– Minulle oli kristallinkirkasta, että ensimmäinen levyni on omistettu Jonakselle. Siksi kaikki laulut kertovat surusta, sen sävyistä ja siitä, kuinka valo saapuu taas vähitellen, Janna Pohjonen sanoo.
Lapsensa menettäneen Janna Pohjosen lauluissa soivat kaipaus ja toivo: ”Uskon, että suren lastani koko elämäni ajan”
Syvimmän surun keskellä sävelet alkoivat soida Janna Pohjosen unissa. Lauluja syntyi melkein itsestään.
Espoolaista laulaja-lauluntekijää Janna Pohjosta jännittää. Hänen ensimmäinen levynsä on lähes valmis ja se julkaistaan marraskuun alussa. Äänitteen kaikki 13 laulua ovat Pohjosen omia sävellyksiä ja sanoituksia. Niiden aiheina ovat kuolema, suru, ikävä ja toivo.
Aihe on Pohjoselle hyvin henkilökohtainen. Hänen poikansa Jonas menehtyi syöpään kahdeksanvuotiaana. Sen jälkeistä aikaa hän kutsuu surun matkaksi. Sitä hän on tehnyt 20 vuotta.
– Uskon, että suren lastani koko elämäni ajan. Suru kulkee mukanani eräänlaisena kumppanina ja muuttuu elämänmuutosten myötä.
Sävel soi päässä yöllä
”Palaa et, Luojan luo lähdet. Vain henkäyksen päässä on ikuisuus, vain henkäyksen päässä oot. Ei kuolla voi rakkaus kuolemassa, se paljon vahvempi on. Sinä jäät mun viereen vieläkin, vaikka haudalles kukat jo laskinkin. Sinä jäät mun viereen vieläkin.”
Levyn vanhin kappale Sun aika mennä on syntyi kaksi vuotta Jonaksen kuoleman jälkeen.
– Tämän laulun syntyminen oli niin ihmeellinen ja vahva kokemus, että sitä on vaikea selittää. Heräsin yöllä päässäni soiviin säveliin. Ihmettelin unisena, mikä tämä tutulta kuulostava laulu on. Nousin ylös sängystä ja menin kirjoittamaan sävelet nuottipaperille, Janna Pohjonen sanoo.
Aamulla hän löysi yöllä tekemänsä muistiinpanot ja ymmärsi, ettei ollutkaan nähnyt unta. Samana päivänä syntyivät kappaleen sanat. Osa levyn lauluista on syntynyt samalla tavoin kuin tuo vanhin kappale, osan hän on säveltänyt pianon ääressä.
Toivo on se, joka pitää meidät hengissä. Lauluni kertovat siitä.
Janna Pohjoselle musiikki on kuin happea, jota hän tarvitsee elääkseen. Se on ollut pienestä pitäen hänelle keino purkaa tunteita ja selkeyttää ajatuksia, kun sanat ovat loppuneet. Musiikki on hänelle myös hengellinen kanava, jonka kautta hän kokee yhteyden Jumalaan.
– Jonas oli kaikkeni. Hänen sairautensa aikana olin varma, että ihme tapahtuu, eikä hän kuole. Toivo on se, joka pitää meidät hengissä. Lauluni kertovat siitä, Pohjonen sanoo.
Jonaksen kuoleman jälkeen hän koki olevansa pimeässä ja yksin. Hän halusi levylle mukaan myös lauluja, joissa vallitsee täysi pimeys vailla toivoa, mutta joista sittenkin kuvastuu se, miten Jumala pystyy luomaan hirveimmästäkin kärsimyksestä jotakin kaunista.
Vaikka Pohjonen koki olevansa yksin ja syvällä surussa, hän tunsi olevansa turvassa. Että Jumala piti hänestä huolta. Se tunne on vahvistunut koko ajan, vaikka suruun on mahtunut hetkiä, jolloin hän on ollut vihainen Jumalalle.
– Hengellisyydestä on tullut minulle yhä tärkeämpää. Olen aina tuntenut, että Jumala vetää minua puoleensa, ja että taivaskaipuu asuu sisälläni.
– Koen vahvasti, että lauluni voisivat antaa rakkaansa menettäneille edes hivenen toivoa, valoa ja uskoa siihen, että kohtaamme toisemme jälleen, Janna Pohjonen sanoo.
Surulla ei ole päättymispäivää
Ensimmäisen levynsä musiikin Janna Pohjonen määrittelee hengelliseksi popmusiikiksi. Merkittävä taustavoima levyn syntymisessä oli Matti Paatelma, joka toimii levyn pianistina ja taiteellisena tuottajana. Levyllä kuullaan myös kitaristi Marzi Nymania.
– Niillä, jotka ovat menettäneet oman lapsensa, on tarve surra, eikä surulla ei ole päättymispäivää. Lauluillani haluan välittää lohtua saman kokeneille ja auttaa heitä jaksamaan eteenpäin. Haluan myös tuoda esille niitä hengellisyyden teemoja, jotka ovat lohduttaneet minua, Pohjonen sanoo.
Tulevaisuuden haaveistaan Pohjonen puhuu varoen. Hän tunnustaa, että musiikki kutsuu häntä yhä voimakkaammin, eikä sen ääntä voi enää vaientaa. Suuria konserttisaleja hän ei kaipaa, vaan mahdollisuuksia laulaa omia laulujaan sairaaloissa, vankiloissa ja seurakuntien tilaisuuksissa.
– Koen vahvasti, että lauluni voisivat antaa rakkaansa menettäneille edes hivenen toivoa, valoa ja uskoa siihen, että kohtaamme toisemme jälleen, Pohjonen sanoo.
Sun aika mennä on -konsertti kuolleiden lasten muistopäivänä to 23.9. klo 18 Suvelan kappelissa Espoossa. Janna Pohjonen, laulu, Matti Paatelma, piano, Taija Karppinen, huilu ja djembe. Lohdun lauluja lapsensa menettäneille. Lopuksi yhteinen kahvi/teehetki. Vapaa pääsy.
Janna Pohjonen esiintyy myös 11.11. Espoon tuomiokirkossa järjestettävässä konsertissa.
Lapsensa menettäneiden messu to 23.9. klo 18 Helsingin tuomiokirkon kryptassa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Anna-Liisa Haunion käsittelyssä Anna-Mari Kaskisen runot muuntuivat voimalauluiksi: ”Säveltäminen antoi voimaa omaan elämääni”
AjankohtaistaAnna-Liisa Haunio sävelsi joka viikko yhden laulun Anna-Mari Kaskisen runoon.
