Leikola jeesustelee: Kristuksella oli yksi ainoa veropoliittinen kannanotto
Jeesus olisi junaillut tulonjaon oikeudenmukaisesti, ja nyt Suomen hallituksen pitäisi pystyä samaan.
Asioita tuntevissa piireissä on herättänyt kovasti ihmetystä se, että Antti Rinteen hallitus on ensin lyönyt menot kiinni ja koettaa sitten saada tulot kokoon. Tätä menettelytapaa pidetään kovin epävarmana. Sipilän hallituksen periaate oli päinvastainen: alennetaan veroja ja sitä kautta myös tuloja – ja yritetään sitten sovittaa menot tuloihin.
Kumpikaan tapa hakea tasapainoa ei ole toistaan oikeampi tai varmempi.
Jos menot ajatellaan synneiksi, niin syntiä pitää ensin tehdä, jotta se voitaisiin nollata anteeksiannolla. Mutta mikä määrä syntiä ehtii upottaa koko talouden, ennen kuin velkajärjestelyohjelma hyväksytään? Jos taas koko ajan vain haalii tuloja, syntyy riski, että ehtii hautaan, ennen kuin on käyttänyt rahojaan edes välttämättömään. Termi tunnetaan nimellä kuoliaaksi säästäminen. Käärinliinoissa ei tunnetusti ole taskuja.
Yhteisen hyvän kartuttamisen tulisi olla iloinen asia, mutta kukaan ei saisi nääntyä taakan alle.
Millainen olisi ollut Jeesuksen budjettilinja? Pitääkö investoida vai leikata? Verottaa kulutusta vai työtä? Harjoittaa suhdannepolitiikkaa? Ihan yksinkertaista vastausta ei ole. Ennen Jeesusta Jumalalle kelpasivat eläimet, ihmiset ja vähän kaikki, ikään kuin pisteverotuksena ilman minkäänlaista johdonmukaisuutta. Veropohjaa kavennettiin muun muassa julistamalla Jerusalem verovapaaksi erityistalousalueeksi.
Jeesuksella oli yksi ainoa veropoliittinen kannanotto. Hän neuvoi Pietaria menemään järvelle ja etsimään kalan, jolla olisi suussaan hopearaha veronmaksuun. Silakoiden raskasmetallipitoisuudet ovat noista ajoista kasvaneet. Siitä huolimatta ohjeen voi tulkita kannanotoksi sen puolesta, että luontaiselinkeinojen harjoittajien arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa tulisi nostaa. Tämä ei toistaiseksi sovi isommaksi osviitaksi.
Ehkä joudumme miettimään verolinjamme itse. Kuten esimerkiksi: verota lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Yhteisen hyvän kartuttamisen tulisi olla iloinen asia, mutta kukaan ei saisi nääntyä taakan alle. Tätä periaatetta ei tarvitse säätää suhdanteiden mukaan. Jokainen hallitus voi keskittyä vaikeampiin asioihin, kuten siihen, miten käyttäisi leiviskänsä viisaasti.
Kirjoittaja on kirjailija ja kolumnisti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Leikola jeesustelee: Väärän kanssa on syytä olla tarkkana
PuheenvuorotOikean vastakohta on väärä, mutta mikä on väärän vastakohta? Se on suora.