Kuula: Mitä järkeä on rukoilla Jumalaa auttamaan Ukrainaa? Kaikkivaltias itse sallii lopulta pahan
Esirukoilija protestoi Jumalan sallimuksia vastaan.
Kirkoissa on rukoiltu kovasti Ukrainan puolesta. Oikein hyvä. Mutta samalla kun sydän rukoilee, päässä raksuttaa. Mitä rukous oikein auttaa?
Saatana on saapunut Moskovaan vain koska Jumala on päästänyt sen sinne. Näin kristinuskossa ajatellaan pahasta. Jumala ei tahdo sitä, mutta sallii kuitenkin. Kain saa tappaa veljensä Aabelin. Ja äiti Venäjä saa tappaa omia lapsiaan ja veljeskansaansa. Nyt ja jatkossa. Miksi Jumala ei estä tätä pahaa?
Usein vedotaan ihmisten (ja enkelien) vapaaseen tahtoon. Se on taottu sellaisesta kryptoniitistä, ettei Jumalakaan voi sille mitään. Siksi hullut diktaattorit pääsevät pettämään vaikka koko maailmaa.
Vapaus todellakin mahdollistaa pahan.
Silti on vaikea kuvitella, ettei Jumala voisi laittaa pahalle rajoja. Ettei hän voisi vaikuttaa ihmisten tahtoon. Kristinuskohan toisaalta esittää, että kaikki hyvä minussa on Jumalan lahjaa. Hän kääntää vastahakoisen puolelleen. En minä omilla voimillani tee parannusta itsekkyydestäni, vaan Pyhä Henki vetää minua. Tätä on armo.
Niinpä paha ei selity pelkällä tahdon vapaudella. Myös Jumalan sallimuksella on oudot sormensa pelissä. Hän ei estä pahaa, vaan antaa sen karata Moskovasta Ukrainaan.
Ja nyt me uskovat pyydämme hartaasti. Päästä heidät pahasta. Esirukous on siis protestia. Kapinaa taivaan pimeitä sallimuksia vastaan.
Sanomme itse Jumalalle: Lopeta! Me emme hyväksy tätä. Emme, vaikka uskon valossa ajattelisi, että pahallekin on salattu syy.
Putiniin ei yritetä sädettää hyviä ajatuksia. Se olisi magiaa.
Miten rukous toisten puolesta vaikuttaa? Sen ensisijainen pointti ei ole houkutella rukoilijaa itseään toimimaan. Se on saarnan tehtävä. Eikä esirukous kohdistu suoraan pahantekijöihin. Putiniin ei yritetä sädettää hyviä ajatuksia. Se olisi magiaa. Hänestä purnataan Jumalalle.
Jumalaa taivutellaan vaikuttamaan hulluun johtajaan. Paranna hänet, kun kerta voit.
Tosin kummalta tuntuu, että Jumalaa jotenkin taivuteltaisiin. Ikään kuin hän olisi lähtökohtaisesti haluton auttamaan, joten häntä täytyisi erikseen kovistella siihen. Mutta siltä ne esirukoukset runsaudessaan kuulostavat. Mitä useampi pyytää, sitä varmemmin Jumala äänestetään kumoon.
Ei se näinkään voi mennä. Vanhan testamentin Baalin palvelijat pakottivat jumalansa suosiolliseksi kovalla huudolla ja hyppimisellä. Todellista Jumalaa lähestytään aivan toisella tavalla. Jeesuskin sanoi, ettei monisanaisuus edistä rukousta yhtään. Pelkkä Isä meidän riittää.
Ja silti maailman hätä laittaa rukoilemaan monta kertaa. Se kun on niin suurta.
Ymmärrän mielestäni kristinuskoa paljon, mutta esirukouksen logiikka on jäänyt hämäräksi. Ehkä se onkin pohjimmiltaan mysteeri. Jos osaisin selittää, miten rukous vaikuttaa, se muuttuisi taikuudeksi. Menetelmäksi manipuloida maata ja taivasta.
Kristityt eivät siis lopulta tiedä, miten rukous vaikuttaa. Silti he rukoilevat, sillä kaiken uskotaan olevan Jumalan käsissä. Silloinkin kun Jumala ei näytä täyden luottamuksen arvoiselta. Silloin hänen sallimuksiaan vastustetaan kädet ristissä. Eli esirukoillaan.
Esirukoilija siis protestoi. Nostaa mielenosoituksen Jumalan sallimuksia vastaan. Ja kun hätä on oikein suuri, sekaan tulee ripaus kiukkuakin.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Moni kertoo Jumalan parantaneen – miksi sitten ihmeille ei löydy tieteellistä näyttöä?
PuheenvuorotJumala auttaa ikään kuin hän ei haluaisi paljastua auttajaksi.
