null Lasten ja nuorten toimintaa käynnistetään pääkaupungin seurakunnissa varovaisesti ja eri tahtiin – tässä esimerkit Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta

Nathalie Al-zeilaa laskee mäkeä Kivistön kirkon pihalla selässään toinen iltapäiväkerholainen. Vasemmalla Tinka Hänninen ja Emma Skyttä valmistautuvat lähtöön. Mäkeä nousemassa Ilona Siirtola. Lastenohjaaja Satu Karonen seuraa lasten ilakointia.

Nathalie Al-zeilaa laskee mäkeä Kivistön kirkon pihalla selässään toinen iltapäiväkerholainen. Vasemmalla Tinka Hänninen ja Emma Skyttä valmistautuvat lähtöön. Mäkeä nousemassa Ilona Siirtola. Lastenohjaaja Satu Karonen seuraa lasten ilakointia.

Lasten ja nuorten toimintaa käynnistetään pääkaupungin seurakunnissa varovaisesti ja eri tahtiin – tässä esimerkit Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta

Koska koronatilanne on suhteessa väestöön vaikein Vantaalla, siellä ollaan tiukimpia. Siellä, missä toimintaa on aloitettu, ryhmät ovat pieniä ja vakioituja.

Kun pääkaupunkiseudun kaupungit, ja etenkin Helsinki, päättivät lieventää lapsiin ja nuoriin kohdistuvia koronarajoituksia, seurakunnat seurasivat perässä.

Seurakuntien välillä löytyy kuitenkin suuria eroja. Vantaalla, jossa koronatilanne on vaikein, myös seurakunnat ovat toimintansa avaamisessa varovaisimpia. Tiedot myös muuttuvat ja päivittyvät, joten ajantasaisimman tiedon saa itse kunkin seurakunnan verkkosivuilta, sosiaalisesta mediasta tai ottamalla yhteyttä seurakuntaan.

Vaikka seurakuntien kontaktit lapsiin ja nuoriin ja heidän perheisiinsä ovat tiukkojen koronarajoitusten aikana olleet lähinnä verkon, sosiaalisen median ja puhelimen varassa, niin seurakuntien ylläpitämät koululaisten iltapäiväkerhot ovat toimineet koko ajan. Toki osassa niistä on ollut karanteeneja koronatapausten tai altistusten vuoksi, kuten kouluissakin.

Turhia riskejä ei oteta

Vantaan Kivistössä Vantaankosken seurakunnan lastenohjaaja Satu Karonen valvoi keskiviikkona lasten mäenlaskua. Kauniina talvipäivänä kaikilla iltapäiväkerholaisilla oli hauskaa ja ankea aika jäi hetkeksi taakse.

Johtava varhaiskasvatuksen ohjaaja Johanna Jansik sen sijaan istuu toimistossaan, sillä jonkun on hoidettava paperityöt. Hän kertoo, miten Vantaankosken seurakunnassa nyt toimitaan ja aloittaa sanalla ”vastuullisesti”.

– Se on tärkeä näkökohta. Turvallisuus on pääasia, kun mietimme, mitä toimintoja ja millä tavalla voimme avata. Turhia riskejä ei oteta, sillä kyse on sekä lasten ja nuorten ja heidän vanhempiensa että työntekijöiden terveydestä, Jansik sanoo.

Monessa perheessä tuntuu jo siltä, että seinät kaatuvat päälle, varsinkin jos tukiverkkoa ei ole.

– Varhaiskasvatuksen ohjaaja Johanna Jansik

Koska näin on, niin Vantaankosken seurakunnassa suurin osa toiminnasta toteutuu verkossa. Yhdeksän lastenohjaajaa, jotka vastaavat neljästä lakisääteisesti toimivasta iltapäiväkerhosta, keskittyvät nyt lähinnä siihen. Samat työntekijät pitävät normaalisti myös esimerkiksi päiväkerhoja, joita seurakunnassa on kaksi. Päiväkerhojen sijaista lapsille on nyt tarjottu mahdollisuutta puolentoista tunnin mittaiseen ulkoiluun lastenohjaajien kanssa.

– Kaikki me toivoisimme, että voisimme tavata lapsia ja perheitä normaalisti. Monessa perheessä tuntuu jo siltä, että seinät kaatuvat päälle, varsinkin jos tukiverkkoa ei ole. Perhekahvila on kokoontunut sosiaalisessa mediassa ja se on ollut monille vanhemmille tärkeä, Jansik kertoo.

Muskaritoiminta on seurakunnassa aloitettu kolmella ryhmällä, jotka kokoontuvat live-lähetyksiin etäyhteyksien kautta. Nuorisotyön puolella hiihtolomarippikoulu leirijakso jouduttiin perumaan. Muuten rippikouluja aloitetaan verkossa. Isoskoulutus toteutetaan Myyrmäen Virtakirkolla kahdessa ryhmässä turvavälein ja maskein.

