– Nuori käsittelee surua omassa tahdissaan, ja muiden on kunnioitettava sitä, nuorisodiakoni Hanne Malkki sanoo.
Lapsen ja nuoren surulla ei aina ole sanoja – ”Surun käsittelyssä ei ole oikoreittiä”
Läheisen kuolema aiheuttaa suuren surun. Aikuiset, nuoret ja lapset kokevat sen eri tavoin.
Lapsi tai nuori kohtaa kuoleman usein ensimmäisen kerran, kun hänen isovanhempansa menehtyy. Joskus käy niin, että omasta perheestä isä, äiti tai sisarus kuolee. Myös lemmikin menettäminen nostaa esiin ensimmäisiä surun tunteita.
Pienet lapset kokevat surun eri tavoin kuin alakouluikäiset tai nuoret. Pienelle lapselle ei ole vielä kehittynyt kieltä, jolla ilmaista surua. Hän saattaa käsitellä menetystään esimerkiksi leikkimällä tai piirtämällä kuolemaan liittyviä aiheita.
– Pieni lapsi saattaa kokea surua hetkittäin. Ensin hän itkee kovasti ja pian taas leikkii iloisena. Mitä pienempi hän on, sitä vaikeampaa hänen on käsitellä surua yhtenä kokonaisuutena, sanoo Espoonlahden seurakunnan nuorisodiakoni Hanne Malkki.
Suuri suru voi jättää hyvin syvät jäljet, jos ei ole sanoja käsitellä sitä.
Kuoleman lopullisuus näyttäytyy lapselle konkreettisesti etenkin silloin, kun se koskettaa omaa perhettä. Yksi paikka ruokapöydässä pysyy tyhjänä, eikä perheenjäsen ole enää viemässä lasta kouluun. Arki on muuttunut peruuttamattomasti.
– Etenkin isän tai äidin kuolema on lapselle erityislaatuinen menetys. Silloin häneltä kuolee konkreettisesti fyysistä turvaa. Suuri suru voi jättää hyvin syvät jäljet, jos ei ole sanoja käsitellä sitä. Menetyksen voi joutua käsittelemään myöhemmin, kun on kasvanut ja tunteita kykenee purkamaan puhumalla, Malkki sanoo.
Suru voi Hanne Malkin mukaan vaikuttaa ihmisen elämään laajasti, esimerkiksi jaksamiseen, ajatteluun, muistiin, tarkkaavaisuuteen, oppimiseen ja kykyyn tehdä päätöksiä.
– On tärkeää puhua lapsen kanssa läheisen kuolemasta hänen ikätasolleen sopivalla tavalla, sanoo kasvatustyön asiantuntija Sanna Ahjosaari. Hänet kuvattiin Korson kirkon vieressä sijaitsevalla tuhkahautausmaalla.
Alakouluikäinen voi käsitellä suruaan kyselemällä läheisen kuolemaan liittyvistä asioista.
– On tärkeää puhua lapsen kanssa läheisen kuolemasta hänen ikätasolleen sopivalla tavalla. Lapsella on vilkas mielikuvitus, ja jos hänellä ei ole tarpeeksi tietoa, mielikuvitus täyttää tarinan aukkopaikat. Silloin hänen muodostamansa tarina saattaa poiketa todellisuudesta ja olla jopa pelottava, sanoo Korson seurakunnan kasvatustyön asiantuntija Sanna Ahjosaari.
Lapselle kannattaa puhua selkeästi kuolemasta ilman kiertoilmaisuja. Jos kerrotaan esimerkiksi isovanhemman nukkuneen pois, hänelle voi jäädä ajatus, että isovanhempi vielä herää unesta. Hanne Malkin ja Sanna Ahjosaaren mukaan lapsi ymmärtää sanat konkreettisesti, ei niiden sisältämää symboliikkaa.
Myös hautaamiseen liittyviin lapsen kysymyksiin he suosittelevat vastaamaan lapsen ikätason mukaisesti.
– Lapselle voi kertoa, että ihmisen ruumis on tuossa arkussa ja se laitetaan maahan, jossa se maatuu. Ajatusta voi jatkaa, että jonakin päivänä me taas tapaamme hänet taivaassa, jossa kaikki rakkaat odottavat meitä. Kuolleella ei ole enää mitään hätää, vaan hän on Taivaan Isän luona ja pitää sieltä meistä huolta. Se on kaunis ja lohdullinen ajatus, joka lapsen on helppo ymmärtää, Ahjosaari sanoo.
– Isompaa lasta voi lohduttaa ajatus, että kuollut läheinen kulkee mukana sydämissämme ajatuksina ja arjen tekoina. Lapsi tai nuori voi vaalia läheisen muistoa esimerkiksi muistelemalla, että näin läheinen toimisi tässä tilanteessa.
Pyhäinpäivänä voi yhdessä sytyttää hautakynttilän
Hautausmaa on luonteva paikka puhua lapselle kuolemasta ja muistella läheistä. Esimerkiksi Vantaalla Korson hautausmaalla järjestetään pyhäinpäivänä 4.11. tapahtuma perheille.
– Ajatuksemme on, että hautausmaalle voi tulla sytyttämään kynttilän muistelupaikalle tai haudalle, johon on kirjoitettu rakkaan nimi. Siellä saattaa olla helpompi puhua kipeistä asioista. Paikan päällä on myös seurakunnan työntekijöitä. Haluamme myös viestiä pienemmille, että hautausmaa ei ole pelottava paikka, Sanna Ahjosaari sanoo.
