Kuula: Evoluutio on raaka ja tuhlaileva mekanismi – voiko Jumala luoda sen kautta?
Evoluutio ei ole mikään gladiaattoriareena, jossa yksilöt taistelevat keskenään verissä päin.
Valtaosa kristityistä kannattaa niin sanottua teististä evoluutiota: elävät olennot luotiin kuten evoluutioteoria esittää. Toki se tarkentuu tutkimuksen edetessä, mutta peruskuvio pitää kutinsa. Tällaista menetelmää Luoja on käyttänyt.
Luonnontieteille evoluutio etenee sattumanvaraisesti. Kristitty voi silti nähdä siinä väljän ohjailun, niin että on saatu haluttu elollisten olentojen historia ja ihminen sinne sekaan. Silti evoluutio herättää kysymyksiä. Voiko hyvä Jumala luoda elämänmuotoja käyttämällä kilpailun ja heikompien näännyttämisen mekanismeja? Siinähän tuotetaan valtavasti kärsimystä ja tuhlataan eläviä olentoja. Lisäksi luonnosta löytyy häiritseviä ilmiötä, kuten kivuliaita loisia, poikasten tuhoutumista ja predaatiota eli sitä, että osa eläimistä saalistaa muita. Päälle vielä muinaiset viisi sukupuuttoaaltoa, jotka kukin ovat tuhonneet yli 80 prosenttia silloisista elävistä olennoista. Eikö tällainen tuho ja tuhlaus kerro pikemminkin Paholaisen kuin Jumalan kaitsennasta?
Näihin kysymyksiin on vastattu seuraavan suuntaisesti. Evoluutioon ei kuulu vain kilpailu, vaan myös yhteistyö ja avunanto. Luonnon elämä perustuu pohjimmiltaan keskinäiseen riippuvuuteen. Lisäksi puhe kilpailusta ja heikoimpien häviämisestä luo virheellisen mielikuvan. Evoluutio ei ole mikään gladiaattoriareena, jossa yksilöt taistelevat keskenään verissä päin.
Kyse on suurten populaatioiden vähittäisestä muuntumisesta, ei yksilöiden pudottamispelistä. Saalistaminen näyttää äkkiseltään teologisesti ongelmalliselta, vaikka petoeläimiä onkin tuntuvasti vähemmän kuin kasvisyöjiä. Sitä ei kuitenkaan voi verrata ihmisyhteisöjen sisällissotiin, joissa milloin tahansa ovelle tulee tappaja viidakkoveitsineen. Saaliseläimet eivät elä jatkuvassa pelossa, vaan petojen välttely on niille luonnollista elämää, aivan kuten meille varovaisuus liikenteessä. Jotkut eläimet päätyvät sitten pedon hampaisiin samaan tapaan kuin osa ihmisistä kuolee syöpään. Näin ollen saalistaminen ei ole ylipääsemätön ongelma teistisen evoluution kannattajalle.
Luonnon pitkässä historiassa joukkotuhot eivät ole niin dramaattisia katastrofeja kuin äkkiseltään näyttää.
Silti on kiistatonta, että eläimet kärsivät monin tavoin. Sen lisäksi ne kokevat myös runsaasti iloa, nautintoa ja onnea, kuten me ihmisetkin. Evoluution ei tuo olennaista uutta kuormaa klassiseen kärsimyksen ongelmaan eli kysymykseen, miksi Jumala ylipäätään sallii kärsimystä ja pahaa. Siksi pelkkä saalistamisen tosiasia ei heikennä teistisen evoluution vakuuttavuutta.
Entä viisi suurta sukupuuttoa? Hirvittävää tuhlausta? No ei. Eivät ne turhenna minkään edesmenneen lajin tai yksittäisen eläimen arvoa. Kaikki kuolevat aikanaan ja joskus yhtä aikaa, kuten dinosaurukset. Luonnon pitkässä historiassa joukkotuhot eivät ole niin dramaattisia katastrofeja kuin äkkiseltään näyttää.
Vielä yksi pointti teistisestä evoluutiosta. Sen mukaan planeetallamme on ollut mielellistä tietoista elämää jo satoja miljoonia vuosia ennen ihmistä. Niinpä emme suinkaan ole kaiken napa ja päämäärä. Muillakin elämänmuodoilla on oma arvonsa ja kauneutensa. Kristityn rauhan ei pitäisi järkkyä tästä. Jos olemme rikkahippusia enkelten sfäärien rinnalla, olemme sitä tässäkin luomakunnassa. Jumala näkee meidät silti.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Kuka loi Jumalan? Kysymykseen on yksinkertainen vastaus, jota on kuitenkin lähes mahdotonta ymmärtää
PuheenvuorotIkuinen Jumala elää pysyvässä nyt-hetkessä eikä häntä yllätä mikään.
