Linda-Maria: Hengailin Jeesuksen kanssa, koska kukaan muu ei tullut juttelemaan
Miten yksin tulleet ja yksinäiset tuntisivat itsensä tervetulleiksi seurakunnassa?
Koin eräänlaisen uskossa uudistumisen loppuvuodesta 2021. Sen myötä aloin kaipaamaan seurakuntayhteyttä, jota ilman olin elänyt useita vuosia. Viime vuoden alussa löysinkin mukavalta vaikuttavan seurakunnan, jossa aloin säännöllisen epäsäännöllisesti käydä.
Hävettää myöntää, mutta teini-ikäisenä kävin seurakunnassa lähinnä kuuluakseni joukkoon. Pidin kyllä tuolloinkin erikseen yhteyttä Jumalan kanssa, mutta nuorten iltoihin menin ollakseni osa ryhmää. Nykyään koen tärkeäksi varmistua, etten käy kirkossa kavereiden takia, vaan yksinomaan Jumalan. Tämän vuoksi olen tähän mennessä mennyt uuteen seurakuntaan aina yksin.
Näin oli myös viime sunnuntaina. Ovella minut toivotettiin iloisesti tervetulleeksi. Salissa minut ohjattiin ystävällisesti eturiviin istumaan, siinä oli sopivasti paikka yhdelle. Lauloin muiden mukana ylistyslauluja ja kuuntelin saarnan.
Join teetäni ja yritin muistuttaa itseäni, että nämä ihmiset eivät ole kiusaajia, vaan uskonsisaria ja -veljiä.
Kokouksen jälkeen menin seurakunnan kahvioon, otin teen ja asettauduin istumaan pöytään. Nauru ja iloinen puheensorina täyttivät huoneen, kun hyväntuuliset seurueet löysivät paikkansa ympäriltäni.
Äkkiä tunsin oloni yksinäiseksi. Sain toki pari ystävällistä hymyä, mutta yhtäkkiä huomasin toivovani, että joku seurueista pyytäisi minut kanssaan istumaan. Tunne vei minut sinne, minne ulkopuolisuus aina: koulun ruokalaan.
Join teetäni ja yritin muistuttaa itseäni, että nämä ihmiset eivät ole kiusaajia, vaan uskonsisaria ja -veljiä. He eivät halua minulle pahaa, he eivät vain tunne minua.
Sitten kuvittelin, kuinka Jeesus käveli kahvioon ja katseli juttelevia seurueita. Hän etsi itselleen tyhjää paikkaa ja löysi sen minun pöydästäni. "Saako tähän istua?" Jeesus kysyi ja minä nyökkäsin. Jeesus istuutui minua vastapäätä, enkä minä enää ollut yksin.
”Moi, sulla on hyviä podcasteja!” Nuoren miehen ääni keskeytti haaveiluni. Kiitin ja mietin, että tämä on varmaan oikea paikka kertoa, että hengailen tässä Jessen kanssa, koska kukaan muu ei tullut juttelemaan.
Mies mainitsi Welcome-tiimit, joiden tehtävä on toivottaa kävijät kokousten alussa tervetulleiksi seurakuntaan. Pohdimme, että näiden lisäksi olisi varmasti hyvä, että yksin tulleiden ja yksinäisten olo tehtäisiin tervetulleeksi muutenkin. Esimerkiksi tarjoamalla yksin olevalle mahdollisuutta liittyä kahviossa muiden seuraan.
Minua vastapäätä yhä istuva Jeesus nyökkäsi. Vaikutti olevan kanssamme samaa mieltä.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Suhde Jeesukseen on kuin muutkin ihmissuhteet
PuheenvuorotJumala on minulle kaikki, mutta sitten tuli vaihe, jolloin tuntui, etten saa häneen enää yhteyttä, kirjoittaa Linda-Maria Raninen.
