Stansvikin kesäasukkaat Hannu Ijäs ja Anne Kandolin ihailevat kilpikaarnamäntyjä.
Lähde luontoon – pääkaupunkiseudulla on yli 50 luontopolkua
Nyt on viimeinen hetki vierailla Stansvikin luontopolulla, sillä pian männikön tilalla on kerrostaloja. Luonnon monimuotoisuutta on vaikea ymmärtää menemättä metsään.
Kilpikaarnaiset männyt nousevat kymmenien metrien korkeuteen. Jättiläisten kasvu on vaatinut suunnilleen 400 vuotta. Niiden rinnalla ihminen tuntee itsensä nuoreksi.
– Näin isoja ja jyhkeitä mäntyjä on vaikea löytää muualta. Alue on yhtenäisyytensä vuoksi ainutlaatuinen, Hannu Ijäs kertoo.
Hän on Helsingin Laajasalossa sijaitsevan Stansvikin alueen kesäasukas ja luontopolun isä.
Idea luontopolusta syntyi viime talvena yön pimeinä tunteina. Ijäs murehti luontoalueen kohtaloa, joka uhkaa jäädä uuden Kruunuvuorenrannan asuinalueen jalkoihin.
Osa kilpikaarnamännyistä saa väistyä asutuksen tieltä. Loput männyt tulevat reunustamaan kaupunginosan uutta uimarantaa.
Lukuisat sähköpostit ja kirjeet viranomaisille eivät ole tuottaneet tulosta. Ijäs päätti antaa luonnon puhua puolestaan. Siksi syntyi luontopolku.
Pääkaupunkiseudun luontopolut kartalla
Merkit on asetettu luontopolkujen aloituspaikkoihin. Usein polut lähtevät pysäköintialueelta. Onko merkki väärässä paikassa tai puuttuuko luontopolku? Vinkkaa siitä meille kommenttikentässä.
Talousmetsässä kannotkin poistetaan
Polku lähtee Stansvikintien varresta keskeltä tuoretta kangasmetsää. Ijäksen lisäksi oppaaksi lähtee luonto-ohjaaja Anne Kandolin.
Ensimmäiset vierailijat kulkivat polulla tämän kesän alussa Helsinki-päivänä. Sen jälkeen kulkijoita on riittänyt. Polulla ei ole kuitenkaan ruuhkaa, eikä roskia näy.
Siellä täällä polun varressa makaa kaatuneita puunrunkoja. Ne saavat jäädä metsänpohjaan makaamaan hyönteisten kodeiksi.
– Monokulttuurisessa metsätaloudessa poistetaan rungot ja kannotkin. Näin ei pääse syntymään tuhohyönteisten vihollisia, Ijäs kertoo.
Monokulttuurilla tarkoitetaan istutettuja metsiä, joissa kasvaa ainoastaan yhtä puulajia.
Nykyään monessa talousmetsässä poistetaan metsänpohjasta risutkin. Vielä ei ole kokemuksia siitä, miten se vaikuttaa meihin ihmisiin.
Kandolin antaa toisen huolestuttavan esimerkin. Mehiläisiä on kuollut joukoittain Yhdysvalloissa. Ihmiset ja muut eläimet ovat hyvin riippuvaisia näistä pienistä eläimistä. Ilman niitä meiltä loppuisi pian ruoka.
Mehiläiset huolehtivat monen kasvin pölytyksestä. Pölyttäjien kuolema tarkoittaisi myös kasvilajien kuolemaa.
Perheille tämä olisi ihana paikka viettää kesäpäivää.
– luonto-ohjaaja Anne Kandolin
Stansvikin uimarannalta näkyy Suomenlinnaan ja Santahaminaan. Poukamassa merilinnut saavat pesiä rauhassa.
Nahkuri ei mennyt ansaan
Ijäs ja Kandolin poikkeavat polulta ensimmäisen erikoisuuden luokse. Maasta nousee pieniä parinkymmentä senttiä korkeita kasveja, joiden päässä on lukuisia pieniä kukkia.
Niistä tulee aivan mieleen orkideat, joille Stansvikin kukkaset ovat sukua. Maariankämmekkä ei ole yhtä suureellinen kuin etelänlämmössä kasvavat sukulaisensa. Suurin osa kulkijoista tuskin edes huomaa sitä.
Kämmekkä on silmällä pidettävä laji, mutta se ei kelpaa suojeluun. Sen sijaan Ijäksen useampi vuosi sitten bongaama nahkuri on erittäin uhanalainen.
Kyseistä jäärää yritettiin viime vuonna tuloksetta pyydystää feromoniansoilla. Ijästä harmittaa, että ei tullut ottaneeksi näkemänsä nahkuria kiinni. Näin lajihavainto olisi saatu varmistettua.
– Indikaattorilajit kertovat toisen lajin olemassaolosta. Esimerkiksi nahkuri edellyttää Stansvikin kaltaista vanhaa metsää, Ijäs kertoo.
Hän uskoo, että jäärä tullaan löytämään, kunhan ollaan tarpeeksi kärsivällisiä. Nahkurin kehitys toukasta kovakuoriaiseksi voi kestää kolmesta viiteen vuotta.
Kalliolla kasvavat männyt näyttävät nuorilta, mutta ovat oikeasti todella vanhoja. Niiden vuosirenkaat ovat aivan vieri vieressä.
Luonnossa energiaa riittää
Metsätyyppi vaihtuu tuoreesta kuivaan kangasmetsään. Mustikanvarpuja ei näy enää yhtä paljon kuin polun alussa. Sen sijaan kanervia puskee maasta siellä täällä.
Polku nousee ylös loivaa kalliota pitkin. Laelta löytyy yksi Helsingin suurimmista poronjäkäläalueista. Vaaleita ja karkeita tuppoja kasvaa siellä täällä.
Niiden vierellä kalliossa on säännöllisin välimatkoin reikiä. Ne ovat muisto ajalta, jolloin kallio oli vielä osa Laajasalon öljysataman suoja-aluetta. Ulkopuolisilla ei ollut alueelle pääsyä.
Nyt voimme huoletta ohittaa aidanreiät ja jatkaa matkaa tervaleppälehtoon. Kandolin innostuu hehkuttamaan Stansvikia.
– Perheille tämä olisi ihana paikka viettää kesäpäivää. Täältä löytyy luontopolku, uimaranta ja lounaskahvila. Pienet lapset eivät jaksa kävellä asvalttiteillä. Luonnossa sen sijaan energiaa riittää.
Tuhoamme luontoa pikseli pikseliltä.
– kesäasukas Hannu Ijäs
Trump-saari uimarannan alle
Lämpötila laskee muutamalla asteella, kun Ijäs ja Kandolin lähestyvät merenrantaa. Kandolin haluaa näyttää uimarantaan ajelehtineen saaren.
Jostain on irronnut pieni pala maata, jossa kasvaa nyt tukoittain kaislaa. Vihreä kaislikko muistuttaa Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin villiä kampausta.
Trump-saari tulee jäämään uuden uimarannan alle. Nykyinen ranta ei riitä alueen yli 10 000 uudelle asukkaalle, vaan sitä laajennetaan täyttömaalla mereen.
Toistaiseksi silkkiuikku ja merimetso saavat viettää aikaansa rauhassa rannan tuntumassa. Rantaleijonat ja auringonottajat eivät ole vielä vallanneet niiden poukamaa.
– Biologi Pertti Koskimies vertasi tätä aluetta Haltialaan ja Mustavuoreen. Hänen mukaansa Stansvik on Etelä-Suomen linturikkain alue, Ijäs kertoo.
Koskimiehen selvityksen mukaan alueella pesii 320 lintuparia. Pienellä alueella se on paljon. Se tekee 1 230 paria neliökilometriä kohden. Esimerkiksi Haltialassa pesimälinnuston tiheys on lähes kolme neljäsosaa pienempi kuin Stansvikissa.
Ijäs näyttää kilpikaaranmännyn sivuoksaa, joka on yhtä paksu kuin puu. Siitä tietää, että männyn täytyy olla vanha.
Ratikalla metsään
Ijäs ja Kandolin eivät vastusta Kruunuvuorenrannan rakentamista. Sen sijaan metsän he säästäisivät.
– Kun tulee silta ja ratikka, mikä olisi ihanampaa kuin päästä joukkoliikenteellä metsään, Kandolin toteaa.
Ijäs on samaa mieltä. Luonto ja ihmiset mahtuvat hyvin samaan kaupunginosaan.
Hän asuu talvet lähellä Viikin luonnonsuojelualuetta. Parin vuoden aikana läheiselle Viikinmäelle on noussut asuntoja tuhansille uusille asukkaille. Luonnonsuojelualueella ei ole kuitenkaan ollut kävijäryntäystä.
– Ihmisen täytyy puolustaa luontoa. Olemme globaalisti ajateltuna suurin uhka luonnolle. Tuhoamme sitä pikseli pikseliltä, Ijäs kuvailee.
Luonnon monimuotoisuutta on vaikea ymmärtää menemättä metsään. Kandolin kehottaa katsomaan sammalia, jotka loistavat lukemattomissa vihreän sävyissä.
Kostean sammaleen päälle voi astella sukkasillaan. Tunnetta on vaikea kuvailla. Se täytyy kokea itse.
Astu sammaleelle. Paina siihen otsasi. Kokeile kosteutta.
Korjaus 4.8. kello 8.30: Tarkennettu Hannu Ijäksen sitaatteja ja kommentteja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jonna Kulmuni on tutkinut yli 15 vuotta kekomuurahaisten elämää: ”Keväällä heräävä muurahaispesä on naisten valtakunta”
Hyvä elämäDosentti Kulmuni ihailee sitä, miten hienoon yhteistyöhön muurahaiset pystyvät pesässä ja sen ulkopuolella.
Esteetön Mustasaari on lapsiystävällinen päiväretkikohde
Ajankohtaista