lapsen aivot kehittyvät, toisilla vain eri tahtia kuin toisilla. Se herättää toiveikkuutta.
Video ja kuvia lisätty juttuun 24.3.2022.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lähiösalilla ennaltaehkäistään väkivaltaa treenaamalla kamppailulajeja – ”Jos viha toimii ajurina, se tuhoaa lopulta kaiken”, sanoo valmentaja ja entinen ammattirikollinen Miika Mehmet
Hyvä elämäVantaan Myyrmäessä helmikuussa avautunut toiminta on suunnattu teinipojille ja nuorille miehille.
”Lapseen ei saa kohdistaa minkäänlaista huonoa kohtelua” – lapsen oikeudet eivät edelleenkään toteudu Suomessa
Ajankohtaista Ajankohtaista
Mielipide: Vapaaehtoisten tuki lapsiperheille kantaa
Puheenvuorot
