Kuula: Rippijuhla voi olla nuorelle parantava kokemus

Kuula: Rippijuhla voi olla nuorelle parantava kokemus

Rippijuhlassa juhlitaan nuorta itseään, ei hänen saavutuksiaan.

Rippijuhla on useimmalle 15-vuotiaalle siihenastisen elämän suurin juhla. Erityisen upeaa siinä on se, ettei sitä ansaita mitenkään. Riittää kun käy riparin. Ei tarvitse suorittaa mitään tai esitellä osaamistaan kenellekään.

Koulujen valmistujaisissa nuoret laitetaan paremmuusjärjestykseen. Huiput mainitaan nimeltä ja heille jaetaan stipendit. Huonoiten pärjänneetkin saavat paperin käteen, mutta kotijuhlassa heitä nöyryytetään. Tapoihin kun kuuluu laittaa todistus kaikkien nähtäville, tai ainakin näyttää pyydettäessä. Niin vieraat sitten silmäilevät välttävää arvosanalistaa valmistuneen ja tämän vanhempien läsnä ollessa. No, onneksi olkoon nyt kuitenkin, joku möläyttää.

Toisin on rippijuhlassa. Ihan sama, mitä osaat tai oletko paras jossakin. Nyt ei juhlita suoritusta vaan nuorta. Olet rakas ja arvokas, koska olet sinä.

Joillekin se saattaa olla yllättävän hoitava tapahtuma. Etäisen sukulaisen halaus ja lahja koskettaa. Ai minulleko? En osannut ollenkaan odottaa. Moni saa ensimmäistä kertaa ikinä ruusun. Kukasta itsestään nuori ei ehkä välitä, mutta tajuaa pointin: sinua on ajateltu ja sinua halutaan muistaa.

Etäisen sukulaisen halaus ja lahja koskettaa. Ai minulleko?

Joskus rippijuhlassa kuullaan parantavia sanoja. Alkava teini-ikä on saattanut olla riitaista aikaa kotona. Molemmin puolin on ammuttu kovilla ja mieltä on pahoitettu. Mutta nyt vanhemmat sanovat jotakin hellää ja arvostavaa, jota ei tavallisesti tule sanottua. Ja vielä julkisesti kaikkien kuullen. Se sitoo haavoja.

Aina nuori ei osaa kertoa muille, miten hyvältä huomion tulva tuntuu. Jotkut vaivaantuvatkin paikan päällä, mutta iloitsevat kuitenkin myöhemmin.

Niinpä toivon, että vanhemmat jaksaisivat järjestää riparin käyneelle nuorelleen hienon juhlan. Sellaisen, jota hän itsekin hämmästyy.

Vaivaa se toki vaatii. Mutta hyvä muisto jää pysyvästi mieleen. Se alkaa kantaa ja muuttuu suorastaan siunaukseksi. Niin moni huomasi minut. Olen tärkeämpi kuin luulinkaan.

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi