null Mia Backman aikoo käyttää osan koiransa tuhkasta tatuointiin – ”Jokaisesta päivästä on mentävä yli ilman häntä”

Mia Backman pitää sylissään virtahepoa, jolla hänen Iines-koiransa tapasi leikkiä.

Mia Backman pitää sylissään virtahepoa, jolla hänen Iines-koiransa tapasi leikkiä.

Mia Backman aikoo käyttää osan koiransa tuhkasta tatuointiin – ”Jokaisesta päivästä on mentävä yli ilman häntä”

Elokuussa 2021 kuollut Iines-koira oli läsnä Mia Backmanin onnenhetkissä, kriiseissä ja isojen päätösten syntyessä.

Iines kuoli vuoden 2021 elokuussa.

– Itken aina, kun puhun hänestä. Kuolemaa edelsi vajaan vuoden jakso, jossa keskityimme saattohoitoon.

Helsinkiläinen operatiivinen johtaja ja perheenäiti Mia Backman puhuu koiransa kuolemasta samanlaisilla lauseilla kuin kerrotaan pois nukkuneesta läheisestä. Välillä kyyneleet keskeyttävät puheen.

Iines oli staffordshirenbullterrieri ja kärsi rodulle tyypillisistä nivelvaivoista. Monelle niistä tulee syöpäkasvaimia elämän loppuvaiheessa. Iineksen sairastuminen tuli ilmi vuonna 2020, kun Backman odotti vanhempainvapaalla toista lastaan.

Iines oli läheisyydenkipeä, kuten minäkin.
– Mia Backman

– Kiinnitin huomiota siihen, että Iineksen leikkiminen ja puuhailu olivat vähentyneet. Ajattelin, että pikkulapsivaihe on ehkä rasittanut koiraa, joka oli ollut siihen saakka perheen keskipiste. Sitten Iineksen niskaan ilmaantui paukama, jonka tunsin silittäessä, Backman kertoo.

Eläinlääkärin tutkimuksissa selvisi, että kasvaimia oli monessa paikassa, eikä sairautta voitu enää pysäyttää.

– Keväällä 2021 Iines ei enää halunnut lähteä kanssani metsäkävelylle. Silloin tajusimme, että aika alkaa käydä vähiin.

Pitkien jäähyväisten vuosi

Kun Iines ei enää jaksanut nousta kodin portaita ylös, Mia Backman varasi eläinlääkäriltä ajan koiran eutanasiaa varten. Ennen viimeistä matkaa Backman ja Iines kävivät vielä kerran tutuissa ja rakkaissa yhteisissä paikoissa.

Nukuttamisen hetkellä Backman ja hänen puolisonsa viipyivät Iineksen vieressä, kunnes tämä ei enää hengittänyt.

Backman on käsitellyt menetystä puhumalla Iineksestä puolison, lasten ja vanhempiensa kanssa. Lisäksi hän on säilyttänyt joitakin koiralle kuuluneita tavaroita.

– Tämä on ollut vaikeaa aikaa. Jokaisesta päivästä on mentävä yli ilman häntä. Olen itkenyt viikoittain kenelle ja missä tilanteessa tahansa. Pitkät jäähyväiset syövät sisintä, mutta suru pitää käsitellä pois, ennen kuin elämäämme voi tulla ­uusi koira.

Backman kuvaa Iinestä tiimipelaajaksi ja elämästä ­nautiskelijaksi, joka lähti mielellään metsään tai Backmanin vanhempien mökille ja nautti kevään ensimmäisten auringonsäteiden lämmöstä olohuoneen matolla. Kun joku perheenjäsen ei ollut kotona, Iines odotti eteisessä, kunnes tämä tuli kotiin.

– Iines oli läheisyydenkipeä, kuten minäkin. Jos menin sohvalle, hänkin tuli siihen. Useimmiten nukuimme saman peiton alla.

– Suru pitää käsitellä pois, ennen kuin elämäämme voi tulla uusi koira, Mia Backman sanoo.

– Suru pitää käsitellä pois, ennen kuin elämäämme voi tulla uusi koira, Mia Backman sanoo.

Lapset surevat omilla tavoillaan

Kahdentoista vuoden ikäiseksi elänyt Iines on ollut läsnä Mia Backmanin aikuisen elämän onnenhetkissä, kriiseissä ja merkittävien päätösten syntyessä.

– Aloittaessani parisuhteen minulla jo oli Iines, mutta hänestä tuli myös mieheni koira. Kerran näin, miten puolisoni vei Iinekselle hapankorppuja sänkyyn. Silloin ajattelin, että tuosta miehestä tulisi hyvä isä.

Halusin antaa Iinekselle ihanan viimeisen kesän. 
– Mia Backman

Lapsia Backman ja hänen puolisonsa valmistelivat koiran kuolemaan kertomalla, että Iines on vakavasti sairas ja hänen on päästävä lepoon. Kuoleman jälkeen lapsille kerrottiin, että Iines on nyt paremmassa paikassa eikä häneen enää satu.

Lapset ovat surreet ja käsitelleet koiran kuolemaa ikätasonsa mukaisilla tavoilla. Viime syksynä vuoden ikäinen tytär kyseli ihmetellen ”Missä Inni?” Kuusivuotias poika taas on kertonut tuntevansa välillä Iineksen läsnäolon kotona ja sanonut, että ohi lentävä lintu voisi olla Iines.

Päätös nukuttamisesta poisti taakan

Mia Backman on pohtinut paljon sitä, pitkittikö hän päätöstä koiran nukuttamisesta liian kauan.

– Halusin antaa Iinekselle ihanan viimeisen kesän. Kun katsoin loppuvaiheessa, miten väsynyt Iines oli, mietin, tsemppaako hän enää minua varten. Kun päätös oli tehty, suuri painolasti putosi.

Backman ei ole vielä päättänyt, minne Iineksen tuhkat haudataan. Vaihtoehtoina ovat oman kodin takapiha ja vanhempien kesäpaikka.

Pienen määrän tuhkasta Backman suunnittelee käyttävänsä tatuointiin. Ihoon taltioidaan sanat ”­Iines, mennään”

– Sanoin tuon lauseen aina lähtiessäni Iineksen kanssa kävelylle. Niillä reissuilla olen miettinyt paljon syntyjä syviä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: