Suru ei ole vain yksi tunne, se on kokonainen maailma – suremisen myötä voi avautua reitti yhteyteen muiden kanssa
Samaan aikaan voi kokea sekä syvää surua että iloa. Poimimme neljä nostoa Kryptan surukeskustelusta.
Helsingin Sanomien toimittaja Annastiina Nykänen menetti isänsä, sisarensa ja puolisonsa vuonna 2019. Professori Hanna Meretoja sairastui samana vuonna rintasyöpään. Kirjailija Elina Hirvosen johdolla Nykänen ja Meretoja perkasivat surun kokemusta ja ilmenemismuotoja Helsingin tuomiokirkon kryptassa.
Sureminen on hyvin henkilökohtainen kokemus. Jokainen kokee ja työstää surua eri tavoilla.
1. Suru ei ole vain tunne, vaan erilaisten tunteiden ja kokemusten vyyhti. Surua ajatellaan usein kaipuuna. Annastiina Nykäsen mukaan suru ei ole vain aivoja ja tunnetta, vaan se on myös hyvin kehollinen kokemus. Ihminen on myös jossain määrin surun armoilla.
− Suru on väistämätöntä, eikä sitä voi puhua pois. Suru ei ole vain yksi tunne. Minulle on avautunut kokonainen surun maailma.
2. Suru voi olla väylä uudenlaiseen yhteyteen muiden kanssa. Hanna Meretoja liittyi vertaistukiryhmään heti diagnoosin saatuaan. Hän on nyt toipunut syövästä, mutta ei halua jättää syöpäsiskojen yhteisöä. Ryhmässä on ihmisiä kaikenlaisista taustoista ja kaikenlaisilla elämänkokemuksilla. Meretoja on huomannut, että ihmisillä on enemmän sitä, mikä yhdistää, kuin sitä, mikä erottaa.
− Surun kokemus on ollut tapa päästää lähelle. Nyt pystyn jakamaan intensiivisemmin toisten kanssa.
− Ryhmässä minulle on sanottu sellaisia asioita, joita yleensä sanotaan vasta hautajaisissa, eli silloin kun on jo liian myöhäistä.
3. Surua ei voi jakaa, mutta muut ihmiset voivat kannatella surevaa. Suomalainen sanonta kuuluu: Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on puolet surua. Onko näin? Annastiina Nykänen kokee, että surua ei voi jakaa. Jokaisen suru on henkilökohtainen ja jokainen suree omalla tavallaan. Toisaalta Nykänen ajattelee, että me ihmiset muodostamme rihmaston, jonka kautta voimme tukea muita.
− Koen, että tuntemattomat ihmiset, jotka ovat rukoilleet minun ja poikani puolesta, ovat kannatelleet meitä. Jos kukaan ei olisi ajatellut meitä, olisimme kaivon pohjalla, Nykänen pohtii.
4. Suuri suru ei katoa vaan muuttuu osaksi elämää. Usein surusta puhutaan surutyönä. Siitä voi tulla tunne, että suru täytyy hoitaa alta pois tiettyyn aikaan mennessä. Suru ei lopu vaan muuttuu osaksi elämää. On mahdollista tuntea sekä iloa että surua samaan aikaan.
− Elämä voi olla hyvää ja onnellista, vaikka siihen kuuluu suuren surun pohjavirta, Annastiina Nykänen kertoo.
− Suru voi olla pohjavire, joka pitää meidät elossa, Hanna Meretoja sanoo.
Voit katsoa koko suru-keskustelun alta! Keskusteluja kryptassa -sarjan tulevat osat näytetään suorana K&k:n Facebook-sivulla ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan Youtube-kanavalla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lapsen menettäminen kulkee mukana elämän loppuun saakka, mutta suru voi muuttaa muotoaan ja taakka keventyä, kertoo sairaalapappi Veera Konttaniemi
Hyvä elämä AjankohtaistaSairaalapappi Veera Konttaniemi on kohdannut lapsen menettämiseen liittyvän surun sekä lasten syöpäosastolla että keskustellessaan ikääntyneiden ihmisten kanssa. Konttaniemi osallistuu Kuolleiden lasten muistopäivän iltahetkeen Hämeenkylän kirkossa.
