Tiia Thurén järjestää pyhäinpäivän tapahtumaa lapsiperheille Helsingin Laajasalossa. Taustalla oleva seurakunnan huvila muuntautuu kaipauksen ja kiitoksen taloksi.
Kun Tiia Thurénin toinen lapsi kuoli, hän kaipasi jälkikasvun ehdoilla järjestettyä vertaistukea – ”Lapsia voi jo alakouluikäisinä opettaa sanomaan otan osaa”
Miten käsitellä läheisen ihmisen kuolemaa lapselle luontevalla ja ymmärrettävällä tavalla? Tämän kysymyksen äärellä ollaan pyhäinpäivänä Helsingin Laajarannassa.
Tiia Thurénin toinen lapsi Venla kuoli yllättäen viikon ikäisenä sydämen rytmihäiriöön vuonna 2007. Thurén huomasi tuolloin vertaistuen ja lasten ehdoilla järjestettyjen tapahtumien tärkeyden.
– Perheissä on monenlaisia menetyksiä ja suruja, ja on tärkeää pystyä käsittelemään niitä lasten kanssa. Seurakunta järjesti pari tällaista tapahtumaa, kun meidän lapsemme olivat pieniä, Thurén kertoo.
Tänä vuonna Thurén on itse ollut ideoimassa Helsingin Roihuvuoren seurakunnan pyhäinpäivän tapahtumaa, jossa pysähdytään surun ja menetyksen äärelle ja muistellaan edesmenneitä läheisiä. Tapahtuma on suunnattu erityisesti lapsiperheille.
Lasta ei tarvitse suojella muiden lasten iloisilta leikeiltä
Lapsille on luontaista leikkiä, touhuta ja nauraa surunkin keskellä. Aikuisen on silti hyvä kuunnella herkästi, milloin lapset haluavat jutella surusta.
– On tärkeää kuunnella lapsia ja antaa heidän surra tai esittää kuolemaan liittyviä kysymyksiään silloin, kun heistä itsestä siltä tuntuu. Tämän olen huomannut myös opettajana, Tiia Thurén sanoo.
Päivähoidossa tai koulussa lapsilla tulee olla tilaa kertoa perhettä kohdanneista menetyksistä. Lasta ei kuitenkaan tarvitse suojella esimerkiksi muiden lasten iloisilta leikeiltä.
– Lapsia voi jo alakouluikäisinä opettaa sanomaan otan osaa, kun kuulee toisen menetyksestä.
Kun Thurénin perheen lapsi kuoli, he pohtivat, miten käsitellä surua ja menetystä lapsentasoisesti esikoisensa kanssa. Suru tuntui hallitsevan vanhempien elämää ja tuntui lähes ylitsepääsemättömältä asialta.
– Esikoinen, elävä lapsi, piti ottaa huomioon ja sallia tavallinen elämä surun lisäksi.
– Surun kanssa oppii elämään, vaikka se olisikin aina osa elämää.
Kaipauksen ja kiitoksen talo -tapahtuma on räätälöity lapsiperheille
Seurakunnat järjestävät pyhäinpäivän tienoilla monenlaisia tapahtumia hautausmaapoluista konsertteihin.
– Kaikissa kirkoissa luetaan pyhäinpäivänä poisnukkuneiden nimiä ja sytytetään heille kynttilät. Näihin tapahtumiin eivät kaikki lapsiperheet rohkene mukaan, Tiia Thurén sanoo.
Laajarannan vanhassa hirsihuvilassa askarrellaan muistoesineet, joiden avulla lapsille voi havainnollistaa surua ja menetystä. Muistoesineet saa mukaansa, ja ne voi halutessaan viedä läheisen haudalle.
Hartaushetki vietetään myös. Siihen sisältyy muun muassa lasten virsiä.
Lisäksi Laajarannan merellisessä ympäristössä voi käyskennellä rastipolulla ja hiljentyä muistelemaan läheisiä.
– Menetykseen liittyy surua ja haikeutta. Samalla voimme olla iloisia ja kiitollisia, että läheiset ihmiset tai vaikka lemmikit ovat olleet osa elämäämme, sanoo Thurén.
Kaipauksen ja kiitoksen talo Laajarannassa (Humalniementie 15) pyhäinpäivänä la 1.11. klo 14–16.30. Lapsiperheille suunnatussa pyhäinpäivän muistohetkessä käsitellään surua ja menetystä. Paikalla on pastori Juha Takala ja seurakunnan lapsityöntekijöitä. Kahvi- ja mehutarjoilu.
Roihuvuoren seurakunnassa käynnistyy pyhäinpäivänä kahden viikon mittaiset valon viikot. Luvassa on muun muassa fikkariseikkailu lapsille, heijastinpuu, valoaiheisia yhteislaulua ja varjoteatteria. Lisätietoja seurakunnan verkkosivuilla.
Helsingin seurakunnat järjestävät pyhäinpäivänä 1.11. monenlaisia tapahtumia myös hautausmailla. Niistä voi lukea lisää tästä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lapsen ja nuoren surulla ei aina ole sanoja – ”Surun käsittelyssä ei ole oikoreittiä”
Ajankohtaista Hyvä elämäLäheisen kuolema aiheuttaa suuren surun. Aikuiset, nuoret ja lapset kokevat sen eri tavoin.