Yläkouluikäiset osaavat jo pukea sanoiksi omaa suruaan ja kertoa siitä. Heille piirtäminen ja musiikki ovat tärkeitä välineitä surun käsittelyssä.
– Kaikki nuoret eivät halua puhua, eivätkä ainakaan joka kerta kun aikuinen kysyy, toteaa nuorisodiakoni Hanne Malkki.
– Suru saattaa näkyä koko yläkouluikäisen olemuksessa. Hän voi esimerkiksi muuttaa pukeutumistyyliään ja sen kautta viestiä tunteistaan. Me aikuiset haluamme auttaa ja ajattelemme, että juttelusta on hyötyä. Kaikki eivät kuitenkaan halua puhua, eivätkä ainakaan joka kerta, kun aikuinen kysyy. Aina ei tarvitse avautua, Hanne Malkki sanoo.
– Nuoren elämässä täytyy olla muutakin. Riittää, että kysyy häneltä, mitä kuuluu.
Malkki suosittelee esimerkiksi pelailua, pullan leipomista tai muiden tavallisien asioiden tekemistä menetyksen kokeneen nuoren kanssa. Hänen mukaansa on tärkeintä, että aikuinen on läsnä ja antaa hänelle aikaa.
Sanna Ahjosaari on samaa mieltä. Hän haluaa uskoa,että kaikki vanhemmat osaavat olla läsnä lapsensa surussa ja kuunnella. Suurimman surun hellitettyä voi vaikka katsella yhdessä valokuvia ja muistella läheistä.
Suruun ei kannata jäädä vellomaan. Saa nauraa, jos naurattaa, eikä se poista surua.
– Jokaisen on itse käytävä läpi oma surunsa, onpa henkilö minkä ikäinen tahansa. Elämä saa jatkua, ja lapsi voi mennä esimerkiksi kaverinsa syntymäpäiville, vaikka surutapahtumista olisi kulunut vain vähän aikaa, Ahjosaari sanoo.
– Suruun ei kannata jäädä vellomaan. Saa nauraa, jos naurattaa, eikä se poista surua. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa surra.
Nuori käsittelee surua omassa tahdissaan
Hanne Malkki korostaa, että vaikka yläkouluikäinen on menettänyt läheisensä, hän on edelleen se sama nuori, joka haluaa kuulua kaveriporukkaan, hassutella ja elää omaa elämäänsä.
– Nuori käsittelee surua omassa tahdissaan, ja muiden on kunnioitettava sitä. Surun käsittelyssä ei ole oikoreittiä, Malkki sanoo.
Kaveriporukka saattaa olla surun keskellä nuorelle ainut kiintopiste normaaliin elämään. Malkin mukaan jotkut käsittelevät menetystään kavereiden kanssa enemmän, jotkut vähemmän.
Läheisen menetys vaikuttaa lapseen ja nuoreen monin tavoin. Siksi on hyvä keskustella kotona, haluaako lapsi tai nuori, että koulussa käsitellään asiaa. Ainakin opettajan on syytä tietää asiasta. Malkin mielestä on hyvä, jos opettaja voi kertoa asiasta luokassa esimerkiksi silloin, kun menetyksen kokenut lapsi on poissa koulusta.
Korson seurakunnan vapaaehtoiset neulovat langasta pienille lapsille lohtulampaita.
Lapsen ja nuoren voi ottaa mukaan läheisen hautajaisten suunnitteluun, jos tämä niin haluaa. Sanna Ahjosaari vinkkaa, että pieni lapsi voi ottaa mukaan mummon hautajaisiin lelun, josta mummo piti. Lelun voi laittaa muistotilaisuudessa valokuvan viereen pöydälle tai lapsi voi pitää sitä kädessään.
Isompi lapsi puolestaan voi olla voimavarojensa mukaan mukana, kun papin kanssa keskustellaan siunaustilaisuudesta. Hän voi myös olla suunnittelemassa esimerkiksi muistotilaisuuden tarjoiluja. Hänet voi ottaa myös mukaan katsomaan vainajaa, jos hän haluaa.
Pyhäinpäivän tapahtumatiedot poistettu 5.1.2024 klo 13.00.
Tukea surun kanssa
Vantaalla lapsille ja nuorille on tarjolla tukea surun käsittelyyn seurakunnassa. Lisäksi koulusta saa apua opettajan ja kouluterveydenhuollon kautta. Vantaan seurakunnat ovat toimittaneet moneen kouluun surulaatikoita, joissa on materiaalia suruhetkiin. Korson seurakunnan vapaaehtoiset ovat alkaneet neuloa langasta pienille lapsille lohtulampaita. Vantaalla on tarjolla myös walk in -terapiaa.
Yläkouluikäisille on tarjolla Espoossa kouluterveydenhuollon lisäksi walk in -terapiaa (16–29-vuotiaille), Nupolin eli Espoon nuorten matalan kynnyksen psykiatrisen poliklinikan palveluja sekä tukea seurakunnan erityisnuorisotyön kautta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Perheiden vertaisleirillä käydään läpi lapsen ja vanhemman surua – ”Kun tapaa muita saman kokeneita, se antaa tukea ja turvaa”
AjankohtaistaHelsingin seurakunnat järjestävät Terhokodin kanssa vertaisleirin vanhemman menettäneille perheille.
