Karita Palomäki kohtaa työssään monia uniongelmista, uupumuksesta tai kivuista kärsiviä.
Kun sinun on vaikea rauhoittua, antaudu maan vetovoimalle tai kävele vaikka ympyrää
Jos emme osaa kuunnella kehoamme, kuormitumme ja lopulta sairastumme, muistuttaa psykofyysinen fysioterapeutti Karita Palomäki.
Ehkä meitä ei ole luotu tämmöiseen elämään. Niin vastaa Karita Palomäki kysymykseen, miksi niin moni tuntuu nykyisin kärsivän univaikeuksista, uupumuksesta, erilaisista toiminnallisista vatsavaivoista tai kivuista, joille ei löydy selvää syytä.
Palomäki on psykofyysinen fysioterapeutti, jonka asiakkaina on pitkittyneistä kivuista sekä muun muassa stressistä, uupumuksesta, unettomuudesta ja ahdistuksesta kärsiviä ihmisiä. ”Tämmöisellä elämällä” hän viittaa hermostoa kuormittaviin, joka puolelta tulviviin aistiärsykkeisiin, esimerkiksi kaupungin valoihin ja ääniin ja elektronisiin laitteisiin, joiden parissa kulutamme ison osan ajastamme. Myös kiire ja suorituskeskeisyys lisäävät kuormitusta.
– Herkimmät ihmiset kärsivät tietysti eniten. Ja jos emme osaa kuunnella kehoamme, emme välttämättä huomaa kuormittuvamme. Kuormitus kasaantuu, kunnes sitten tulee kipuja, suolisto-ongelmia tai joku muu isompi oire, Palomäki sanoo.
– Olen itsekin joutunut opettelemaan, milloin keho viestii, että nyt olisi hyvä pysähtyä ja tärkeää saada pieni lepohetki.
Palomäki on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että monet tavat, joilla yritämme rentoutua tai purkaa stressiä, saattavatkin toimia päinvastoin kuin oli tarkoitus. Juoksulenkki, joogatunti tai jopa mindfulnessharjoitus voi helposti lipsahtaa suorittamisen puolelle, eikä se silloin rauhoita.
Joku taas saattaa hankalaa oloa helpottaakseen rojahtaa ilta illan jälkeen tunneiksi television ääreen käsi sipsipussissa.
– Jos ei ole oppinut aidosti kohtaamaan tunteitaan, niitä saattaa turruttaa esimerkiksi syömällä tai jollakin muulla riippuvuudella. Tai vaikka katsomalla muiden elämää tositelevisio-ohjelmissa. Silloin etääntyy siitä omasta elämästä, jota silläkin hetkellä olisi mahdollista elää, Palomäki sanoo.
Vaikea lapsuus voi sairastuttaa
Keho muistaa ja oireilee myös asioista, jotka saattavat olla tietoisen mielen tavoittamattomissa. Ne voivat olla lapsuuden kokemuksia tai elämän eri vaiheissa koettuja traumoja. Karita Palomäen mukaan aikuinen minä osaa suhtautua asioihin järkiperäisesti ja säädellä omia reaktioitaan. Sen sijaan kehomuistissa elävä sisäinen lapsi, joka on kokenut esimerkiksi turvattomuutta, saattaa reagoida suhteettoman rajusti.
– Aina kun itse huomaan reagoivani todella voimakkaasti johonkin asiaan, yritän tunnistaa, minkälainen pikkutyttö täällä nyt säikähti, lamaantui tai suuttui, Palomäki kertoo.
Vaikeiden lapsuudenkokemusten vaikutusta ihmisten terveyteen on tutkittu jo vuosikymmenten ajan, ja on huomattu, että niillä on merkittävä rooli ei vain psyykkisten, vaan myös somaattisten sairauksien puhkeamisessa. Palomäki mainitsee esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet, diabeteksen, erilaiset syövät ja jopa Alzheimerin taudin.
– En halua pelotella tällä ketään. Lohdullista on se, että me voimme vaikuttaa hermostoomme vielä aikuisenakin. On mahdollista opetella rauhoittumista, jotta keho ja aivot eivät olisi koko ajan hätätilassa eivätkä kaikki kehon voimavarat menisi selviytymiseen.
Palomäki itse on kärsinyt migreenistä, johon liittyi haju- ja valoherkkyyttä. Kun hän alkoi jäljittää kohtausten alkuperää, hän huomasi selvää säännönmukaisuutta.
– Jos olin jännittänyt kovasti jotakin tilannetta opinnoissa tai työssä, niin aina sen jälkeen illalla minulle pamahti migreenikohtaus. Tuon tajuaminen auttoi. Olen myös onnistunut opettamaan hermostoani niin, ettei se enää reagoi niin voimakkaasti hajuihin ja valoon.
Uniongelmaisen hermosto on nukkuessakin hälytystilassa.
Palomäki puhuu sietoikkunasta eli siitä, että hermoston sietokyvyllä on tietyt rajat. Kuormittuneen ihmisen sietokyvyn rajat kapenevat, ja silloin ne myös ylittyvät helpommin, mistä seuraa erilaisia oireita.
– Vastaanotollani käy paljon uupuneita ja uniongelmaisia asiakkaita. He saattavat kertoa nukkuneensa aiemmin hyvin, mutta heräävänsä nykyisin pienimpäänkin ääneen. Eli heidän hermostonsa on nukkuessakin hälytystilassa.
Liike auttaa säätelemään hermostoa
Mistä Karita Palomäen uupuneet, unettomat tai muuten oireilevat asiakkaat sitten ovat saaneet apua?
– Tärkein asia on tutustua oman kehon tuntemuksiin ja oppia huomaamaan, miltä tuntuu silloin, kun keho on kannateltu. Kun olet hätätilassa ja jännittynyt, kehosi tuntuu lattialla maatessakin olevan hyvin kapealla tukipinnalla, Palomäki kuvailee.
– Kun alat rauhoittua, sinä laskeudut ja painut alustaa vasten. Voit antautua maan vetovoimalle, sinun ei tarvitse vastustaa sitä. Ihan pelkästään tämän oivaltaminen voi jo auttaa nukahtamaan.
Voi ottaa tavaksi, että aina, kun huomaa menevänsä hätätilaan, lähtee kävelylle.
Monesti rauhoittumisen avuksi suositellaan erilaisia hengitysharjoituksia, mutta Palomäen mukaan ne eivät ole välttämättömiä.
– Monia ne päinvastoin stressaavat. Usein asiakkaani ovat jo kokeilleet kaiken maailman hengitysharjoituksia, ja jos minä yrittäisin vielä opettaa niitä, se herättäisi lähinnä ahdistusta. Siksi ohjaan mieluummin keholliseen tämän hetken kokemiseen lepoasennossa ja myös liikkeessä.
Liike, esimerkiksi keinuttelu, onkin Palomäen mukaan tärkeä hermoston säätelyn keino.
– Myös kävely auttaa. Voi ottaa tavaksi, että aina, kun huomaa menevänsä hätätilaan, lähtee kävelylle. Jos ei pääse ulos, voi kävellä kotona rinkiä tai edestakaisin. Kävellessään saa aivot tasapainoisempaan tilaan.
Kipu on hätätila aivoissa
Kipupotilaita hoitaessaan Karita Palomäki aloittaa kertomalla, mitä kipu on: se on suojelumekanismi, ja onpa kipu sitten akuuttia tai pitkittynyttä, se on aina aivojen tuotos.
– Minun näkökulmani on, että kun sinulla on kipua, sinulla on hätätila aivoissa. Kun se on ymmärretty, yritämme löytää juuri kyseiselle asiakkaalle sopivia hätätilan rauhoittamisen keinoja.
– Kivun hoidossa täytyy kiinnittää huomiota hengitykseen, koska kovaan kipuun reagoidaan pidättämällä hengitystä. Hengityksen pidättäminen viestii aivoille, että nyt täällä on jotakin vaarallista – ja se taas pahentaa kipua. Sen sijaan jos pystyy pienestikin hengittämään itselle sopivassa rytmissä, se on aivoille viesti siitä, että ei ole hätää.
Hyvä ja turvallinen yhteisö on meille parantava ja tasapainottava tekijä.
Kipua, fyysistä epämukavuutta ja ahdistusta voi myös opetella sietämään paremmin.
– On ihan luonnollista, että epämukavuutta mieluummin välttelisi. Mutta jotta pystyisi kokemaan turvaa, tuota epämukavuutta olisi uskallettava hiljalleen kohdata. Esimerkiksi moni ahdistuksesta kärsivä on kertonut, että ahdistus tuntuu pahenevan silloin, kun sitä välttelee, Palomäki sanoo.
– Kun altistaa itsensä hankalalle ololle, hermosto oppii, että ei tämä lopulta olekaan niin vaarallista. Tavoitteena on oppia luottamaan omaan kehoon ja siihen, että keho ei ole vihollinen.
Pohjimmiltaan kyse on Palomäen mielestä siitä, että kokee olevansa turvassa.
– Turva on hirmu tärkeä asia. Ja koska me olemme laumaeläimiä, hyvä ja turvallinen yhteisö on meille parantava ja tasapainottava tekijä. On ihan tutkittua tietoa, että yksinäisyyden aiheuttama stressi on jopa vaarallisempaa kuin tupakointi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kipulääketieteen professori Eija Kalso: ”Kivun pelko voi olla kuntoutumisen este”
Hyvä elämäKroonisesta kivusta kärsii noin joka viides suomalainen, ja siihen liittyy usein masennusta, ahdistusta ja unettomuutta, sanoo kivunhoitoon perehtynyt Eija Kalso.
