
Kuvataiteilija Jenny Ojutkangas on tutkinut töissään muun muassa kirkon ja seurakunnan roolia ihmisten elämässä.
Kuvataiteilija etsi inspiraatiota Kirkko ja kaupunki -lehden jutuista – Jenny Ojutkankaan teokset kertovat kirkon ja uskonnon rooleista ihmisten elämässä
Kun koronakevät pakotti Jenny Ojutkankaan pois työhuoneelta, hän vetäytyi kotinsa kellariin. Inspiraatiota töihinsä hän löysi Kirkko ja kaupungin jutuista. Syntyi näyttely ”Hieman epämääräistä touhua”.
Noin kymmenen vuotta sitten 17-vuotias Jenny Ojutkangas muutti ensin Etelä-Pohjanmaalta Järvenpäähän, sitten Pekka Halosen akatemian taideopinnoista valmistuttuaan Helsinkiin. Tuolloin kotiin alkoi tulla Kirkko ja kaupunki -lehti, joka silloin tällöin päätyi paperinkeräykseen.
– Uutiset luen puhelimesta. Mutta koska tykkään lukea paperilehtiäkin, eikä minulle tullut Helsingin Sanomia tai muuta, jäi Kirkko ja kaupunki ajoittain pöydälle, Ojutkangas kertoo.
Koronarajoitusten aikana Ojutkangas alkoi lukea lehteä säännöllisesti, erityisesti pidempiä henkilöjuttuja. Tämä auttoi häntä pitämään arkirytmiä maalaamisessa. Samalla pysyi vire yllä koronan takia keskeytyneessä eteläpohjalaista uskoa ja ihmisten kirkkosuhdetta tutkineessa projektissa.
– Kun luin jostakin ihmisestä, oli se vähän sama kuin olisin käynyt hänen kanssaan keskustelemassa.
Ennen koronaa Ojutkangas oli kiertänyt nauhurin kanssa jututtamassa ihmisiä muun muassa Lapualla, Seinäjoella ja Kauhavalla projektiaan varten. Kerättyjen tallenteiden ja Ojutkankaan tekemien taideteosten yhdistelmästä syntyi Seinäjoen Varikkogalleriaan näyttely Semmonen jumalanpelko, että sattuu selkään!
Kirkko ja kaupungista inspiraatiota saanut Hieman epämääräistä touhua -näyttely kertoo evankelis-luterilaisen kirkon nykytilasta ja sen roolista ihmisten elämässä. Se oli kesällä nähtävissä Naantalin kaupunginkirjastossa. Osa näyttelyn tauluista oli syyskuussa Venetsiassa ryhmänäyttelyssä. Ensi vuonna niitä matkaa Viron Rakvereen.

Jenny Ojutkangas käyttää maalatessaan sekatekniikkaa, jossa käytetään akryyli- ja akvarellivärejä sekä hiiltä.
Kuvataiteilija Jenny Ojutkankaan taulut olivat ennen koronakevättä kookkaita, mutta yhtä aikaa työtilojen kanssa pienenivät taulutkin. Hänen tyylinsä oli aiemmin abstrakti, mutta tuolloin tyyli lähti liikkumaan esittävän ja ei-esittävän rajapinnoille.
Mieluiten Ojutkangas maalaa sekatekniikalla, jossa yhdistyvät akryyli- ja akvarellivärit sekä hiili. Häntä miellyttää sattuman vaikutus kunkin työn valmiiksi muokkautumisessa.
– Aivan aluksi teen suurpiirteisen hahmotelman kynällä. Maalauksen alkuvaiheessa käytän todella märkää väriä – sekä akryyli- että vesiväriä – märkää väriä märän värin päälle. Märkä väri muodostaa kuvion vähän samaan tapaan kuin vesi, joka huurtuessaan kuuman saunan lasiin alkaa valua pisaroina ja kuvioimaan lasia.
Joissain Ojutkankaan maalauksissa on tällä tavoin paperille muotoutuneita otuksia tai hahmoja, jotka ovat löytyneet, kun hän on katsonut pisaroiden muodostamaa kuvaa tarpeeksi pitkään, vähän kuin kuin musteläikkätestissä.
– Ne on vain täytynyt piirtää esiin, Ojutkangas toteaa.
Ojutkangas käytti maalatessaan alkuun pelkkiä akryylivärejä. Vesiväreihin oli pinttynyt jokin kouluaikainen trauma juuri siksi, että ne märkinä leviävät niin herkästi. Tämän hän käänsi hyödykseen, sillä siinä missä akryyli ei herkästi leviä uudelleen, voi vesiväriä muokata kohtalaisen pitkään.
– Usein kuva lähtee ottamaan tietyn muodon siksikin, että olen pingottanut paperin jotenkin huonosti. En myöskään ikinä osaa leikata sitä suoraksi. Olenkin alkanut sanoa, että se on taiteilija Ojutkankaan tavaramerkki, että paperissa ei ole yhtään 90 asteen kulmaa, Ojutkangas naurahtaa ja kiittää kehystäjiään, jotka saattavat lopputuloksen säännöllisen suorakulmaiseen muotoon.

Jenny Ojutkangas työskentelee Keravalla, Klondyke-talon tiloissa.
Ojutkankaan työtila sijaitsee Keravan Saviolla, aiemmin kumitehtaana toimineessa Klondyke-talossa. Tila helpottaa Ojutkankaan elämää, sillä siellä voi säilyttää myös valmiita töitä. Niitä ei taiteilija nimittäin oman kotinsa seinille ripusta.
– Onhan se tietyllä tavalla hullun hommaa, että kun teet taulun, sille pitää löytää paikka. Jos se ei mene kaupaksi, niin täytyy miettiä, mihin laitan sen. En silti halua niitä omalle seinälle, Ojutkangas toteaa.
Hän perustelee kantaansa sillä, että alkaisi kotona ehkä löytää taulusta kohtia, jotka haluaisikin tehdä toisin.
Kun Ojutkankaalta tiedustelee, mihin hän töillään tähtää tai mitä hän toivoisi niiden saavan katselijassa aikaan, hän miettii hetken.
– Minulla ei tavallaan ole mitään sanomaa. Toivon ehkä, että kun ihminen menee katsomaan töitäni, niin ne toimisivat hänelle kenties keskustelunavauksina hänen omassa päässään.
Ojutkangas pitää onnistumisena sitäkin, että jokin hänen töissään alkaa ärsyttää.
– Sitten voi miettiä, että mikä on se, mikä itseä ärsyttää.
Ojutkangas ei muista kaikkia tekemiään töitä, varsinkaan nimeltä. Ennen haastattelua Ojutkangas oli saanut tuntemattomasta numerosta puhelun ja kiitosta hienosta työstä, jonka nimeä tai sijaintipaikkaa taiteilija itse ei enää muistanut.
– Soittaja oli tosi otettu. Ja sitten hän meni ihan lukkoon, kun en tiennyt mistä työstä hän puhuu.
Tilanteessa vallitsi hetken molemminpuolinen kiusaannus. Mistä soittaja oli numeron saanut, sitä Ojutkangas ei ole kyennyt selvittämään. Pientä salapoliisityötä ja useampia puheluita se lienee vaatinut, sillä omilla nettisivuillaan taiteilijalla on yhteystietona pelkkä sähköpostiosoite.
– Sitten kiittelin häntä. Ja ihmettelin, että työ on koskettanut niin paljon, että hän on nähnyt vaivaa numeron etsiäkseen ja soittaakseen. Aivan käsittämätön juttu, Ojutkangas naurahtaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee

Kuvataiteilija ja teologi Juhani Koivumäen mukaan säännöllinen meditaatio antaa sekä mielenrauhaa että itseriittoisuutta – ”Kaikki eivät pidä tällaisesta”
HengellisyysJuhani Koivumäki on tutkinut uskonnollista kokemusta sekä taiteilijana että teologian opiskelijana. Viisi vuotta sitten vaikean ihmissuhteen tuoma ahdistus vei hänet buddhalaista meditaatiota harjoittavaan yhteisöön.
