Kuula: Älä tapa ja käännä toinen poski – Jeesuksen pointit eivät päde kovan paikan tullen
Hyökkäyssotaan lähtenyt riistää itse itseltään oikeuden elämään.
Mika Aaltolan suusta on kuultu monta kertaa ikivanha valtioviisaus. Voima pysähtyy vasta riittävään vastavoimaan. Turvaa ei saada ilman panssarivaunuja ja pyhää Javelinia.
Tätä tosiasiaa vasten eräät raamatulliset maksiimit kuulostavat äkkiseltään oudoilta. Älä tapa, kuuluu viides käsky, jonka Jeesuskin vahvisti vuorisaarnassaan. Elämä on niin pyhää, ettei sitä saa riistää. Silti siihenkin joudutaan joskus. Pahaa täytyy vastustaa äärimmäisin keinoin.
Näin tapahtuu esimerkiksi oikeutetussa puolustussodassa. Käytännössä puolustamisen ja hyökkäyksen rajaa on toki vaikea määritellä. Venäläisetkin uskovat puolustavansa fasistien sortamaa ystäväkansaa Ukrainassa.
Periaate on silti selvä. ”Älä tapa” ei anna putlereille vapaita käsiä tyhmänkilttejä vastaan. Puolustaja saa pitää puoliaan. Kristillinen rauhan eetos ei ole naivia pasifismia, vaan langenneen maailman vaatimaa inhorealismia. Joskus on jopa lupa tappaa.
Kun poskea on riittävästi käännetty, voi tulla aika puolustautua.
Niinpä ukrainalainen tarkka-ampuja teki oikein ottaessaan hengiltä venäläiskenraalin. Silti hän teki samalla syntiä. Ehkä hän kiitti Jumalaa hyvästä osumasta ja pyysi sitten anteeksi.
Tosin syyllisyys kuolemantuottamuksesta lankesi nyt venäläiskenraalin itsensä kontolle, koska hän oli lähtenyt rikolliseen hyökkäykseen. Antaessaan tykistölleen hyökkäyskäskyn hän riisti itseltään oikeuden elämään. Niinpä hyökkääjän saa tappaa, jos häntä voidaan estää tekemästä pahaa vain niin. Mutta jos hän jää vangiksi, hänen elämäänsä on suojeltava.
Hyökkääjä tekee siis kaksinkertaista syntiä. Hän tappaa viattomia ja pakottaa puolustajat tekemään hänelle saman – sillä erolla, ettei hän itse ole viaton. Sotasyyllinen saa kiirastulessa tililleen omat ja tappajansa synnit.
Entä Jeesuksen sana toisen posken kääntämisestä? Se onkin vaikeampi tapaus.
Selvää on kuitenkin, ettei se anna mahdollisuutta koulukiusaajalle töniä miten tahtoo. Takaisin saa antaa. Kohtuudella toki. Tai jos naapuri tekee pihakoivustasi takkapuita, soita poliisi sen sijaan, että tarjoaisit hänelle autotallisikin lämmikkeeksi.
Ehkä toisen posken kääntäminen on viisainta ottaa kaakkoon vedettynä liioitteluna. Pointti on, että älä heti anna samalla mitalla. Varo eskaloitumista. Voita paha hyvällä, jos vain mahdollista.
Mutta tyhmä ei tarvitse olla, eikä saakaan. Kun poskea on riittävästi käännetty, voi tulla aika puolustautua.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Korjattu 14.3. klo 14: "Älä tapa" on viides, ei seitsemäs kymmenestä käskystä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Omakohtaisen uskon pitäisi olla vapauttava kokemus, mutta Mikko Kuustonen traumatisoitui uskonratkaisua korostavassa yhteisöissä
PuheenvuorotLuterilainen herätyskristillisyys on muuttanut julistustaan tahdikkaammaksi.