Katolilaisuus näkyy Suomessa enemmän kuin uskoisi
Mikael Agricola kapinoi reformaatiota vastaan järjestämällä paavillisia messuja. Teologi Emil Anton arvioi, että reformaatio saattoi kuitenkin olla Suomelle siunaukseksi.
Tänään 16. maaliskuuta nimipäiväänsä viettävät Ilkka ja Herbert. Samalla tämä päivä – niin kuin koko nimipäiväkalenteri – kertoo siitä, miten syvässä katolilaiset juuret ovat Suomessa.
– Katolisella kirkolla oli pyhimyksille omat nimikkopäivänsä. Olisi voinut luulla, että reformaation myötä pyhimysten päivät olisi poistettu kalenterista kokonaan, mutta 1600-luvun luterilainen kirkko ottikin vuoden jokaiselle päivällä jonkun pyhimyksen, sanoo katolilainen teologi Emil Anton.
– Koko nykyinen nimipäiväkalenterimme perustuu alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin.
Tavallisesti ajatellaan, että Suomi "maailman luterilaisimpana maana" olisi täysin immuuni katolilaisuudelle. Antonin mielestä asia on päinvastoin.
– Saksassa juopa luterilaisten ja katolilaisten välillä oli alusta alkaen paljon syvempi kuin syrjäisessä Suomessa. Täällä siirtymä kävi jouhevammin, ja luterilaisuudella ja katolisuudella on valtavasti yhteistä, hän sanoo.
Antonin silmin nähtynä Suomi ei ole koskaan kadottanut katolilaisia juuriaan.
– Vuonna 1276 perustettu Turun hiippakunta on Suomen ensimmäinen hallinnollinen rakenne. Suomen lähes tuhatvuotisesta historiasta noin 400 vuotta on katolista historiaa, ja se näkyy edelleen.
Papit pysyivät uskollisina Roomalle
Reformaation sanotaan alkaneen Saksassa 1517. Mutta jos niuhotetaan, Suomessa pitäisi viettää vasta reformaation 490-vuotisjuhlaa, sillä kuningas Kustaa Vaasa toi reformaation Ruotsi-Suomeen vuonna 1527.
Siitä oli kuninkaalle hyötyä, mutta vielä pitkään kirkko itse kulki vanhassa palttoossa. Piispat ja papit täällä olivat vuosikymmenten ajan mieleltään ja ajattelultaan hyvin katolisia.
– Suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan Abckiria vuodelta 1543 on itse asiassa keskiaikaiseen katolisuuteen nojaava katekismus, johon kuuluvat Ave Maria -rukous ja ripin sakramentti. Olisihan Agricola voinut kääntää vaikka Lutherin Vähä Katekismuksenkin, Emil Anton sanoo.
Saksassa juopa luterilaisten ja katolilaisten välillä oli alusta alkaen paljon syvempi kuin syrjäisessä Suomessa.
– Ja kun Agricola sitten käänsi Lutheria, hän systemaattisesti lievensi Lutherin paavikuntaa kohtaan esittämää karkeaa kritiikkiä, Anton selvittää.
Kirkonkelloista tykkejä teettänyt Kustaa Vaasa tiesi tarkalleen, mitä papit puuhaavat, eikä hän rahoittanut Agricolan käännöstyötä.
– Kun Agricolasta vihdoin tuli piispa, kuningas jakoi hiippakunnan kahtia, mikä tietenkin vähensi piispan valtaa, Anton sanoo.
– Agricola osoitti närkästyksensä panemalla pystyyn hyvin paavillisen messun, jossa olivat mukana kaikki katoliset krumeluurit.
Luterilaisuus pelasti Suomen Itä-Euroopan kohtalolta
Vaikka pinnan alle Suomeen jäi katolisia vaikutteita, reformaatio saattoi olla siunaukseksi.
– Katolisena Suomella olisi varmaankin ollut vaikeampaa Venäjän vallan aikana. Luterilaiselle Suomelle oli sen sijaan helppo antaa maallinen ja kirkollinen autonomia. Katolisen Puolan muistikuvat Aleksanteri II:sta ovat kovin erilaiset kuin luterilaisen Suomen, Emil Anton sanoo.
Lisäksi Anton kertoo olevansa koko olemassaolonsa velkaa luterilaiselle reformaatiolle.
– Isoäitini isoisä oli luterilainen rovasti, jolla oli yksitoista lasta. Jos hän olisi ollut selibaattiin sitoutunut katolinen pappi, suku olisi loppunut lyhyeen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Benedictus XVI oli tärkeä kristittyjen ja muslimien vuoropuhelun edistäjä, sanoo paavin hautajaisiin osallistuva teologi Emil Anton
AjankohtaistaJumalan rottweileriksi ja panssarikardinaaliksi tituleerattu paavi Benedictus XVI oli todellisuudessa herkkä kuuntelija, sanoo hänestä väitöskirjan kirjoittanut katolilainen tutkija Emil Anton.