”Pappina olemisessani on nyt lepoa, jota siinä ei ennen ollut”, Kai Sadinmaa sanoo. Kuva: Heikki Nenonen.
Kun terapeutti kosketti Kai Sadinmaan selkää, jokin aukesi – kapinapappi teki sovinnon kirkon kanssa
Elämä ja pappeus olivat Kai Sadinmaalle jatkuvaa kamppailua, jossa piti olla valmis puolustautumaan ja lyömään takaisin. Toisenlainen tapa olla löytyi kehollisessa Rosen-terapiassa.
Torstaina 26. maaliskuuta moni sosiaalisen median käyttäjä hieraisi silmiään, kun algoritmit nostivat uutisvirtaan valokuvan Kai Sadinmaasta ja Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalosta. Aurinkoisesti hymyilevät miehet olivat pukeutuneet papin tunnuksiin. Hetkeä aikaisemmin Helsingin Vanhassakirkossa oli pidetty messu, jossa Sadinmaa sai papin oikeutensa takaisin.
Helsingin tuomiokapituli määräsi Sadinmaan menettämään pappisvirkansa ensin joulukuussa 2020 määräaikaisesti ja lopulta elokuussa 2021 pysyvästi. Sadinmaa ja oululainen pappi Árpád Kovács olivat julkaisseet Facebookissa manifestin, jossa kirkon työntekijöitä kehotettiin irtisanoutumaan piispoista. Sateenkaarivihkimisiä puolustava kaksikko oli pettynyt piispainkokouksen julkilausumaan samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä.
Sadinmaan osalta tapahtumaketju päättyi siihen, että hän riisuutui Helsingin tuomiokapitulin eteisessä papin vaatteista ja laittoi liperit ystävänsä koiran kaulaan. Julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa prosessi henkilöityi Sadinmaan ja Laajasalon väliseksi mittelöksi.
Sadinmaa kokee ajautuneensa pappina raskaaseen rooliin, josta hänen oli päästävä pois. Lopulta keho alkoi reagoida hälyttävillä oireilla: kämmeniin tuli vaikea hilseilevä ihottuma, johon hän sai valohoitoa ihotautiklinikalla.
– Pappeuteni oli ollut alusta lähtien taistelua kirkkoinstituutiota vastaan ja koin, että se täytyi saada päätökseen. Tunsin suurta helpotusta, kun pappeuden menettämiseen liittyvä prosessi lähti liikkeelle. Puolestani kerättiin adressi, mutta teki mieli sanoa, että älkää puuttuko tähän.
Yhteyden etsimistä ja uhmaa
Taistelemalla kirkon kanssa Kai Sadinmaa yritti ratkaista ryhmään liittymistä koskevan sisäisen ristiriitansa, joka on seurannut häntä läpi elämän. Häntä ajoi myös sisäinen pakko tuoda esiin kirkon toiminnassa ja kulttuurissa näkemiään vääryyksiä.
– Olen etsinyt kirkosta rakkautta, armoa ja toivoa. Mutta se, mikä on ollut yhteyden etsimistä, on näyttäytynyt ulospäin kapinana ja uhmana. Kun koin, että minua ei kuultu, lisäsin ilmaisuuni dynamiittia.
Menetettyään papin oikeudet Sadinmaa on tehnyt monenlaisia kulttuurialan pätkätöitä ja apurahaprojekteja ja ollut välillä työttömänä. Hän kirjoitti aseistakieltäytyjä Arndt Pekurista käsittelevän kirjan Tinkimätön kuolemaan saakka (Into Kustannus) ja Sadinmaan rippikoulu -nimisen monologinäytelmän, jota esitti useissa teattereissa. Keväästä 2025 lähtien hän on työskennellyt Sodankylän elokuvajuhlien palveluksessa.
– Nämä ovat olleet hyviä vuosia. Olen tehnyt tosi kivoja juttuja, joissa olen voinut toteuttaa taiteilijuutta ja myös pappeuttani hyvällä tavalla. En ole kaivannut virallista papin hommaa. Elintason pudotus ei ollut suuri, koska minulla ei ole koskaan ollut kirkossa pitkäaikaista vakinaista virkaa.
Kai Sadinmaa odotti tuomiokapitulin päätöstä jalkapuuhun kytkettynä syyskuussa 2017. Hän sai kapitulilta vakavan moitteen, koska oli vihkinyt samaa sukupuolta olevia pareja. Kuva: Esko Jämsä.
Taistelusta lepoon
Keho ei valehtele. Se tietää meistä paljon enemmän kuin voimme tavoittaa rationaalisesti ajattelemalla. Maaliskuussa 2021, kun Kai Sadinmaan kamppailu Helsingin tuomiokapitulin kanssa oli tullut loppusuoralle, hän alkoi opiskella Rosen-terapiaa.
Fysioterapeutti Marion Rosenin kehittämässä kehollisessa terapiamuodossa ajatellaan, että kehoon voi kertyä tiedostamattomia jännityksiä ja lihaskireyksiä elämän kokemusten, tunteiden ja stressin seurauksena. Terapeutti seuraa asiakkaan hengitystä, kunnes tavoittaa jännittyneen kohdan kehossa, ja laskee kevyesti kätensä siihen. Samalla hän voi kertoa havainnoistaan tai kysyä, mitä asiakkaassa herää.
