null Kuula: Löysin uudenlaisen uskon ilon, kun hyperkriittinen asenteeni vaihtui rakentavaan haluun ymmärtää

Kuula: Löysin uudenlaisen uskon ilon, kun hyperkriittinen asenteeni vaihtui rakentavaan haluun ymmärtää

Tulkinta ratkaisee, mitä etsijä löytää.

Henkilökohtainen avautuminen. Minulla oli nuorena teologina niin sanottu liberaaliteologinen vaihe. Uskonkysymykset näyttivät ihmisten keksinnöiltä. Niinpä tarkastelin niitä hyperkriittisesti, avohakkuumetodilla. Karsin pois kaiken vähänkin epäilyttävän. Lopulta pystyyn jäi vain muutama pointti tuonpuoleisuudesta. Ja paljon etiikkaa.

Silti Raamattu ja teologian historia kiinnosti tavattomasti. Opiskelin niitä lyijykynällä alleviivaten omaksi ilokseni. Henkinen punakynä kuitenkin suttasi suurimman osan yli. En osannut liittää lukemaani siihen, mitä oikeasti uskoin ja minkä varassa elin.

Kun Raamatusta ja kristillisestä traditiosta tuli jälleen ikkuna taivaallisiin asioihin, avohakkuuksi parturoimani kenttä kasvoi takaisin tiheäksi metsäksi.

Ei siis yllätys, että kirjoitin ja puhuin paljon sellaista, mikä ärsytti perinteisemmin ajattelevia kristittyjä. Toisia taas kriittinen sävy ilahdutti. Siinä kuultiin vapauttava viesti, että uskon voi ymmärtää monella eri tavalla.

Sitten jotakin muuttui. En oikein ymmärrä, mitä tapahtui. Asenteeni vain nytkähti toiseen moodiin, negatiivisesta positiiviseksi. Tulkinnastahan kaikessa on kyse eli siitä, miten asioita päätetään katsoa. Aloin nähdä viisautta perinteisessä uskossa. Ei ole sattumaa, että sitä on sanoitettu juuri niin.

Niinpä löysin kristinuskon rikkaampana ja rehevämpänä kuin koskaan ennen. Purkamisen sijaan käytin aivoenergiani rakentamiseen. Kun Raamatusta ja kristillisestä traditiosta tuli jälleen ikkuna taivaallisiin asioihin, avohakkuuksi parturoimani kenttä kasvoi takaisin tiheäksi metsäksi. Koin syvää kiitollisuutta ja uudenlaista uskon iloa.

En ole pyrkinyt mihinkään enkä pelkää ketään.

Samalla aloin tuntea katumusta joistakin nuoruuteni vedoista. Ne näyttivät silloin fiksuilta, mutta nyt näen toisin. Aiheutin tyhmyyksissäni turhaa mielipahaa. Olisin paljon viisaampi nyt, jos olisin alusta asti suhtautunut uskoon rakentavammin.

Mikähän sai ajatteluni muuttumaan? Ei ainakaan mikään kritiikki tai viran haku. En ole pyrkinyt mihinkään enkä pelkää ketään. Ehkä vastaan on vain tullut parempia kirjoja. Ja muutama perinteisemmin orientoitunut lempeällä viisaudella varustettu kristitty.

Joka tapauksessa on kiinnostavaa, että kristityn ajattelu voi kääntyä myös traditionaalisempaan suuntaan. Aina kehitys ei vie kohti riisutumpaa versiota, vaan usko voi myös kasvaa runsaammaksi.

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: