Erilaiset ja läheiset. Kuparikettu ja hänen isänsä Jari Kupiainen hyväksyvät sen, että uskovat eri tavalla.
”Kun oma tytär tuli ulos luutakaapista” – Kuparikettu on nykyaikainen noita, jonka isä on körttikristitty
Nykynoitana tunnettu Kuparikettu ja hänen kristitty isänsä Jari Kupiainen kertovat, miten erilaiset elämänkatsomukset vaikuttavat heidän elämässään ja perheessään.
Kristitty ja noita. Isä ja tytär. Kun nykyaikaisena noitana tunnettu Kuparikettu ja hänen isänsä, körttiläinen kristitty Jari Kupiainen lupaavat antaa Kirkko ja kaupungille yhteisen haastattelun, latautuneita mielikuvia on vaikea välttää.
Kristinuskon ja noituuden rinnakkaiselo ei ole aina pysynyt rauhanomaisen uskontodialogin raameissa. Myöhäiskeskiajan ja varhaisen uuden ajan noitavainot Euroopassa kuuluvat kristinuskon mustille sivuille, vaikka historiantutkimus onkin pienentänyt arvioita uhrien lukumäärästä.
Kuparikettu aloitti meditaatiota, henkisyyttä ja noituutta käsittelevien Youtube-videoiden tekemisen vuonna 2015 ja kutsui ensimmäisen kerran itseään noidaksi videolla neljä vuotta myöhemmin. Turvallisuussyistä hän ei esiinny julkisuudessa omalla nimellään. Samasta syystä tämä on ensimmäinen kerta, kun tytär ja isä puhuvat julkisesti erilaisista elämänkatsomuksistaan.
– Kun sanotaan sana ”noita”, monilla herää stereotyyppisiä ja demonisoivia oletuksia, ja jotkut toimivat niiden pohjalta. Olen saanut sosiaalisen median yksityisviesteinä ja sähköpostitse uhkauksia, joissa on uhattu myös lapsiani tai puhuttu kotini polttamisesta, Kuparikettu kertoo.
Jari Kupiainen jakaa tyttärensä kokemuksen.
– Olen saanut varsinkin konservatiivisen kristillisyyden suunnalta aika rankkoja kommentteja. Tuomitseminen on minusta vähän kummallinen lähtökohta dialogiin. Jos oma identiteetti on selvillä, silloin ihminen on valmis hyväksymään myös toisen ihmisen identiteetin, arvot ja uskomukset.
Miten olet löytänyt oman elämänkatsomuksesi?
Kuparikettu: Se on tapahtunut aika sisäsyntyisesti, mikä on vähän hassua, kun kasvatukseni on ollut kristillinen. Lapsuudessa luimme iltarukouksen ja joulupöydässä luettiin aina jouluevankeliumi. Minut on myös kastettu ja olen käynyt rippikoulun.
– Kaiken sen rinnalla olen viettänyt pienestä pitäen paljon aikaa luonnossa. Luonto oli minulle kuin toinen koti, ja kaikki, mitä sieltä löytyi, kiinnosti minua. Tutkin takapihan ojasta löytämiäni sammakoita ja kiipeilin puissa, ja minulla oli oma tiipii, jonka rakensin kepeistä ja pressuista.
Minulle vahvistui vähitellen se, että olen ollut noita koko ajan.
– Usein leikin myös noidan hahmossa ja tein omia keitoksiani. Noidan hahmo on aina ollut minusta kiinnostava, vaikka kasvoin satujen kautta stereotyyppiseen käsitykseen noituudesta. Kun Harry Potter -kirjat tulivat, toivoin, että minäkin saisin kutsun Tylypahkan noitakouluun. Harmittelin, etten osannut tehdä sellaisia asioita.
– Noin 15-vuotiaana aloin tutkia kansanperinteitä. Hankin sieltä tietoa oikeista noidista ja siitä, millaisia he olivat olleet. Se tuntui tosi samastuttavalta ja luontaiselta. Monesti olen havahtunut siihen, että olen tehnyt vaistomaisesti ja intuitiivisesti jotakin, mitä historian noidat ovat tehneet aikaisemmin. Sillä tavalla minulle on vähitellen vahvistunut se, että olen ollutkin noita koko ajan.
”Voin saada universumilta merkkejä, mutta en koe, että se, joka puhuu minulle, on persoonallinen hahmo”, Kuparikettu sanoo.
Jari: Lapsuudessa ja nuoruudessa seurakunta oli minulle turvapaikka. Olen kulkenut klassisen seurakuntanuoren polun: pyhäkoulun, partion, riparin, ollut isosena. Kävin läpi koko sen jutun ja kouluttauduin vielä kirkon nuorisotyön virkaan.
– Vuonna 1996 huomasin, että kirkon työ ei enää tuntunut siltä, mitä olin ajatellut. Koin, etten saanut toteuttaa visioitani sellaisessa mittakaavassa kuin olisin halunnut. Rajoittavia tekijöitä oli paljon ja kirkollinen varovaisuus tuntui ahdistavalta. Halusin kokeilla siipiäni yrittäjänä.
– Seuraavien vuosien aikana kokeilimme vaimoni kanssa työparina monenlaisia juttuja. Aloitimme seikkailubisneksestä ja päädyimme muotinäytöstuottajiksi. Toteutimme festivaaleja, konsertteja ja tv-näytöksiä. Vaimo oli yrityksemme sisältömoottori ja minä tuottajamoottori.
– Vuonna 2009 yhteinen tekeminen tuli mahdottomaksi, kun vaimoni sairastui syöpään. Jatkoin yrittämistä, mutta koin, ettei se enää antanut minulle mitään. Ajatus, että viettäisin loppuelämäni muotinäytösten takahuoneissa, ei tuntunut oikealta. Samaan kohtaan osui taloudellinen taantuma, jossa suomalainen vaateteollisuus sakkasi pahasti.
– Vaimoni sairastumisen jälkeen aloin käydä Tuomasmessussa. Ihminen hakee turvaa siitä, mikä on hänelle tuttua. Keskustelin myös seurakuntavuosien työkavereideni kanssa siitä, miten pääsisin tilanteessa eteenpäin ja miten selviytyisin, jos vaimoni sairauden kanssa kävisi huonosti.
Ajattelen, että hengellisyys tai henkisyys on korkeamman voiman tai Jumalan tekoa ihmisessä.
– Puolisoni alkoi toipua, mutta päätimme, että emme enää palaa yrittäjyyteen, vaan hän hakee elämään muuta sisältöä. Noihin aikoihin huomasin, että Kirkkopalvelut haki kehittämispäällikköä, ja päätin hakea paikkaa. Pitkän ja perusteellisen hakuprosessin jälkeen tulin valituksi nykyiseen tehtävääni vuonna 2012.
Kuparikettu: Kun äiti sairastui, pelko ja huoli olivat vahvasti läsnä, ja jokainen meistä käsitteli sitä eri tavoin. Yhdessä vaiheessa palasin joksikin aikaa kotiin hoitamaan arkea, jotta isä pystyi tekemään töitä ja nuoremmat sisarukset saivat jatkaa opintojaan. Se oli rankkaa aikaa, mutta minulla oli vahva sisäinen luottamus siihen, että äiti selviytyy ja tulee terveeksi, niin kuin tulikin.
– Tuon vaiheen jälkeen äidin yrittäjyys on jatkunut minun kanssani. Aloimme käydä yhdessä henkisillä kursseilla, ja seitsemän vuoden aikana kouluttauduimme meedioiksi ja henkisiksi ohjaajiksi. Koulutuksen pohjalta olemme luoneet omia kursseja ja palveluita.
Millä tavalla elämänkatsomus kantaa sinua, kun on vaikeaa?
Jari: Kun palasin takaisin kirkon yhteyteen, kävin kristinuskon perusasioita käsittelevän Alfa-kurssin ja luin paljon teologista ja hengellistä kirjallisuutta. Etsin ja pohdin tosissani sitä, kuka oikeasti olen ja mitä ajattelen näistä asioista. Vähitellen minussa on vahvistunut luottamus siihen, että olen turvassa, kävi elämässä miten hyvänsä.
– Olen viime aikoina alkanut ajatella niin, että elämässä on valittava puolensa. Minulle jonkinlainen perusvalinta on se, että olen hyvän puolella. Siihen kuuluu rehellisyys ja totuudellisuus kaikissa asioissa ja se, että pyrin kuuntelemaan itseäni.
– Ajattelen, että hengellisyys tai henkisyys on korkeamman voiman tai Jumalan tekoa ihmisessä. En usko sellaiseen, että ihminen voi päättää, että nyt alan uskoa tai minusta tulee kristitty. Ihminen on joka tapauksessa Jumalansa edessä tietyllä tavalla yksin. Minun asiani ei ole mennä sanomaan, että toinen on väärässä.
”Rukoukseen liittyy usko, että joku korkeampi voima kuulee ihmistä ja on hänen kanssaan dialogissa”, Jari Kupiainen sanoo.
Kuparikettu: Noituus on elämänkatsomuksena erilainen kuin kristinusko, jossa on selkeät opit ja suuntaviivat. Nykynoituudessa painottuu se, että jokainen noita on yksilö, jolla on omanlaisensa taidot ja mielenkiinnon kohteet. Saan rakentaa elämänkatsomukseni omien arvojeni, kokemusteni, tietojeni ja taitojeni pohjalta ja olla täysin sellainen, mikä olen.
– Noituudessa ihmisellä on myös lupa ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Jos jokin tilanne jännittää, voin tehdä sitä varten rituaalin, joka rauhoittaa minua. Olen tiedekeskeinen ihminen, ja noitana minulla on vapaus hyödyntää myös nykyaikaisen psykologian tarjoamia tietoja. Saan vahvan jalansijan, kun tiedän, miten jokin toimii myös tieteen mukaan.
– Jos minun pitäisi määritellä jumala tai jumaluus, sanoisin, että on olemassa universaali energia, joka on läsnä kaikkialla ja vaikuttaa kaikessa, erityisesti luonnossa. Sitä ei voi selittää tarkasti, mutta minulle kyse on jumaluudesta tai voimasta, joka on pyhä. Voin saada universumilta merkkejä, mutta en koe, että se, joka puhuu minulle, on persoonallinen hahmo. Se vain on.
Jouduin miettimään uudelleen, mitä ajattelen ja mikä oma polkuni on.
Jari: Minä sanoitan ehkä samaa asiaa niin, että Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Ajattelen, että Jumala on persoona ja kaiken takana oleva vaikuttaja, johon minulla on henkilökohtainen suhde. Kristinuskon mukaan se, mitä Jumala on, tulee ilmi Jeesuksen persoonassa, elämässä ja opetuksessa.
Miten olet käsitellyt sitä, että läheisen ihmisen katsomus on erilainen kuin omasi?
Jari: Minulla on ollut periaatteena, että en vaadi lapsilta osallistumista seurakunnan toimintaan. Olemme sallineet lapsille oman tutkimusmatkan. Perheessäkin pitää olla vapaus, jossa asiat saavat syntyä, ja se, mitä syntyy, on korkeamman kädessä.
– Ajattelen, että ihmisellä on oma matkansa, joka hänen on kuljettava, ja jokainen on vähän vastuussa omasta elämästään ja onnellisuudestaan. Kun sallin sen, että toinen käy omaa polkuaan läpi ja on siinä vilpitön, elämään löytyy hyviä asioita.
Kuparikettu: Tiesin jo rippikouluikäisenä, ettei kristinusko ole minun juttuni. Menin siitä huolimatta rippileirille, ja viikko oli minulle todella haastava.
– Kyse ei ollut vain siitä, ettei usko tuntunut omalta. Minulla oli rankka koulukiusaamistausta, ja olin kouluyhteisössäni vähän syrjäytynyt outolintu. Pidin itseäni tyhmänä, koska minulla oli lukihäiriö, matemaattinen oppimisvaikeus ja erityisherkkyyttä, joista ei vielä tuolloin tiedetty.
– Suurimmat ristiriitani kristinuskon kanssa tulevat siitä, että haluan tutkia kaikkea avoimesti ja uskoa vapaasti, mutta Raamattu antaa aika voimakkaat suuntaviivat siihen, miten asiat ovat ja minkälaisilla tavoilla ja sanoilla rukoillaan. Jos kaikkien pitää mennä saman muotin läpi, se karsii vapauden ja yksilöllisyyden.
– En hyväksy kristinuskon käsitystä, jonka mukaan olisin syntinen ja paha jo syntyessäni tähän maailmaan. Koen, että jokainen ihminen on uniikki, arvokas ja täydellinen sellaisena kuin on. Kaikki tekevät tietysti virheitä, mutta niistä on mahdollisuus oppia ja niiden myötä kasvaa entistä paremmaksi. Haluan elää elämäni täysillä ja nauttia kokemuksista, joita se tarjoaa.
Jari: Minä olen kokenut kristinuskon eri tavalla. Minulle on tullut tärkeäksi apostoli Paavalin lause ”vapauteen Kristus vapautti meidät”. Minulle se tarkoittaa juuri tämän elämän elämistä täysillä, omana itsenäni ja omista lähtökohdistani. Arvostan myös kirkon opetusten pysyvyyttä. Se antaa kivijalan, jonka päällä on hyvä elää ja olla.
Tarotkortit ovat Kupariketulle itsetutkistelun väline, joka antaa näkökulmia erilaisiin elämäntilanteisiin ja kysymyksiin.
Miten vanhemmat ottivat vastaan sen, että tytär kertoi olevansa noita?
Jari: Kun oma tytär tuli ulos luutakaapista, se herätti alussa aika isoja ristiriitoja, ja jäin miettimään, mistä on kyse.
Kuparikettu: Kyllähän se hätkähdytti teitä, kun aloin puhua itsestäni noitana, mutta sitten saitte minun kauttani tietoa ja selitin, mistä on kyse. Pelkäsitkö alussa, että minusta on tullut saatananpalvoja?
Jari: Ei minulle tullut noin radikaalia ajatusta. Kyllä se kääntyi siihen, että jouduin miettimään uudelleen, mitä ajattelen näistä asioista ja mikä oma polkuni on. Syvennyin entistä enemmän kristillisyyteen ja hain sieltä omaa identiteettiäni. Suurimmaksi kysymykseksi nousi se, kuinka todellista yliluonnollinen on, mikä siinä on totta ja mikä ei.
Yliluonnolliset kokemukset ovat normaaleja, ja niitä tapahtuu myös muille kuin noidille.
– Siinä missä noita käyttää loitsua, kristitty rukoilee. Siinä on jotakin samaa, mutta eri termi ja näkökulma. Rukoukseen liittyy usko, että joku korkeampi voima kuulee ihmistä ja on hänen kanssaan dialogissa. Se on jo itsessään yliluonnollista. Myös ehtoollisessa yliluonnollinen on läsnä.
– Olen päätynyt ajatukseen, että kristinuskossa yliluonnollinen on hyvin pitkälle rajattua ja strukturoitua. Kirkko ikään kuin sanoo, minkälaisissa rakenteissa ja tavoissa yliluonnollinen on turvallista. Käytännössä se on rajattu Raamattuun, sakramentteihin, yhteiseen rukoukseen, Herran siunaukseen ja sen kaltaisiin asioihin.
Kuparikettu: Tieteen ja yliluonnollisen välille luodaan usein vastakkainasettelua, mutta itse pidän niitä hyvänä aisaparina. Ne täydentävät toisiaan. Tiede ja psykologia ovat tänä päivänä hyvin kehittyneitä, ja monesti niistä löytyy vastaus tai selitys lähes kaikkeen.
