null Linda-Maria: Minun ei tarvitse tietää, mitä seuraavan mutkan takana on – riittää, että Jumala tietää

Linda-Maria: Minun ei tarvitse tietää, mitä seuraavan mutkan takana on – riittää, että Jumala tietää

Pakko-oireista kärsivälle epätietoisuudessa eläminen on kaikkein hirveintä.

Olen kärsinyt pakko-oireisesta häiriöstä eli OCD:sta lapsesta saakka. Lapsuudessani se oireili tavoilla, jotka yleisesti käsitetään OCD:lle tyypillisiksi. Kärsin bakteerikammosta, järjestelin tavaroita pakonomaisesti ja minun oli suoritettava erityyppisiä rituaaleja, jotta mieleni pysyisi rauhallisena.

Tultuani aikuiseksi pakko-oireinen häiriö muutti muotoaan. Nykyään se näkyy elämässäni pakkoajatuksina liittyen menneeseen tai tulevaan. Saatan kokea suhteettoman suurta syyllisyyttä jostakin menneestä tapahtumasta tai jumiutua katastrofiajatuksiin tulevaisuudesta. Yhteistä näillä ajatuksilla on niiden pakonomaisuus. Ajatusta ei pysty sivuuttamaan, vaan se valtaa mielen täysin.

Ainoa kestävä tapa päästä eroon pakkoajatuksista on niiden sietäminen. Sen tiedostaminen, ettei voi kontrolloida kaikkea. Menneisyyttä ei voi muuttaa eikä tulevaisuutta ennustaa. Epätietoisuudessa on vain elettävä. Tämä on usein pakko-oireista kärsivälle se kaikkein hirvein ajatus. Me haluaisimme varmistella loppuun asti, että kaikki on hyvin ja pelottavat ajatukset eivät ole totta. Varmistelu ja muut pakkotoiminnot kuitenkin vain vahvistavat OCD:ta. Paranemisen kannalta olennaisinta on hyväksyä epävarmuus.

Voin luottaa Jeesukseen myös menneisyyteni suhteen. Hän kantoi ristille minunkin syntini.

Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivänä kristittynä olen siunatussa asemassa. Luopuessani kontrollista minun ei tarvitse ajatella, että ratti jää pyörimään yksinään eikä elämäni ole kenenkään hallinnassa. Minä voin rauhallisin mielin luovuttaa kuskin paikan Jeesukselle ja luottaa siihen, että hän ohjaa minut turvallisesti perille. Minä en tiedä, mitä kaikkea seuraavan mutkan takana on, eikä minun tarvitsekaan. Riittää, että Jumala tietää.

Ja aivan kuten tulevaisuuteni, voin luottaa Jeesukseen myös menneisyyteni suhteen. Hän kantoi ristille minunkin syntini.

Muutama päivä sitten tapasin Tukholmassa naisen, joka rukoili puolestani. Pyysin häneltä erityistä rukousta pakkoajatusten kanssa selviämiseen. Rukoillessaan nainen kertoi Raamatussa sanottavan 365 kertaa, ettei tarvitse olla huolissaan.

Vuodessa on 365 päivää. Minä rukoilen, että joku niistä on se päivä, kun uskoni on vahvempi kuin sairauteni.

Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: