Kohupappi Kai Sadinmaan kesätyönä on jutella Malmin hautausmaan kävijöiden ja työntekijöiden kanssa – "Mietin ajattelevatko he, että mitähän tuo turha jätkä tuolla kävelee"

Kohupappi Kai Sadinmaan kesätyönä on jutella Malmin hautausmaan kävijöiden ja työntekijöiden kanssa – "Mietin ajattelevatko he, että mitähän tuo turha jätkä tuolla kävelee"

Sadinmaa uskoo läsnäolon ja rukouksen voimaan. Hänen juttusilleen voi myös varata ajan.

Malmin hautausmaalla yleisen vessan nurkilla istuskelee pappi. Mukana on pyörä, jonka ohjaustangolla istuu pieni talitiainen. Se odottaa leivänmurusia, joita on tarjolla, kun hän avaa eväsleipäpakettinsa.

Pappi on Kai Sadinmaa, joka on aloittanut tänä kesänä työn hautausmaapappina.

Ajatus hautausmaapapista syntyi Malmin kirkkoherra Heikki Arikalle, kun hän pysähtyi miettimään, missä ihmiset liikkuvat. Arikka tuli siihen tulokseen, että kesällä ihmiset liikkuvat hautausmailla.

– Meillä on sairaala-, oppilaitos- ja vankilapappeja, mutta ei pappia siellä, missä ihmiset käyvät muistelemassa läheisiään, Arikka pohti.

Siinä syntyi ajatus kokeilulle, joka toteutetaan kesän ajan Malmin hautausmaalla. Kesä–heinäkuussa hautausmaapappina toimii Sadinmaa, elokuussa hautausmaalta löytää pastori Jukka Holopaisen. Jos heinäkuussa sataa, Sadinmaan tavoittaa Malmin ostoskeskuksesta.

Sadinmaa on tunnettu kirkon kriitikko ja oman tiensä kulkija, joka on ollut aiemmin julkisuudessa esimerkiksi siitä, että sai Helsingin tuomiokapitulilta vakavan moitteen samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä ja vastusti rankaisemistaan istumalla jalkapuussa kadulla.

Seison usein kauempana ja kannan mielessäni ihmisiä rukouksissani.

- Kai Sadinmaa

Työ kuin kahden kuukauden retriitti

Mystikoksi itseään kutsuva Sadinmaa kuljeskelee hautausmaa-alueella. Hän on kenen tahansa juttuseuraa kaipaavan käytettävissä – oli kyseessä sitten hautausmaan puistotyöntekijä tai haudalle kukkia laittamaan tullut omainen.

– Keskustelua syntyy säästä ja arkisista asioista. Joskus joku muistelee, että läheisen kuolemasta on nyt 15 vuotta.

Sadinmaa käyttää työkalunaan rukoushelmiä ja rukoilee kävellessään. Mitä hautausmaalla hiljaa kulkeva pappi Jumalalta pyytää?

– Ainakin sitä, että kohtaan niitä ihmisiä, jotka sitä tarvitsevat.

Sadinmaan työ on vastoin kaikkia nykyajan standardeja: tuloksellisuutta ei voi mitata. Joskus pastoria häiritsee kävellä puku päällä hautausmaalla, jossa puistotyöntekijät kitkevät ja kastelevat ”niska limassa”.

– Mietin ajattelevatko he, että mitähän tuo turha jätkä tuolla kävelee.

Hiljaisuus ja meditaatio ovat Sadinmaalle tärkeitä. Hautausmaatyö tuntuu hänestä lähes kahden kuukauden retriitiltä. Sadinmaa kokee työnsä keskustelun lisäksi läsnäolona ja rukouksena.

– Kun täällä on uurnanlasku, en änkeä mukaan. Seison usein kauempana ja kannan mielessäni ihmisiä rukouksissani. Uskon, että tällaisilla asioilla on merkitystä.

Sadinmaa kannustaa ihmisiä ottamaan yhteyttä – ajankin voi varata. Papin löytäminen voi olla vaikeaa yli 60 hehtaarin kokoiselta hautausmaalta.

Hautausmaatyöstä tykkäävät liberaalit ja konservatiivit

Sadinmaa on aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Siellä hänen uusi tehtävänsä kirvoitti satoja tykkäyksiä. Uudesta pestistä tykkäsivät sekä kirkon konservatiivit että liberaalit.

– Ihmiset ovat olleet tästä työstä kosketettuja. Työstäni ovat tykänneet myös ne, joiden kanssa olen ollut napit vastakkain. Se on liikuttanut minua.

Sadinmaa on miettinyt, miten hautausmaatyötä voisi kehittää. Ehkä ohjattuja kävelyretkiä, joissa yhdistyisi historia ja hengellisyys. Hän on alkanut julkaista sosiaalisessa mediassa hetkiä hautausmaalta.

Yhdessä postauksista Sadinmaa esitteli oravien pelastuslautan. Se on puunpala vesialtaassa, jonne aikoinaan hukkui paljon oravia.

Hautausmaapapilla 10 000 askeleen päivätavoite tulee helposti täyteen. Nyt pitäisi vain hankkia työhön sopivammat kengät. Ehkä mustat lenkkarit.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi