Kolumni: Suhde Jeesukseen on kuin muutkin ihmissuhteet
Jumala on minulle kaikki, mutta sitten tuli vaihe, jolloin tuntui, etten saa häneen enää yhteyttä, kirjoittaa Linda-Maria Raninen.
Aloitin tämän vuoden uskoen Jumalaan vahvemmin kuin koskaan ennen. Kävin alkuvuodesta aktiivisesti seurakunnassa ja puhuin uskostani avoimemmin kuin aiemmin. Sitten tapahtui jotain. Toukokuussa koin äkisti, etten saa Jumalaan enää yhteyttä. Kesällä ystäväni kuoli ja aloin menettää myös uskoani parempaan maailmaan.
En tunnistanut ihmistä, joka minusta oli tulossa. Kyynistä, epäilevää ja vihaista ihmistä, joka koki suurta tyhjyyttä. Minun olisi ollut helpompi sietää uutta olotilaani, jos olisin voinut luottaa sen liittyvän pelkästään suruprosessiin, mutta jokin oli muuttunut jo aiemmin. Elokuussa aloin pohtia, voiko uskon hiipuminen olla yksi mielialalääkkeeni sivuvaikutuksista. Sekään ei kuitenkaan ollut selityksenä täysin aukoton. Olinhan aloittanut lääkkeen jo viime vuoden lopulla, uskoni ollessa palavampi kuin Moosekselle ilmestynyt pensas Horebinvuorella.
Kaikkein eniten pelkäsin, että minusta tulisi ateisti. Ei siksi, että pitäisin ateisteja huonompina ihmisinä. Tavoitteeni on tulla Kristuksen kaltaiseksi, mutta mikäli kohtelisin muita niin kuin ateistiystäväni Aino, eivät ihmiset ympärilläni voisi huonosti silloinkaan.
Jumala ei ole minulle mauste tai yksi vaihtoehdoista. Hän on minulle kaikki.
Ateismissa minua pelotti eniten se, että menettäisin elämältäni pohjan. Jumala ei ole minulle mauste tai yksi vaihtoehdoista. Hän on minulle kaikki. Ensimmäinen ja viimeinen pelastusrenkaani, väsymätön kuuntelija, horjumaton turva ja elämänpolkuni viisain käsikirjoittaja.
Lauantai-iltana 7. lokakuuta rukoilin pitkästä aikaa omin sanoin. Läpi epäilevänkin vaiheen olin lukenut aamu- ja iltarukouksen, mutta ne olivat muodostuneet rutiininomaisiksi. Tuona päivänä kapsahdin Jeesuksen kaulaan kuin pieni marakatti ja rukoilin suoraan sydämestäni.
Pari päivää tuon voimallisen rukouksen jälkeen törmäsin ystäväni Instagram-storyssa biisiin, jonka sanoja en ymmärtänyt. Kieli oli minulle vieras, mutta vain 15 sekunnin pätkän aikana koin jotain, mitä olin kipeästi kaivannut: voimakkaan hengellisen kokemuksen. Löydettyäni Googlesta kappaleen käännösversion, kävi ilmi, että siinä laulettiin Jumalasta.
Joku viisas sanoi joskus, että suhde Jeesukseen on tietyissä asioissa hyvin samankaltainen kuin muutkin ihmissuhteet. Sitä on mahdoton ylläpitää, jos ei vietä aikaa yhdessä tai avaudu toiselle mieltä painavista asioista. Se, jos suhde ei aina ole yhtä Linnanmäkeä, ei myöskään tarkoita sen loppua.
”Eihän äitisikään lakkaa olemasta äitisi vaikka ette hetkeen näkisikään”, sanoi Jeesus sunnuntaina kaulassaan roikkuvalle marakatille, matkalla seurakunnasta kotiin.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Linda-Maria: Epäilen, että mielialalääkkeeni toimii kuin ateismipilleri
PuheenvuorotLääke pakko-oireiseen häiriöön tekee elämästäni tasaisempaa. Samalla yhteyteni Jumalaan tuntuu heikentyneen.
