Lapsen kuolemaa sureva voi tarvita ammattiapua, sanoo Käpy ry:n kokemusasiantuntija Maarit Suhonen
Maarit Suhonen puhuu lapsen menetyksestä Kuolleiden lasten muistopäivän iltahetkessä Kivistön kirkossa Vantaalla.
Käpy ry:n kokemusasiantuntijana toimivan Maarit Suhosen lapsi kuoli tapaturmaisesti lähes 24 vuotta sitten.
– Kun tyttäreni menehtyi, en tiennyt, mistä olisin hakenut apua suruuni. Se on yhtenä syynä siihen, että olen käynyt puhumassa eri tilaisuuksissa. Ammattiavun saaminen on tärkeää, sillä kaikilla ei ole tukena sukulaisia ja ystäviä.
– Itse olin juuri ennen lapseni kuolemaa hakenut apua mielenterveystoimistosta muusta syystä. Sain sieltä tukea myös tämän asian käsittelyyn.
Suhonen haluaa puhua lapsen kuoleman aiheuttaman surun lisäksi siitä, että kaikesta huolimatta elämä jatkuu.
– Elän nykyään hyvää ja tasapainoista elämää, mutta tietysti esimerkiksi kuoleman vuosipäivä tuo surun pintaan. Sen kanssa on elettävä loppuelämä.
Kivistön kirkon iltahetkessä on musiikkia ja rukousalttareita, joille voi jättää oman rukouksen tai sytyttää kynttilän. Illan aikana voi myös keskustella pappien kanssa.
Vantaan seurakuntien järjestämään iltahetkeen ovat tervetulleita kaikki, joita lapsen kuolema on koskettanut. Kuolleiden lasten muistopäivää vietetään 23.9. vuosittain valtakunnallisesti.
Kuolleiden lasten muistopäivän iltahetki ma 23.9. klo 18 Vantaalla Kivistön kirkossa, Laavatie 2. Lapsille kirkossa leikkialue. Lastenhoito tarvittaessa, ota yhteyttä helena.fyhr@evl.fi, p. 050 380 6500. Tilaisuuden päätteeksi iltatee ja vapaata keskustelua.
Kuolleiden lasten muistopäivän hartaus ma 23.9. klo 18 Helsingissä Kallion kirkossa, Itäinen Papinkatu 2. Tilaisuudessa saa sytyttää tuohuksen lapselle, jota kaipaa ja kirjoittaa myös halutessaan esirukouspyyntöjä. Tilaisuuden jälkeen on kahvit ja mahdollisuus keskustella. Myös pappi ja diakoni ovat paikalla keskustelua varten.
Lisätty Helsingin hartaus 17.9. klo 12.30.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Koin, että olen ihmisenä pilalla” – Veera Ikonen menetti lapsensa ja uskoi, ettei voisi koskaan enää kokea iloa
Hyvä elämäKirjoittaminen antoi Veera Ikoselle tilan käsitellä surua ilman ulkoapäin asetettuja vaatimuksia. Yllätyksenä itselleenkin hän löysi lohtua kirkosta.