– Minulla on kuitenkin myös paljon kokemuksia, joihin en ole saanut vastausta tämänhetkisestä tieteestä tai psykologiasta. Olen esimerkiksi nähnyt unta asioista, jotka ovat tapahtuneet melkein samanaikaisesti toisella paikkakunnalla. Koen myös, että olen saanut yhteyden rajan taakse edesmenneisiin sukulaisiini ja läheisiini.
– Yliluonnolliset kokemukset ovat normaaleja, ja niitä tapahtuu myös muille kuin noidille. Koen, että olen pystynyt oman yrittäjyyteni ja noidan ammatin kautta antamaan ihmisten kokemuksille selityksiä ja poistamaan pelkoja: et ole hullu, et ole tehnyt mitään pahaa, et ole tekemisissä minkään pahan kanssa.
Miten erilaiset katsomukset kohtaavat, kun vietätte perheenä yhteistä aikaa?
Kuparikettu: Aihe tulee yleensä puheeksi spontaanisti. Viikonloppuna esimerkiksi olin lasteni kanssa teillä kylässä, ja televisiosta tuli sunnuntaiaamun jumalanpalvelus, mikä on ihan ok. Söimme siinä aamupalaa ja hengailimme, kun yhtäkkiä hätkähdin: tässä minun lasteni kuullen nuo laulavat helvetistä, demoneista ja pahan voittamisesta.
– Kerroit, että se oli tosi vanha virsi. Se tuntui todella ahdistavalta, kuin olisin palautunut jonnekin keskiajalle. Olen varmaan ollut edellisessä elämässäni noita ja elänyt syvässä pelossa kristittyjen yhteisössä.
Jarin mukana kulkevat Franciscuksen risti, keskiaikainen Jerusalemin risti sekä sioux-päällikön amuletti.
Jari: Se taisi olla Martti Lutherin virsi. Minäkään en ole virsien ylin ystävä, mutta tunnen jumalanpalveluksen ja kristillisen kuvaston taustoja, ja tällaisissa keskusteluissa pyrin avaamaan niitä. Kirkossa on myös jumalanpalveluksia ja konsepteja, joissa meininki on iloisempi.
– Kerran olin kertonut tyttärellesi Sylvialle Jeesuksesta, ja hän kysyi, voiko sen kanssa puhua. Kerroin, että voi ja että sitä sanotaan rukoukseksi. Neuvoin, miten kädet voi laittaa ristiin ja silmät kiinni. Sylvia meni ikkunan eteen ja sanoi: Rakas Jeesus, toivon, että tänään paistaa aurinko, ja jos olet oikeasti olemassa, niin aurinko paistaa tänään. Jälkeenpäin soitin ja kysyin, miten siinä kävi. Hän kertoi, että aurinko oli paistanut.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun Kuparikettu ja Jari Kupiainen puhuvat julkisesti erilaisista elämänkatsomuksistaan.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun Kuparikettu ja Jari Kupiainen puhuvat julkisesti erilaisista elämänkatsomuksistaan.
Kuka?
Kuparikettu on nykyaikainen noita, henkinen ohjaaja ja kirjailija. Hän on lisännyt ymmärrystä noituutta kohtaan kirjoillaan Noitakirja – Nykynoidat ja noitien historiaa (Into 2021) sekä Nykynoidan käsikirja (Into 2023). Kupariketun Youtube-videoilla on 50 000 seuraajaa ja Tiktok-videoilla yli 30 000 seuraajaa.
Jari Kupiainen on kristitty, joka samastuu körttien ikävöivään uskoon. Hän työskentelee kehittämispäällikkönä Kirkkopalveluissa, joka on kirkkoa uudistava palvelujärjestö. Kirkkopalvelut järjestää muun muassa Yhteisvastuukeräyksen ja Kirkkopäivät sekä organisoi seurakuntien vapaaehtoistyötä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pappi ja satanisti vastasivat yhdessä 10 perustavaan kysymykseen elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta – ”Mitä hittoa?”
Hengellisyys”On ihanaa lipitellä kahvia papin kanssa, syödä pullaa ja puhua siitä, että feminismin pitäisi voittaa”, satanisti Henri Hiljander sanoo. Sitten tulee mutta.
