Psykologi, psykoterapeutti Anna-Kaisa Pitkänen halaa Eir-nimistä islanninhevosta Breytingin terapiatilalla.
Psykoterapeutti Anna-Kaisa Pitkäsen työtovereihin kuuluu hevosia ja muita maatilan eläimiä – ”Torjutuksi tullut lapsi saa eläimeltä toisenlaisen viestin”
Hevonen, kissa ja kana osallistuvat lasten ja nuorten psykoterapiaan Breytingin maatilalla.
Auton valoissa seisoo hentorakenteinen tyttö, joka katsoo tallien suuntaan aamun hämärässä. Tyttö ei haluaisi olla täällä. Tytön äiti kertoo, että hän ei ole pitkään aikaan halunnut lähteä kodistaan mihinkään.
Kun lapsi tai nuori tulee ensimmäisen kerran Breytingin terapiapalvelun asiakkaaksi, hänellä on usein ollut jo paljon kielteisiä kohtaamisia aikuisten kanssa. Minäkuva saattaa sisältää vahvoja lannistavia uskomuksia: mikään ei suju, minä olen paska ja ihmiset ovat minua vastaan.
– Jo pieni lapsi voi kokea vahvasti, että hänessä on jotakin vikaa. Silloin jopa hyvin kokeneilla ammattilaisilla on vaikeuksia saada häntä avautumaan, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Anna-Kaisa Pitkänen.
Tällä kertaa tilanteen käsikirjoitus on kuitenkin erilainen. Kun tulijat kävelevät tallille, Lahja-niminen vanha kollikissa ilmaantuu paikalle ja toivottaa heidät tervetulleiksi.
Kun lapsi ja hänen äitinsä siirtyvät Pitkäsen työhuoneeseen juttelemaan, Lahja hyppää tottuneesti pöydälle ja kellahtaa tärkeiden papereiden päälle keräämään huomiota ja silityksiä. Kuunneltuaan keskustelua aikansa se lähtee lipaistuaan maistiaiset yhdestä kahvikupista.
Lahja-niminen löytökissa toivottaa Breytingin terapiatilan vieraat tervetulleeksi.
Lahja-kissa työskentelee Hyvinkään lähellä sijaitsevalla Breytingin terapiatilalla yhdessä kahden kissakollegansa, kolmen islanninhevosen, kolmen lampaan, kahden kanin, kuuden kanan, kukon ja dalmatiankoiran kanssa. Eläimet ovat Anna-Kaisa Pitkäsen työtovereita, sillä Breytingin tila on tarjonnut eläinavusteista perhe- ja psykoterapiaa yli kymmenen vuoden ajan.
Pitkänen on työskennellyt maatilalla kolme vuotta. Hänen asiakkaansa ovat pääosin 8–17-vuotiaita lapsia ja nuoria, mutta joukossa on myös aikuisia. Lapset ja nuoret tulevat tilalle useimmiten hyvinvointialueiden kautta. Monella heistä on erikoissairaanhoidon, perheneuvolan tai lastensuojelun asiakkuus.
Toukokuussa ilmestyvässä tietokirjassaan Eläinten hoivassa (Kirjapaja) Pitkänen kertoo, miten eläin voi tukea psykoterapiassa muun muassa motivaatiota ja sitoutumista, vuorovaikutus- ja yhteistyösuhteen syntymistä sekä tunteiden tunnistamista ja tunnesäätelyä. Eläin voi olla suureksi avuksi myös tarkkaavuuden ylläpidossa ja sosiaalisten taitojen harjoittelussa.
Ihmisellä ja eläimellä on samoja perustunteita ja reagoimme toisiimme tunteella.
Eläimiä on käytetty 1980-luvulta lähtien yhä enemmän psykoterapian avustavissa tehtävissä, mutta eläinavusteisen psykoterapian historia on yhtä pitkä kuin nykyaikaisen psykologian ja psykoterapian historia. Maatilan eläimet kuuluivat psykiatrisiin sairaalaympäristöihin jo modernin ajan alussa. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen hevosia ja koiria on käytetty sotatraumoista kärsivien veteraanien kuntouttamisessa.
– Eläinavusteisessa psykoterapiassa toimitaan vuorovaikutuksessa terapeutin ja eläimen kanssa sekä tehdään eläinten kanssa ohjattuja tehtäviä. Usein niissä hoidetaan eläintä tai toimitaan sen kanssa leikinomaisesti. Samalla omaa toimintaa arvioidaan eläimen antaman palautteen avulla, Pitkänen sanoo.
Hevonen ja ihminen löysivät yhteisen polun
Anna-Kaisa Pitkästä ovat ohjanneet psykoterapeutin ja psykologin uralle osittain myös omat kokemukset siitä, miten eläimet voivat muuttaa ihmisen elämää. Hän kiinnostui uudella tavalla eläimen ja ihmisen yhteistyön psykologiasta 2000-luvun alkupuolella omistaessaan herkän täysverihevosen, jonka nimi oli Fantoom.
Jo ensimmäisen ratsastusretken jälkeen Pitkänen ymmärsi, että hevonen opettaisi hänelle enemmän kuin monet ihmiset.
Pitkänen osti hevosen ja muutti sen kanssa Hakunilaan pienelle ratsastusterapiaan omistautuneelle tallille. Viereisellä Poni-Haan ratsastuskoululla hän oli harrastanut ratsastusta jo varhaisteininä. Pitkäsen mukaan ratsastuskoulun silloinen pitäjä Chrisse Fagerström teki jo 1970- ja 80-luvuilla pioneerityötä, jossa ratsastukseen ja eläintenhoitoon liittyi nuorisotyön painotus.
Kyyneleet nousevat silmiin, kun Pitkänen hakee oikeita sanoja. Hän on kertonut yhteisistä vuosista hevosensa kanssa kirjassaan Omalaatuinen ystäväni – Kuinka hevoseni opetti minulle toisin katsomisen taidon (Kirjapaja 2012).
– Fanttu oli ylittämätön hevonen, hän sanoo.
Elämässään kovia kokeneeseen ja poikkeuksellisen herkästi reagoivaan hevoseen tutustumisesta ja sen hoitamisesta tuli prosessi, jossa kumpikin kävi läpi isoja asioita. Pitkäsen mukaan yhteistyö hevosen kanssa sai hänet käsittelemään muun muassa elämään sisältyvää epävarmuutta, turvallisuuden ja luottamuksen tunteita sekä kysymystä omasta paikasta maailmassa.
– Työskennellessäni hevoseni kanssa kohtasin itsessäni sellaisia kysymyksiä kuin millainen todella olen, mihin pystyn ja mitä haluan elämältä.
Tärkeäksi käännekohdaksi suhteessa muodostui se, kun Pitkänen uskalsi luopua liiallisesta kontrollista. Hevonen on suuri ja voimakas eläin, jonka kanssa hallinnan menettäminen voi olla kohtalokasta. Siksi perinteisen ratsastajien koulutuksen lähtökohtana on, että ihminen on hevosen johtaja ja kontrolloi sitä kaikissa tilanteissa ehdottomasti ja usein keinoja kaihtamatta.
Pitkänen valitsi Fantun kanssa toisenlaisen tien ja antoi hevoselle enemmän vapautta ja luottamusta kuin hän oli tottunut hevosille antamaan. Vähitellen hevonen sai esimerkiksi kävellä hänen rinnallaan ilman talutusnuoraa ja tehdä omia valintoja tilanteissa, joissa se oli mahdollista.
– Näin syntyi vähitellen yhteinen polku, jossa hevonen sai mahdollisuuden olla oma itsensä ja niin vapaa kuin ihmisten kanssa elävälle hevoselle on mahdollista.
– Työskennellessäni hevosen kanssa kohtasin itsessäni sellaisia kysymyksiä kuin millainen todella olen, mihin pystyn ja mitä haluan elämältä, psykoterapeutti Anna-Kaisa Pitkänen sanoo.
Muutos näkyi hevosen uudenlaisena tasapainoisuutena ja rauhallisuutena, kun sen luottamus ihmisiin palasi. Samalla vuosia kestänyt tiivis yhdessäolo oli muuttanut myös sen hoitajaa. Kun hevonen oli opetellut vapautta, myös Anna-Kaisa Pitkäsen sisimmässä oli tapahtunut jotakin.
– Opin sietämään omassa elämässäni vapautta ja sitä, etten tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kyse oli suhteesta, jossa hevosesta ja ihmisestä tuli yhdessä jotakin.
Aloittaessaan yhteisen matkan Fantun kanssa Pitkänen työskenteli toimittajana. Lehdistölle 2000-luvun alkuvuodet olivat vaikeita, ja myös hänen työpaikassaan yt-neuvottelut seurasivat toisiaan.
Samalla, kun Fanttu opetteli luottamaan ihmiseen, Pitkänen alkoi pohtia, voisiko olla toisille hyödyksi myös muulla tavalla kuin kirjoittamalla.
Ensin Pitkänen hakeutui opintovapaalle ja aloitti psykologian opinnot. Myöhemmin hän aloitti tänä keväänä valmistuneet kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutin opinnot. Niiden aikana hänessä kasvoi ajatus eläimien hyödyntämisestä kuntoutuksen tukena.
Ennen nykyistä työtehtäväänsä Pitkänen työskenteli lasten ja nuorten mielenterveystyön etulinjassa muun muassa HUS:n nuorisopsykiatrialla ja Kanta-Hämeen keskussairaalan nuoriso- ja aikuispsykiatrialla. Lasten ja nuorten ongelmat ovat tulleet hänelle tutuiksi myös koulupsykologin ja perheneuvolan psykologin tehtävissä.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana nuorten masentuneisuus, ahdistus, tarkkaavuuden häiriöt ja haastava käytös ovat yleistyneet. Pitkäsen mukaan lasten ja nuorten arjessa on liian vähän varhaisen puuttumisen keinoja.
– Työssäni poliklinikalla ja nuorisopsykiatrian osastolla näin, miten moni nuori sai elämänhalun ja -hallinnan takaisin, mutta liian moni nuori painii yksin ongelmiensa kanssa aivan liian pitkään. Emme voi puhua kestävyysvajeen purkamisesta tai minkään asian kestävästä hoitamisesta, ellemme onnistu ratkaisemaan lasten ja nuorten ja heidän perheidensä ongelmia.
Eir on valkoinen islanninhevonen, joka ei sopinut kilparatsastukseen jalkavamman vuoksi. Se ottaa tilalle tulevat lapset ja nuoret vastaan kiinnostuneesti ja ystävällisesti. Eir on herkkä hevonen, jolta hylkäämisiä ja kaltoin kohtelua kokenut lapsi saa lempeyttä ja hyväksyntää. Kun Eir huomaa ihmisen kokeilevan asiaa, jota hän ei vielä osaa tai johon hän ei ole valmis, se jännittyy, muttei tee ihmiselle pahaa.
Ansa on herkkä ja arka lammas, joka reagoi uusiin ihmisiin pelokkaasti ja joskus hölmösti. Sen kanssa ahdistunut lapsi tai nuori saa harjoitella esimerkiksi jännittävissä tilanteissa toimimista: ”Kerrankin paikalla on joku, joka reagoi vielä pelokkaammin ja hermostuneemmin kuin minä.” Ansan hoitaminen tarjoaa turvallisia yhdessäolon hetkiä.
Jouluna syntynyt Anu on yksi maatilan kanoista. Se reagoi ihmisiin herkästi, ja sitä pitää lähestyä rauhallisesti ja kunnioittavasti. Nopeasti oppivan kanan kanssa levoton lapsi voi harjoitella oman kehon ja mielen hallintaa. Lopulta Anu voi palkita oppimisen tulemalla syliin.
Lahja-kissa on Breytingin tilan jäänsärkijä, joka ottaa uudet ihmiset vastaan ja toivottaa heidät tervetulleiksi. Lahja tuo ihmisten kohtaamisiin lämpöä ja huumoria. Se on aina valmis silitettäväksi ja kuuntelemaan tarinoita, ja keventää tunnelmaa touhuamalla kaikenlaista pöljää. Ennen nykyistä tallikissan tehtävää Lahja oli hylätty ja kaltoin kohdeltu, ja se löydettiin pentuna kaatopaikalta.
Eläimet eivät ymmärrä sanoja, mutta ne lukevat herkkävireisesti kehomme viestejä. Usein ne tulkitsevat taitavasti sitä, miten ajatukset ja tarinat vaikuttavat meihin.
Breytingin tilan eläimet eivät ole koskaan huolissaan terapian tavoitteiden täyttymisestä. Ne eivät myöskään odota lapsen tai nuoren saavuttavan jotakin. Kukaan ei ole niille terve tai sairas, epäonnistunut tai menestyjä.
Stressaantunut ihminen ja eläin rauhoittuvat yhdessä
Kun eläin osallistuu psykoterapiaprosessiin, terapeuttinen suhde lähtee Anna-Kaisa Pitkäsen mukaan syntymään nopeammin kuin jos terapia tapahtuisi vain ihmisten välisenä keskusteluna. On tutkittu, että eläimen läsnäolo tekee ihmisen mielialan myönteisemmäksi vaikeanakin hetkenä. Ihmisestä tulee myös avoimempi vuorovaikutukselle ja hänen on helpompi pysyä tarkkaavaisena.
Eläinten terapeuttisuuteen liitetään toisinaan jopa mystisiä ulottuvuuksia, sillä niillä tuntuu välillä olevan selittämättömiä kykyjä. Pitkäsen mukaan eläinavusteisen terapian vaikutus perustuu kuitenkin tutkittuun tietoon.
Ihminen jakaa kaikkien muiden nisäkkäiden kanssa samanlaiset hermostolliset stressinsäätelyn prosessit sekä samat perustunteet ja niihin liittyvät tunnesysteemit. Tämä näkyy siinä, että jokainen nisäkäs hoivaa, leikkii ja pystyy kokemaan halua, pelkoa, paniikkia ja vihaa.
Näihin yhtäläisyyksiin perustuu se, että ihmiskehon stressireaktiot voivat lieventyä tutun ja luotettavan eläimen läheisyydessä. Sydämen syke hidastuu, verenpaine madaltuu, hengityksen tahti väljenee ja lihakset rentoutuvat. Eläimen läsnäolo voi vähentää myös kivun tuntemuksia.
– Ihmisellä ja eläimellä on samoja perustunteita ja reagoimme toisiimme tunteella. Stressaantunut ihminen ja eläin voivat esimerkiksi rauhoittua yhdessä, Pitkänen sanoo.
Psykoterapiassa on Pitkäsen mukaan yhtä tärkeää se, että eläimet ovat myös olennaisella tavalla erilaisia kuin ihmiset eivätkä jaa kaikkia tunteitamme.
Eläin ei tunne esimerkiksi häpeää, kunnianhimoa ja katumusta. Silti se voi Pitkäsen mukaan tavoittaa näihinkin ihmisen tunteisiin liittyvää virittyneisyyttä ja vastata siihen omalla tavallaan.
Eläimeltä puuttuu myös kieli, jonka avulla ihmismieli liikkuu menneeseen ja tulevaan sekä pystyy kuvittelemaan asioita. Pitkänen toteaa, että useimpien ihmisten mieli käyttää paljon aikaa murehtimiseen.
– Mieli voi myös kritisoida meitä kohtuuttomasti tai piinata paikkaansa pitämättömillä tarinoilla. Esimerkiksi ahdistuneen tai masentuneen ihmisen mieli kertoo usein tarinaa, jossa hän on epäonnistunut ja huono.
Eläimen kanssa koettu onnistuminen voi auttaa lasta, joka harjoittelee esimerkiksi toiminnanohjaukseen liittyviä taitoja.
Vaikka eläimet eivät ymmärrä tarinoitamme, ne lukevat Pitkäsen mukaan herkkävireisesti kehomme viestejä. Siksi ne huomaavat sanojen vallan meissä ja tulkitsevat taitavasti sitä, miten ajatukset ja tarinat vaikuttavat meihin.
– Usein eläin vastaa tilanteeseemme läsnäololla tässä hetkessä, aitoudella ja tekemisellä. Tällä tavalla ne saavat kiinni kohdan, jossa olemme huijanneet itseämme.
– Usein eläin vastaa ihmisen tilanteeseen läsnäololla tässä hetkessä, aitoudella ja tekemisellä, Anna-Kaisa Pitkänen sanoo.
Tutkimusten mukaan eläinavusteinen psykoterapia hyödyttää erityisesti sellaisia lapsia ja nuoria, jotka ovat traumatisoituneet kiintymyssuhteissaan. Toinen tärkeä ryhmä ovat lapset, joilla on jokin neuropsykiatrinen erityisyys, kuten autismikirjon häiriö tai adhd eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Autismikirjon kuntoutuksessa eläinavusteinen terapia on kirjattu käypä hoito -suosituksiin.
Anna-Kaisa Pitkänen tähdentää kuitenkin, että eläinavusteinen terapia ei ole helppo oikotie, jossa ”kaikki paranee, kunhan hoidat hevosta ja silität kissaa”.
– Kuntoutuminen vaatii aina paljon pitkäjänteistä työtä, johon myös koti ja koulu osallistuvat aktiivisesti. Eläimen kanssa koettu onnistuminen voi auttaa ja rohkaista lasta tai nuorta, kun hän harjoittelee esimerkiksi toiminnanohjaukseen liittyviä taitoja omassa arjessaan.
Pitkäsen kanssa työskentelevät maatilan eläimet eivät ole koskaan huolissaan terapian tavoitteiden täyttymisestä. Ne eivät myöskään odota lapsen tai nuoren saavuttavan jotakin. Kukaan ei ole niille terve tai sairas, epäonnistunut tai menestyjä.
– Kun lapsi tai nuori kokee tulleensa ihmisten torjumaksi, rankaisemaksi ja hylkäämäksi, hän saa eläimeltä toisenlaisen viestin: ”sinähän osaat olla minun kanssani”. Tällaisen kokemuksen jälkeen kynnys toisen ihmisen kohtaamiseen on matalampi sekä psykoterapeutin kanssa että oman arjen keskellä.
Luomiskertomuksessa eläimet ovat ihmisen päivätovereita – niiden tarkkailu voi johtaa syvempään elämän ymmärtämiseen
Raamatun luomiskertomuksen mukaan eläimillä on ihmisen tarpeista ja hyötynäkökohdista riippumaton olemassaolon oikeus, jonka ne ovat saaneet suoraan Jumalalta. Kertomuksessa Jumala siunaa eläimet, ja ne saavat ihmisen tavoin käskyn olla hedelmällisiä ja lisääntyä.
Vanha testamentti kuvaa Jumalan suhdetta eläimiin persoonalliseksi ja rakastavaksi. Tätä läheistä suhdetta kuvaa muun muassa Jobin kirja, jonka mukaan Jumala tyydyttää leijonanpentujen nälän ja hankkii ruoan korpin poikasille (Job 38:39–41).
Maaeläimet ovat luomiskertomuksen mukaan ihmisen läheisiä päivätovereita. Sekä ihmisten että eläinten elämän perustarkoitus on elämä itse ja sen ylläpitäminen. Tämän lisäksi ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mihin sisältyy kyky dialogiseen vuorovaikutukseen Luojan kanssa.
Ihminen saa myös kehotuksen viljellä ja varjella luomakuntaa. Tehtävään liittyy muita luontokappaleita suurempi valta ja vastuu. Ihmisen tulee huolehtia luonnon tasapainosta niin, että miltään sen osalta ei riistetä elämisen mahdollisuutta.
Vanha testamentti ei puhu suoranaisesta vuoropuhelusta ihmisen ja eläinten välillä, mutta psalmien mukaan ihminen voi kuulla luonnossa puhuttelun, joka viittaa aineellisen maailman taakse.
Jobin kirjassa luontokappaleiden puhuttelulle avautuminen johtaa kohtaamiseen Jumalan kanssa. Hevosen voiman ja kauneuden sekä strutsiemon merkillisen käytöksen ihmettely avaa mielen elämän syvemmälle ymmärtämiselle.
Lähde: Raamattu spiritualiteetin lähteenä. Kokoelma Vanhan testamentin tutkija Timo Veijolan artikkeleita (Suomen eksegeettinen seura 2009).
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Keski-ikäisen miehen pitää suostua olemaan suhteessa luonnon ja naisen kanssa”, sanoo jungilainen terapeutti Harri Virtanen
Hyvä elämäTerapeutti ja kirjailija Harri Virtanen aloitti tutustumisen omaan mieleensä, kun hänen ensimmäinen avioliittonsa päättyi. Sisäinen matka on ollut myös matka luontoon.
