Kuula: Tämän vuoksi usko Jumalaan on yksityisasia, joka ei kuulu muille
Uskossa on jotakin samaa kuin nukahtamisessa. Osaan vaipua uneen, mutten osaa selittää, miten se tehdään. Sen selittäminen pilaa koko asian.
Uskoa Jumalaan pidetään usein yksityisasiana. Sitä ei tarvitse kertoa muille. Toki kaverin katsomusta saa kysyä, mutta ei pidä loukkaantua, jos hän ei halua vastata.
Tähän on hyvä syy. Moni Jumalaan uskova ei osaa selittää uskoaan toiselle, eikä oikeastaan itsellekään. On vain sellainen tuntu, että Jotakin Suurempaa on. Jokin ainetta ohuempi kannattelee kaikkeutta sylissään. Sieltä ilo, hyvyys ja kauneus virtaavat elämääni.
Tästä aavistuksesta seuraa se, mitä kutsutaan hengellisyydeksi. Onnen tuntu herättää kiitollisuutta. Kiitos, sinä, jota Jumalaksi kutsutaan. Ja suuressa hädässä häneltä pyydetään apua. Tässä olen, auta nyt.
Tässäkin on enemmän sanoja kuin millä moni kuvaa uskoaan. Siksi omaa uskonaavistusta ei haluta paljastaa muille. Jos tekee sen, joutuu vastaamaan vaikeisiin jatkokysymyksiin.
Ai, sä uskot Jumalaan? Minkälaiseen? Minkä uskonnon? Millä perusteella? Onko siihen järkisyitä? Eikö tuo ole naiivia? Miksi olettaa sellainen, jota ei voi osoittaa todeksi?
Käyn sänkyyn, rauhoitun ja hiljennän mieleni. Sitten jätän itseni unen valtaan, ja se ottaa minut syliinsä.
Näin Jumalaansa uskova kokee joutuvansa altavastaajan paikalle. Hänen täytyy perustella vakaumuksensa toiselle. Ja jos sitä yhtään yrittää, joutuu kohta ottamaan kantaa kaikkiin maailman uskontojen hassuuksiin. Niinpä usko pidetään mieluiten omana salaisuutena. Ja sitähän se onkin, sanatonta sydämen tuntua. Sille ei ole mitään syytä, eikä se ole alkanut mistään. Se vain on. Samalla tavalla kuin hengitys, se vain tapahtuu ihmisessä.
Uskoa voi verrata nukahtamiseenkin. Osaan nukahtaa, mutta en pysty mitenkään selittämään, miten teen sen. Tiedän vain tämän. Käyn sänkyyn, rauhoitun ja hiljennän mieleni. Sitten jätän itseni unen valtaan, ja se ottaa minut syliinsä.
Uskossa Jumalaan on jotakin samaa. Siinäkin ihminen hiljenee ja jättäytyy itseään suurempansa varaan. Tämän enempää sitä ei osaa selittää. Siksi se on monelle vain oma asia. Muille kertominen melkeinpä pilaa sen.
Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Mistä tietää, että Jumala on olemassa?
PuheenvuorotTarkoitus ei ole käännyttää ketään, mutta perustelut vahvistavat valmiiksi uskovaa.