Havahduin siihen, että minun ei tarvitse taistella omasta paikastani maailmassa.
Sadinmaan mukaan jo ensimmäiset opiskeluun kuuluvat hoidot avasivat hänessä uudenlaisen lempeän ja armollisen ulottuvuuden.
– Tuskin opettaja oli laskenut kädet selälleni, kun murruin palasiksi ja kaikki mahdolliset tunteet lähtivät purkautumaan. Kosketus meni syvälle kipeimpiin kohtiin minussa.
Sadinmaa ei osaa sanallistaa tarkasti, mitä hänessä lähti liikkeelle. Hänen mukaansa kehossa olevat jännitteet ja lukot voivat olla hyvin varhaisia, ja ne ovat voineet syntyä jo sanoja edeltävässä varhaislapsuudessa. Kehoon on saattanut jäädä jälki esimerkiksi varhain opitusta puolustusmekanismista. Hoito voi auttaa päästämään siitä irti.
Sadinmaa kokee, että hänen vahvat kokemuksensa Rosen-hoidoissa ovat liittyneet taisteluasetelmasta irtautumiseen. Kokemuksilla on ollut hänelle syvästi hengellinen merkitys. Hän korostaa kuitenkin, että Rosen-terapia ei ole energiahoitoa, eikä menetelmään liity minkäänlaista magiaa tai taikuutta.
– Elämäni ja pappeuteni ovat olleet sitä, että minun on pitänyt olla aina valmis puolustautumaan ja lyömään takaisin. Vähitellen havahduin siihen, että minun ei tarvitse taistella omasta paikastani maailmassa, vaan voin olla olemassa lihakset rentoina.
Hidas paluu
Keväällä 2025 Kai Sadinmaa selvitteli ajatuksiaan kävelemällä yhteensä kuusisataa kilometriä ekumeenisen Pyhän Jaakobin pyhiinvaelluksen reittiä. Vaellus noudatteli Espanjassa osittain Santiago de Compostelan reittiä ja kulki myös Saksassa protestanttisen uskon syntysijoilla. Papiksi palaamiseen tarvittiin kuitenkin perinpohjainen pysähtyminen. Se tapahtui kesäkuussa, kun Sadinmaa oli mukana pystyttämässä Sodankylän elokuvajuhlien telttoja.
Sadinmaa osallistui työporukan jalkapallo-otteluun, jonka vauhdikkaassa pallontavoittelutilanteessa hänen sääriluunsa murtui polven alapuolelta. Vamman korjaaminen vaati leikkauksen, ja Sadinmaa kulki kesäkuukaudet kävelykeppien varassa. Tänään hän ajattelee, että onnettomuuteen kätkeytyi Jumalan siunaus.
– Pakotettu retriitin omainen pysähtyminen ja liikkumattomuus johtivat siihen, että minussa heräsi ajatus: mitä jos ottaisin yhteyttä Teemu Laajasaloon ja kysyisin, voisimmeko keskustella pappeuteni palauttamisesta? Siinä tapahtui jokin iso hellittäminen ja antautuminen.
Yllättynyt, hämmentynyt ja ilahtunut Laajasalo vastasi Sadinmaan sähköpostiin palattuaan kesälomalta. Syyskuussa piispa ja kapinapappi kävivät pitkän keskustelun, ja tapaamiset ja kirjeenvaihto jatkuivat läpi talven.
Piispa Teemu Laajasalo asetti stolan Kai Sadinmaan hartioille Vanhassakirkossa 26. maaliskuuta. Tuomiokapituli päätti Sadinmaan pappisoikeuksien palauttamisesta edellisenä päivänä. Kuva: Heikki Nenonen.
Sadinmaan mukaan Laajasalon kohtaaminen ei tuntunut vaikealta. Keskusteluissa käytiin tarkasti läpi Sadinmaan erottamisen taustalla olleet asiat ja se, mitä papiksi palaaminen tarkoittaa.
Nyt Sadinmaa on aloittanut työt Malmin seurakunnassa, jossa hän työskenteli viisi vuotta sitten menettäessään papin oikeutensa. Seurakuntapapin sijaisuus jatkuu tämän vuoden loppuun.
Sadinmaan mielestä on hyvä, että papiksi palaamisen prosessi oli hidas.
– Sain varmistua rauhassa siitä, että olin tosissani, eikä kyseessä ollut hetken mielijohde. Pappina olemisessani on nyt lepoa, jota siinä ei ennen ollut. Olen puhunut aikaisemmin paljon sovinnon tekemisen keskeisestä merkityksestä. Koen, että jotakin siitä on nyt tullut lihaksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kai Sadinmaa sai pappisoikeutensa takaisin – päätöstä edelsi kuukausien kirjeenvaihto piispa Teemu Laajasalon kanssa
AjankohtaistaKai Sadinmaa menetti pappisoikeutensa vuonna 2021. Nyt hän haluaa jälleen palvella kirkkoa.