”Lapset ovat iloisia, kun vihdoin alkaa joku harrastus”

Kaikista Helsingin seurakunnista Pakilan seurakunnassa on sen jäsenmäärään verrattuna suhteellisesti eniten lapsia ja nuoria. Heitä on lähes joka kolmas seurakuntalainen. Ei siis ihme, että Pakilassa, pyritään avaamaan toimintaa niin paljon kuin pystytään. Sielläkin niin, että turvallisuus, hygienia ja pienet ryhmäkoot ovat avainsanoja.

Vt. kirkkoherra Tiia Valve-Tuovisen mukaan mitään retkiä tai isoja kokoontumisia ei järjestetä. Sen sijaan alakouluikäisten lyhytkurssimuotoista toimintaa on aloitettu niin, että ryhmät ovat pieniä ja kiinteitä ja kokoontuvat muutaman kerran samalla porukalla.

Yksi päiväkerhoryhmä on niin ikään aloittanut toimintansa, siinäkin samat lapset ja sama ohjaaja. Päiväkerholaisten perheisiin on koronarajoitusten aikana pidetty yhteyttä ja perheille on tehty askartelupaketteja. Seurakunnan tiloissa toimiva NMKY:n iltapäiväkerho on jatkanut toimintaansa kouluaikoina koko ajan.

–  Työntekijät, jotka ovat olleet kerhoja vetämässä, ovat kertoneet, miten iloisia lapset ovat olleet, kun vihdoin alkaa joku harrastus, Valve-Tuovinen kertoo.

Nuorisotyön puolella seurakunta teki linjauksen avata koulutusryhmät eli isokoulutus, toisen vuoden isosten nuiskukoulutus, apuohjaajien koulutus ja nuorten vaikuttamisryhmä. Nuortenillat pidetään sosiaalisessa mediassa Discord-alustalla.

Yhteinen hiihtolomarippikoulu Malmin ja Oulunkylän seurakuntien kanssa jouduttiin perumaan samoin kuin pääsiäislomaripari, koska Helsingin seurakuntien leirikeskukset ovat kiinni pääsiäiseen saakka. Tulevan kesän rippikoulujen tapaamisia järjestetään nyt etäyhteyksillä.

Lastenohjaaja Satu Karonen valvoo, kun iltapäiväkerholaiset laskevat mäkeä Vantaan Kivistössä.

Lastenohjaaja Satu Karonen valvoo, kun iltapäiväkerholaiset laskevat mäkeä Vantaan Kivistössä.

Perhekerhot kokoontuvat verkossa

Espoon seurakuntien koronanyrkissä eli valmiusorganisaation johtoryhmässä päädyttiin siinä mukana olevan Leppävaaran seurakunnan kirkkoherran Kalervo Salon mukaan nyt siihen, että seurakunnat voivat käynnistää lasten ja nuorten toimintaa pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmän linjauksia seuraten. Paikalliset seurakunnat päättävät itse siitä, millä aikataululla toimivat ja koronatilannetta seurataan koko ajan.

Leppävaarassa käynnistetään lasten ja alakouluikäisten kerhot, joissa on koko ajan sama pieni ryhmä.

- Leppävaaran kirkkoherra Kalervo Salo

Toimintaa voidaan aloittaa ryhmissä, joilla on vakiintunut kokoonpano ja joihin on ilmoittauduttu etukäteen. Kerrallaan voi kokoontua enintään 10 henkeä niin, että ryhmän vetäjät lasketaan tähän lukuun mukaan. Kaikki turvatoimet (maskit, turvavälit, hyvä hygienia) on huomioitava tarkasti. Kokkikerhoja ei käynnistetä, koska niissä ei voida toteuttaa kaikkia tarvittavia turvatoimia ja niissä ollaan lähekkäin.

– Leppävaarassa käynnistetään lasten ja alakouluikäisten kerhot, joissa on koko ajan sama pieni ryhmä. Päiväkerhot ovat aloittaneet toimintansa. Perhekerhot eivät vielä voi kokoontua kuin verkon kautta, Salo kertoo.

Nuorten vertaisryhmät, joissa on pieni osallistujajoukko, voivat kokoontua. Yleisiä nuorteniltoja ei ole ja muita paikan päällä tapahtuvia kokoontumisia ei ole.

Hiihtolomarippikoulua kokeillaan Leppävaarassa niin, että nuoret kokoontuvat kirkolla kymmenen hengen ryhmissä. Leirijaksoa ei pidetä ja kaikille yhteiset kokoontumiset tapahtuvat verkon kautta. Konfirmaatio pidetään näillä näkymin toukokuussa.

– Tämä järjestetään nyt näin siksi, että kyseessä ovat nuoret, joiden rippikoulua on jo kerran tätä ennen jouduttu siirtämään. Halusimme antaa nyt heille mahdollisuuden, Salo sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi